Iivan 17
17
Iisusan proššaičusmalittu
1Tämän paginan piettyy Iisus nosti silmät taivahah da sanoi:
«Tuatto, aigu on tulluh. Ylendä omua Poigua, ku Poigas ylendäs Sinuu. 2Sinä annoit Hänen valdah kai ristikanzat, ku Häi andas ilmanigäzen eloksen kaikile niilöile, kedä olet Hänele andanuh. 3I ilmanigäine elos on se, ku hyö tietäh Sinuu, kudai yksin olet tozi Jumal, i ku tietäh Händy, kudamua Sinä työnnit, Iisussua Hristossua. 4Minä olen ylendännyh Sinuu tiä mual, ku olen ruadanuh ruavon, kudaman Sinä annoit minule ruattavakse. 5Tuatto, ylendä nygöi minuu, ota minuu Sinun luo da ylendä sih taivahallizeh valgieh, kudai minul oli Sinun luo jo enne muailman luajindua.
6Minä olen tuonnuh Sinun nimen ilmi niilöile ristikanzoile, kudamii Sinä valličit muailmas da annoit minule. Hyö oldih Sinun, i Sinä annoit heidy minule. Hyö novvettih Sinun sanua, 7i nygöi tietäh: kai, min Sinä olet minule andanuh, on Sinulpäi tulluh. 8Kaiken sen, min olet andanuh minule paistavakse, minä olen paissuh heile, i hyö otettih sana vardeh. Nygöi hyö toven tietäh: minä olen tulluh Sinun luopäi, da uskotah, Sinä olet työndänyh minuu.
9Minä molimmos heijän puoles. Muailman puoles minä en molei, a molimmos niilöin puoles, kudamat Sinä olet minule andanuh, ollahhäi hyö Sinun. 10Kai, mi on minun, on Sinun, i mi on Sinun, se on minun, i minun taivahalline valgei on tulluh nägevih heis.
11Minä enämbiä en ole muailmas, no nämä ollah muailmas, a minä tulen Sinun luo. Pyhä Tuatto, kačo da vardoiče heidy Sinun nimen väil, sen nimen, kudaman Sinä olet andanuh minule, ku hyö oldas yksi, kui myö Sinunke olemmo yksi. 12Konzu olin heijänke muailmas, kačoin da vardoičin heidy Sinun nimen väil, sen nimen väil, kudaman Sinä minule annoit. Minä vardoičin heidy, i ni yksi heis ei hävinnyh, paiči sidä, kudamale se oli lepitty, ku stuanivuttas Pyhät Kirjutukset.
13Nygöi minä tulen Sinun luo. Pagizen tädä, ku olen vie muailmas, anna minun täydeläine ihastus olis heijän sydämis. 14Minä olen sanonuh heile Sinun sanat, i muailmu vihuau heidy, ku hyö ei kuuluta muailmah, kui minägi en kuulu sih. 15Yksikai en kyzy Sinuu ottamah heidy iäre muailmaspäi, a kyzyn, ku Sinä kaččozit da vardoiččizit heidy pahas. 16Hyö ei kuuluta muailmah, kui minägi en kuulu. 17Omassas tovel jiäksi heidy ičelles. Sinun sana on tozi. 18Kui Sinä työnnit minuu muailmah, muga minägi työnnin heidy muailmah. 19Minä jiäksimmös Sinule heijän täh, anna hyögi tovessah jiäksitähes Sinule.
20Minä molimmos en vai heijän puoles, a niilöingi puoles, kudamat heijän sanoin täh uskotah minuh. 21Minä molimmos, ku hyö kaikin roittas yhtes, kui Sinä, Tuatto, olet minus, i minä olen Sinus. Muga heilegi tulou olla meijänke yhtes, ku muailmu uskos, Sinä työnnit minuu.
22Sen taivahallizen valgien, kudaman Sinä annoit minule, minä annoin heile, ku hyö oldas yhtes, kui myö olemmo yhtes. 23Ku minä olen heis i Sinä olet minus, hyö ollah ihan yhtes, i sit muailmu ellendäy: Sinä työnnit minuu i suvaičit heidy, kui suvaičit minuu.
24Tuatto, minä tahton, ku net, ket olet andanuh minule, oldas minunke sie, kus minä olen. Sie hyö nähtäh minun taivahalline valgei, kudaman Sinä annoit minule, ku suvaičit minuu jo enne muailman luajindua. 25Tozioigei Tuatto, muailmu ei tiedänyh Sinuu, no minä tiijän, i nämä, kudamat ollah täs, tiijustettih, gu Sinä työnnit minuu. 26Minä opastin heidy tiedämäh Sinun nimen dai viegi opastan, ku se samaine suvaičus, kudamal minuu suvaičit, olis heis i minä olizin heis.»
Currently Selected:
Iivan 17: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Iivan 17
17
Iisusan proššaičusmalittu
1Tämän paginan piettyy Iisus nosti silmät taivahah da sanoi:
«Tuatto, aigu on tulluh. Ylendä omua Poigua, ku Poigas ylendäs Sinuu. 2Sinä annoit Hänen valdah kai ristikanzat, ku Häi andas ilmanigäzen eloksen kaikile niilöile, kedä olet Hänele andanuh. 3I ilmanigäine elos on se, ku hyö tietäh Sinuu, kudai yksin olet tozi Jumal, i ku tietäh Händy, kudamua Sinä työnnit, Iisussua Hristossua. 4Minä olen ylendännyh Sinuu tiä mual, ku olen ruadanuh ruavon, kudaman Sinä annoit minule ruattavakse. 5Tuatto, ylendä nygöi minuu, ota minuu Sinun luo da ylendä sih taivahallizeh valgieh, kudai minul oli Sinun luo jo enne muailman luajindua.
6Minä olen tuonnuh Sinun nimen ilmi niilöile ristikanzoile, kudamii Sinä valličit muailmas da annoit minule. Hyö oldih Sinun, i Sinä annoit heidy minule. Hyö novvettih Sinun sanua, 7i nygöi tietäh: kai, min Sinä olet minule andanuh, on Sinulpäi tulluh. 8Kaiken sen, min olet andanuh minule paistavakse, minä olen paissuh heile, i hyö otettih sana vardeh. Nygöi hyö toven tietäh: minä olen tulluh Sinun luopäi, da uskotah, Sinä olet työndänyh minuu.
9Minä molimmos heijän puoles. Muailman puoles minä en molei, a molimmos niilöin puoles, kudamat Sinä olet minule andanuh, ollahhäi hyö Sinun. 10Kai, mi on minun, on Sinun, i mi on Sinun, se on minun, i minun taivahalline valgei on tulluh nägevih heis.
11Minä enämbiä en ole muailmas, no nämä ollah muailmas, a minä tulen Sinun luo. Pyhä Tuatto, kačo da vardoiče heidy Sinun nimen väil, sen nimen, kudaman Sinä olet andanuh minule, ku hyö oldas yksi, kui myö Sinunke olemmo yksi. 12Konzu olin heijänke muailmas, kačoin da vardoičin heidy Sinun nimen väil, sen nimen väil, kudaman Sinä minule annoit. Minä vardoičin heidy, i ni yksi heis ei hävinnyh, paiči sidä, kudamale se oli lepitty, ku stuanivuttas Pyhät Kirjutukset.
13Nygöi minä tulen Sinun luo. Pagizen tädä, ku olen vie muailmas, anna minun täydeläine ihastus olis heijän sydämis. 14Minä olen sanonuh heile Sinun sanat, i muailmu vihuau heidy, ku hyö ei kuuluta muailmah, kui minägi en kuulu sih. 15Yksikai en kyzy Sinuu ottamah heidy iäre muailmaspäi, a kyzyn, ku Sinä kaččozit da vardoiččizit heidy pahas. 16Hyö ei kuuluta muailmah, kui minägi en kuulu. 17Omassas tovel jiäksi heidy ičelles. Sinun sana on tozi. 18Kui Sinä työnnit minuu muailmah, muga minägi työnnin heidy muailmah. 19Minä jiäksimmös Sinule heijän täh, anna hyögi tovessah jiäksitähes Sinule.
20Minä molimmos en vai heijän puoles, a niilöingi puoles, kudamat heijän sanoin täh uskotah minuh. 21Minä molimmos, ku hyö kaikin roittas yhtes, kui Sinä, Tuatto, olet minus, i minä olen Sinus. Muga heilegi tulou olla meijänke yhtes, ku muailmu uskos, Sinä työnnit minuu.
22Sen taivahallizen valgien, kudaman Sinä annoit minule, minä annoin heile, ku hyö oldas yhtes, kui myö olemmo yhtes. 23Ku minä olen heis i Sinä olet minus, hyö ollah ihan yhtes, i sit muailmu ellendäy: Sinä työnnit minuu i suvaičit heidy, kui suvaičit minuu.
24Tuatto, minä tahton, ku net, ket olet andanuh minule, oldas minunke sie, kus minä olen. Sie hyö nähtäh minun taivahalline valgei, kudaman Sinä annoit minule, ku suvaičit minuu jo enne muailman luajindua. 25Tozioigei Tuatto, muailmu ei tiedänyh Sinuu, no minä tiijän, i nämä, kudamat ollah täs, tiijustettih, gu Sinä työnnit minuu. 26Minä opastin heidy tiedämäh Sinun nimen dai viegi opastan, ku se samaine suvaičus, kudamal minuu suvaičit, olis heis i minä olizin heis.»
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003