Iivan 21
21
Iisus ozuttahes opastujile Tiberienjärvel
1Jälles tädä Iisus uvvessah ozuttihes opastujile, nygöi Tiberienjärvel. Se oli nenga:
2Sie oldih yhtes Simon-Pedri, Homa, kudamua sanottih Didimoksekse, Natanailu Galilein Kuanaspäi, Zevedein poijat da kaksi muudu Iisusan opastujua. 3Simon-Pedri sanoi: «Minä lähten kalah.» «Myö lähtemmö sinunke», sanottih toizet. Hyö lähtiettih i mendih veneheh, no sinä yönny hyö ei suadu nimidä.
4Päivännouzunke Iisus seizoi rannas, no opastujat ei tundiettu Händy. 5Iisus kirgui heile: «Lapset! Ongo teil midätahto syödäviä?» «Ei ole», vastattih hyö. 6Iisus sanoi: «Laskekkua verko venehen oigiele puolele, sit suatto.» Hyö laskiettih verko, vai ei voidu nostua sidä veneheh, ku kalua tuli muga äijy. 7Sit se opastui, kudai oli Iisusale armas, sanoi Pedrile: «Se on Ižändy!» Ku Simon-Pedri kuuli, se on Ižändy, häi punaldi landehis ymbäri sovan, ku oli alasti, da hyppäi vedeh. 8Toizet opastujat tuldih randah venehel da viettih peräs verkuo, kudai oli täyzi kalua, hyö, näit, ei oldu loitton rannaspäi, vai nenga kahten suan käzivarren piäs#21:8 Nenga sada metrii..
9Randah nostuu opastujat nähtih hiilil kalua pastumas, da leibiä. 10Iisus sanoi heile: «Tuogua tänne kalua, kudamua vaste saitto.» 11Simon-Pedri meni veneheh i vedi verkon randah. Se oli täyzi suurdu kalua, kaikkiedah sada viizikymmen kolme, no hos kalua oli muga äijy, verko ei revinnyh.
12Iisus sanoi: «Tulgua syömäh.» Niken opastujis ei ruohtinuh kyzyö: «Kenbo Sinä olet?», ku hyö tiettih: tämä on Ižändy. 13Iisus tuli, otti leivän da andoi heile, dai kalua andoi. 14Tämä oli jo kolmas kerdu, ku kuollieloispäi nostuu Iisus ozuttihes opastujile.
Iisus da Pedri
15Konzu hyö loppiettih syöndy, Iisus sanoi Simon-Pedrile: «Simon, Jonan poigu, suvaičetgo sinä minuu enämbäl, kui nämä toizet?» «Suvaičen, Ižändy», vastai Pedri, «Sinä tiijät, minä suvaičen Sinuu.» Iisus sanoi: «Syötä minun vuonii.» 16Sit Häi kyzyi toizen kerran: «Simon, Jonan poigu, suvaičetgo minuu?» «Suvaičen, Ižändy», vastai Pedri, «Sinä tiijät, minä suvaičen Sinuu.» Iisus sanoi: «Paimenda minun lambahii.» 17Kolmanden kerran kyzyi Iisus: «Simon, Jonan poigu, suvaičetgo minuu?» Pedrile rodih pahamieli, ku Iisus kyzyi hänel kolmanden kerran: «Suvaičetgo sinä minuu?», i häi sanoi vastah: «Ižändy, Sinä tiijät kai. Sinä tiijät, minä suvaičen Sinuu.» Iisus sanoi: «Syötä minun lambahii. 18Toven, toven sanon sinule: Konzu olit nuori, sinä iče sivoit vyön da menit kunne tahtoit. No konzu roittos vahnakse, sinä nostat käit, i sinuu vyöttäy toine, kudai viettäy sinuu sinne, kunne sinä et tahto.»
19Nenga Iisus tahtoi sanuo, mittumal surmal Pedri ylendäy Jumalua. Sit Häi sanoi: «Novva minuu.»
Kaiken tämän nägii
20Pedri kiändyi i nägi heijän peräh astumas sen opastujan, kudai oli Iisusale armas da kudai ildazen aigua painui Hänen ryndähile da kyzyi: «Ižändy, kenbo on Sinun menettäi?» 21Hänen nähtyy Pedri kyzyi Iisusal: «A kuibo häi, Ižändy?» 22Iisus vastai: «Ku tahtonen jättiä händy tänne sih aigah suate, kuni en tule, mibo sinul dieluo sih – sinä novva minuu.» 23Täs lähti uskovellien keskeh se pagin, buite se opastui ei kuole. No Iisus ei sanonuh Pedrile: «Se opastui ei kuole», a sanoi: «Mibo sinul on dieluo, hos i tahtozin, ku häi jiäs tänne sih aigah suate, kuni en tule?»
24Juuri tämä opastui nägi kaiken tämän da sanou sen tovekse. Häi tämän on kirjutannuh, i myö tiijämmö, hänen nähty da sanottu on tozi.
25Äijän muudugi Iisus luadii. Ku olis kirjuttua kai ruavot toine toizele jälgeh, duumaičen, kaikkeh muailmah ei synnyttäs net kniigat, kudamat pidäs kirjuttua. Amin՚.
Currently Selected:
Iivan 21: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Iivan 21
21
Iisus ozuttahes opastujile Tiberienjärvel
1Jälles tädä Iisus uvvessah ozuttihes opastujile, nygöi Tiberienjärvel. Se oli nenga:
2Sie oldih yhtes Simon-Pedri, Homa, kudamua sanottih Didimoksekse, Natanailu Galilein Kuanaspäi, Zevedein poijat da kaksi muudu Iisusan opastujua. 3Simon-Pedri sanoi: «Minä lähten kalah.» «Myö lähtemmö sinunke», sanottih toizet. Hyö lähtiettih i mendih veneheh, no sinä yönny hyö ei suadu nimidä.
4Päivännouzunke Iisus seizoi rannas, no opastujat ei tundiettu Händy. 5Iisus kirgui heile: «Lapset! Ongo teil midätahto syödäviä?» «Ei ole», vastattih hyö. 6Iisus sanoi: «Laskekkua verko venehen oigiele puolele, sit suatto.» Hyö laskiettih verko, vai ei voidu nostua sidä veneheh, ku kalua tuli muga äijy. 7Sit se opastui, kudai oli Iisusale armas, sanoi Pedrile: «Se on Ižändy!» Ku Simon-Pedri kuuli, se on Ižändy, häi punaldi landehis ymbäri sovan, ku oli alasti, da hyppäi vedeh. 8Toizet opastujat tuldih randah venehel da viettih peräs verkuo, kudai oli täyzi kalua, hyö, näit, ei oldu loitton rannaspäi, vai nenga kahten suan käzivarren piäs#21:8 Nenga sada metrii..
9Randah nostuu opastujat nähtih hiilil kalua pastumas, da leibiä. 10Iisus sanoi heile: «Tuogua tänne kalua, kudamua vaste saitto.» 11Simon-Pedri meni veneheh i vedi verkon randah. Se oli täyzi suurdu kalua, kaikkiedah sada viizikymmen kolme, no hos kalua oli muga äijy, verko ei revinnyh.
12Iisus sanoi: «Tulgua syömäh.» Niken opastujis ei ruohtinuh kyzyö: «Kenbo Sinä olet?», ku hyö tiettih: tämä on Ižändy. 13Iisus tuli, otti leivän da andoi heile, dai kalua andoi. 14Tämä oli jo kolmas kerdu, ku kuollieloispäi nostuu Iisus ozuttihes opastujile.
Iisus da Pedri
15Konzu hyö loppiettih syöndy, Iisus sanoi Simon-Pedrile: «Simon, Jonan poigu, suvaičetgo sinä minuu enämbäl, kui nämä toizet?» «Suvaičen, Ižändy», vastai Pedri, «Sinä tiijät, minä suvaičen Sinuu.» Iisus sanoi: «Syötä minun vuonii.» 16Sit Häi kyzyi toizen kerran: «Simon, Jonan poigu, suvaičetgo minuu?» «Suvaičen, Ižändy», vastai Pedri, «Sinä tiijät, minä suvaičen Sinuu.» Iisus sanoi: «Paimenda minun lambahii.» 17Kolmanden kerran kyzyi Iisus: «Simon, Jonan poigu, suvaičetgo minuu?» Pedrile rodih pahamieli, ku Iisus kyzyi hänel kolmanden kerran: «Suvaičetgo sinä minuu?», i häi sanoi vastah: «Ižändy, Sinä tiijät kai. Sinä tiijät, minä suvaičen Sinuu.» Iisus sanoi: «Syötä minun lambahii. 18Toven, toven sanon sinule: Konzu olit nuori, sinä iče sivoit vyön da menit kunne tahtoit. No konzu roittos vahnakse, sinä nostat käit, i sinuu vyöttäy toine, kudai viettäy sinuu sinne, kunne sinä et tahto.»
19Nenga Iisus tahtoi sanuo, mittumal surmal Pedri ylendäy Jumalua. Sit Häi sanoi: «Novva minuu.»
Kaiken tämän nägii
20Pedri kiändyi i nägi heijän peräh astumas sen opastujan, kudai oli Iisusale armas da kudai ildazen aigua painui Hänen ryndähile da kyzyi: «Ižändy, kenbo on Sinun menettäi?» 21Hänen nähtyy Pedri kyzyi Iisusal: «A kuibo häi, Ižändy?» 22Iisus vastai: «Ku tahtonen jättiä händy tänne sih aigah suate, kuni en tule, mibo sinul dieluo sih – sinä novva minuu.» 23Täs lähti uskovellien keskeh se pagin, buite se opastui ei kuole. No Iisus ei sanonuh Pedrile: «Se opastui ei kuole», a sanoi: «Mibo sinul on dieluo, hos i tahtozin, ku häi jiäs tänne sih aigah suate, kuni en tule?»
24Juuri tämä opastui nägi kaiken tämän da sanou sen tovekse. Häi tämän on kirjutannuh, i myö tiijämmö, hänen nähty da sanottu on tozi.
25Äijän muudugi Iisus luadii. Ku olis kirjuttua kai ruavot toine toizele jälgeh, duumaičen, kaikkeh muailmah ei synnyttäs net kniigat, kudamat pidäs kirjuttua. Amin՚.
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003