Tobitin kirja 2
2
Tobit sokeutuu
1Kuningas Asarhaddonin aikana minä siis palasin kotiin, ja samalla sain takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobian. Kansamme pyhänä viikkojuhlana#2:1 Viikkojuhlaa, kreikaksi pentekoste, ’viideskymmenes (päivä)’, vietettiin seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä. Juhla oli alkuaan viljankorjuujuhla, myöhemmin lain antamisen muistojuhla, Uudessa testamentissa helluntai. Ks. 5. Moos. 16:9,10. kotonani järjestettiin pidot.
Asetuin aterioimaan, 2mutta kun eteeni kannettiin pöytä ja näin sille asetetut monet ruokalajit, sanoin pojalleni Tobialle: »Poikani, mene katsomaan, löytyisikö kaupungilta joku tänne Niniveen tuotu köyhä maanmiehemme, joka on koko sydämestään pysynyt uskollisena Herralle. Jos sellaisen löydät, tuo hänet tänne aterioimaan minun kanssani. Odotan sinua, poikani, kunnes palaat.»
3Tobia lähti ulos etsiäkseen jonkun köyhän maanmiehemme, mutta tuli kohta takaisin ja sanoi: »Isä!» »Mitä nyt?» minä kysyin, ja hän jatkoi: »Eräs maanmiehemme makaa kuolleena torilla. Hänet on kuristettu vähän aikaa sitten ja jätetty sinne.» 4Nousin kiireesti ja lähdin juhla-aterialta ennen kuin olin ehtinyt maistaa palaakaan. Siirsin ruumiin pois aukiolta ja jätin sen erääseen varastorakennukseen haudatakseni sen myöhemmin illalla, auringon laskettua.
5 #
4. Moos. 19:11–13
Kotiin palattuani peseydyin ja söin ruokani surullisin mielin. 6#Aam. 8:10Muistin, mitä profeetta Aamos sanoo Betelistä:
– Teidän juhlanne muutetaan suruksi
ja kaikki laulunne valitusvirsiksi.
7Minä purskahdin itkuun.
Kun aurinko oli laskenut, menin ulos, kaivoin haudan ja panin ruumiin siihen. 8Naapurini pilkkasivat minua ja sanoivat toisilleen: »Eikö hänen enää tarvitse pelätä? Kerran hän jo joutui lähtemään pakosalle, kun sai noilla puuhillaan tappajat peräänsä, mutta siinä hän taas hautaa kuolleita.»
9Illalla peseydyin uudelleen, menin ulos ja asetuin pihamuurin viereen nukkumaan. Yö oli lämmin, eikä minulla siksi ollut mitään kasvojeni peittona. 10En osannut varoa varpusia, joita oli yläpuolellani muurissa, ja niin sain päälleni niiden lämmintä ulostetta, joka teki silmiini valkoisia täpliä. Kävin useilla lääkäreillä saadakseni vaivaani avun, mutta mitä enemmän he silmiäni voitelivat, sitä enemmän täplät haittasivat näköäni, kunnes olin täysin sokea. Neljään vuoteen en kyennyt näkemään mitään. Kaikki maanmieheni säälivät minua, ja Ahikar huolehti minusta kahden vuoden ajan ennen kuin lähti Elamiin.
11Vaimoni Hanna joutui tuolloin hankkimaan rahaa naisten töillä. 12Hän kutoi kankaita ja lähetti ne tilaajille, ja nämä maksoivat niistä. Seitsemäntenä dystros-kuuta#2:12 Tämä makedonialaisen kalenterin kuukausi vastaa heprealaisen kalenterin sebat-kuuta eli tammi-helmikuuta. hän taas leikkasi kankaan irti ja lähetti sen tilaajille. He suorittivat siitä maksun ja antoivat vielä pienen kilin kotiin vietäväksi.
13Kun vaimoni palasi kotiin, kili alkoi määkiä. Silloin minä kutsuin vaimoani ja sanoin: »Mistä tuo kilipahanen on tänne tullut? Et kai ole varastanut sitä? Vie se heti takaisin omistajilleen, emme me saa syödä mitään varastettua.» 14Hän vakuutti kivenkovaan, että oli saanut kilin maksun lisänä, mutta minä en uskonut vaan vaatimalla vaadin häntä palauttamaan eläimen omistajilleen. Tuohduin asiasta niin, että kasvojani oikein kuumotti. Silloin hän sanoi minulle: »Mitä hyvää sinunkaan armeliaisuudestasi on koitunut? Mitä sinä olet saanut laupeudenteoistasi? Kaikki tietävät, millä tolalla asiasi ovat!»
Currently Selected:
Tobitin kirja 2: FB92
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007
Tobitin kirja 2
2
Tobit sokeutuu
1Kuningas Asarhaddonin aikana minä siis palasin kotiin, ja samalla sain takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobian. Kansamme pyhänä viikkojuhlana#2:1 Viikkojuhlaa, kreikaksi pentekoste, ’viideskymmenes (päivä)’, vietettiin seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä. Juhla oli alkuaan viljankorjuujuhla, myöhemmin lain antamisen muistojuhla, Uudessa testamentissa helluntai. Ks. 5. Moos. 16:9,10. kotonani järjestettiin pidot.
Asetuin aterioimaan, 2mutta kun eteeni kannettiin pöytä ja näin sille asetetut monet ruokalajit, sanoin pojalleni Tobialle: »Poikani, mene katsomaan, löytyisikö kaupungilta joku tänne Niniveen tuotu köyhä maanmiehemme, joka on koko sydämestään pysynyt uskollisena Herralle. Jos sellaisen löydät, tuo hänet tänne aterioimaan minun kanssani. Odotan sinua, poikani, kunnes palaat.»
3Tobia lähti ulos etsiäkseen jonkun köyhän maanmiehemme, mutta tuli kohta takaisin ja sanoi: »Isä!» »Mitä nyt?» minä kysyin, ja hän jatkoi: »Eräs maanmiehemme makaa kuolleena torilla. Hänet on kuristettu vähän aikaa sitten ja jätetty sinne.» 4Nousin kiireesti ja lähdin juhla-aterialta ennen kuin olin ehtinyt maistaa palaakaan. Siirsin ruumiin pois aukiolta ja jätin sen erääseen varastorakennukseen haudatakseni sen myöhemmin illalla, auringon laskettua.
5 #
4. Moos. 19:11–13
Kotiin palattuani peseydyin ja söin ruokani surullisin mielin. 6#Aam. 8:10Muistin, mitä profeetta Aamos sanoo Betelistä:
– Teidän juhlanne muutetaan suruksi
ja kaikki laulunne valitusvirsiksi.
7Minä purskahdin itkuun.
Kun aurinko oli laskenut, menin ulos, kaivoin haudan ja panin ruumiin siihen. 8Naapurini pilkkasivat minua ja sanoivat toisilleen: »Eikö hänen enää tarvitse pelätä? Kerran hän jo joutui lähtemään pakosalle, kun sai noilla puuhillaan tappajat peräänsä, mutta siinä hän taas hautaa kuolleita.»
9Illalla peseydyin uudelleen, menin ulos ja asetuin pihamuurin viereen nukkumaan. Yö oli lämmin, eikä minulla siksi ollut mitään kasvojeni peittona. 10En osannut varoa varpusia, joita oli yläpuolellani muurissa, ja niin sain päälleni niiden lämmintä ulostetta, joka teki silmiini valkoisia täpliä. Kävin useilla lääkäreillä saadakseni vaivaani avun, mutta mitä enemmän he silmiäni voitelivat, sitä enemmän täplät haittasivat näköäni, kunnes olin täysin sokea. Neljään vuoteen en kyennyt näkemään mitään. Kaikki maanmieheni säälivät minua, ja Ahikar huolehti minusta kahden vuoden ajan ennen kuin lähti Elamiin.
11Vaimoni Hanna joutui tuolloin hankkimaan rahaa naisten töillä. 12Hän kutoi kankaita ja lähetti ne tilaajille, ja nämä maksoivat niistä. Seitsemäntenä dystros-kuuta#2:12 Tämä makedonialaisen kalenterin kuukausi vastaa heprealaisen kalenterin sebat-kuuta eli tammi-helmikuuta. hän taas leikkasi kankaan irti ja lähetti sen tilaajille. He suorittivat siitä maksun ja antoivat vielä pienen kilin kotiin vietäväksi.
13Kun vaimoni palasi kotiin, kili alkoi määkiä. Silloin minä kutsuin vaimoani ja sanoin: »Mistä tuo kilipahanen on tänne tullut? Et kai ole varastanut sitä? Vie se heti takaisin omistajilleen, emme me saa syödä mitään varastettua.» 14Hän vakuutti kivenkovaan, että oli saanut kilin maksun lisänä, mutta minä en uskonut vaan vaatimalla vaadin häntä palauttamaan eläimen omistajilleen. Tuohduin asiasta niin, että kasvojani oikein kuumotti. Silloin hän sanoi minulle: »Mitä hyvää sinunkaan armeliaisuudestasi on koitunut? Mitä sinä olet saanut laupeudenteoistasi? Kaikki tietävät, millä tolalla asiasi ovat!»
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007