Iivan 10
10
Hyvä paimoi
1«Toven, toven sanon teile: se, ken ei mene lammassuojah veriän kauti, a nouzou aijas piäliči, on varras da rozvo. 2Se, ken menöy veriän kauti, on lambahien paimoi. 3Hänele vardoiččii avuau veriän, i lambahat kuunnellah hänen iändy. Häi kuččuu omii lambahii nimel da vedäy net välläle. 4Konzu häi piästäy lambahat välläle, iče astuu iel, i lambahat astutah hänele peräh, ku tundietah hänen iäni. 5Vierahale peräh net ei lähtietä, a juostah hänespäi pagoh, ku ei tundieta hänen iändy.»
6Iisus sanoi heile tämän arbaituspaginan, no hyö ei ellendetty, mih niškoi se oli. 7Sendäh Iisus jatkoi: «Toven, toven sanon teile: minä olen lambahien veräi. 8Kai, ket tuldih enne minuu, ollah varrastajat da rozvot, i lambahat ei kuunneltu heidy. 9Minä olen veräi. Se, ken tulou sydämeh minun kauti, piäzöy. Häi voibi tulla dai mennä, i häi löydäy syöndykohtan. 10Varras tulou vaiku varrastamah, tappamah da hävittämäh. Minä tulin andamah elostu, kylliä elostu.
11Minä olen hyvä paimoi, toven paimoi, kudai panou oman hengen lambahien puoles. 12Palkalaine ei ole toven paimoi, lambahat ei olla hänen omat. Ku häi nägöy hukan tulemas lammaskarjah, jättäy häi karjan da pagenou. Hukku sordau lambahii, i levittäy karjan. 13Paimoi pagenou, ku häi on palkalaine, palkatul paimoil lambahat oldahes libo äldähes.
14Minä olen hyvä paimoi. Minä tiijän omat lambahat, i hyö tietäh minuu, 15kui Tuatto tiedäy minuu da minä tiijän Tuattua. Minä annan hengen lambahien puoles. 16Minul on i toizii lambahii, kudamat ei olla täs lammassuojaspäi, no niilöigi minul pidäy viettiä. Net kuultah minun iäni, da muga on yksi karju da yksi paimoi.
17Tuatto suvaiččou minuu, ku annan hengen – ku suaha se järilleh. 18Niken sidä minul ei kiško, sen iče annan iäre. Minul on valdu andua se da valdu ottua se järilleh. Muga Tuatto käski minule ruadua.»
19Nämien sanoin sanottuu jevreilöin keskes uvvessah sytyi kiistu. 20Äijät heis sanottih: «Hänes on karu, häi ei ole tävves mieles. Midäbo työ händy kuundeletto?» 21Erähät sanottih: «Nenga ei pagize se, kes on karu. I voisgo karu andua sogiele silmät?»
Jevreit hyllätäh Iisus
22Oli talvi, i Jerusalimas piettih jumalankoin uvvistamizen pruazniekkua. 23Konzu Iisus käveli jumalankoin pihal Solomonan pačaskatokses, 24jevreit kerävyttih Hänes ymbäri i kyzyttih: «Hätkengo sinä meidy vaivuat? Ku ollet Messii, sano se oigieh.»
25Iisus vastai: «Johäi minä sen olen sanonuh teile, no työ etto usko. Ruavot, kudamat minä luajin Tuatan nimes, tovestetah minuh näh. 26Työ yksikai etto usko, ku etto ole minun lambahat. 27Minun lambahat tundietah minun iäni, i minä tunnen heidy, i hyö astutah minun peräs. 28Minä annan heile ilmanigäzen eloksen. Hyö ni ilmazes ijäs ei hävitä, eigo niken heidy kiško minun käzis. 29Tuatto, kudai minule heidy andoi, on kaikkii toizii suurembi, i niken ei voi kiškuo heidy Tuatan käzispäi. 30Minä da Tuatto olemmo yhtes.»
31Jevreit tuaste ruvettih keriämäh kivie ku kivittiä Iisussua. 32Iisus sanoi heile: «Minä teijän silmis luajiin äijän hyviä ruaduo, kudamat ollah Tuataspäi. Kudaibo niilöis on se, kudaman täh työ tahtotto kivittiä minuu?» 33Jevreit vastattih: «Myö emmo kivitä sinuu nimittuman hyvän ruavon täh, a kivitämmö Jumalan nagrandan täh, i sendäh, ku sinä luajiit ičes Jumalan, hos olet ristikanzu.»
34Iisus vastai: «Eigo teijän Zakonah ole kirjutettu Jumalan sanat: ‘Minä sanoin: työ oletto jumalat’? 35Niilöi, kudamat kuultih Jumalan sana, sanotah tämän mugah jumaloikse, i eihäi Pyhät Kirjutukset olla tyhjät. 36Tuatto valličči minuu i työndi minuu muailmah. Kuibo sit työ voitto sanuo, buiteku nagran Jumalua, ku sanoin: ‘Olen Jumalan Poigu’? 37Ku en ruadane Tuatan ruadoloi, älgiä uskokkua minuu. 38No ku ruadanen, uskokkua minun ruadoloi, hos minuu etto uskone. Sit vai työ opastutto ellendämäh, Tuatto on minus, a minä olen Tuatas.»
39Jevreit tuaste opittih ottua Iisussua kiini, no Häi piäzi heijän käzis.
40Iisus uvvessah meni Jordanjoven toizele puolele, sinne, kus Iivan enne oli ristinyh rahvastu. Häi jäi sinne kodvazekse, 41i Hänen luo tuli äijy rahvastu. Hyö sanottih: «Iivan ei luadinuh ni yhty tunnusruaduo, no kai, midä häi saneli täh mieheh näh, on tozi.» 42Sie äijät uskottih Iisussah.
Currently Selected:
Iivan 10: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
