Luka 14
14
Iisus piästäy voimattoman miehen suovattan
1Suovattan Iisus meni yhten fariseiloin vahniman luo syömäh, i sie kaikin piettih Händy silmis. 2Hänen edeh tuli mies, kudai oli puhalduksis vezitavvin täh. 3Iisus kiändyi zakonanopastajien da fariseiloin puoleh da kyzyi: «Ongo suovattan valdu piästiä voimattomii?» 4No hyö oldih vaikkani. Jälles sidä Iisus kosketti käil miesty, piästi händy da työndi iäres. 5Sit Häi sanoi: «Ku kenentahto teis poigu libo häkki pakkunou kaivoh, tiettäväine, työ kerras nostatto händy siepäi, olgah toko suovattu.» 6Täh heil ei olluh midä vastata.
Sana gostile da ižändile
7Iisus nägi, kui gost՚at vallittih stolas parahat sijat, i saneli heile arbaituspaginan: 8«Konzu sinuu kučutah svuad՚bah, älä istoi stolas parahale sijale. Kentahto gostis voibi olla suurembi sinuu, 9i sit ižändy, kudai teidy mollembii kučui, tulou da sanou sinule: ‘Anna tämä sija hänele.’ Sit sinul rodieu huigei, ku pidäy siirdyö kaikis pahimah sijah. 10No konzu sinuu kučutah, valliče stolan tagan kaikis loitombaine sija. Sit ižändy tulou da sanou sinule: ‘Velli, eisty tänne lähembäzekse’, i sinule stolan tagan istujien silmis roih suuri kunnivo. 11Ken iččie ylendäy, sidä alendetah. Ken iččie alendau, sidä ylendetäh.» 12Sit Iisus sanoi taloin ižändäle: «Konzu varustat murginan libo ildazen, älä kuču iččes dovariššoi, nigo vellii, nigo muidu omahizii, nigo elokkahii susiedoi. Hyöhäi voijah vastah kuččuo sinuu, i sit sinä suat palkan. 13A konzu sinä varustat stolan, kuču köyhii, niistielöi, ramboi da sogieloi. 14Ozakas roittos, ku hyö ei voija maksua sinule. Sinä suat maksun sit, konzu oigieloi nostatetah kuollielois.»
Arbaituspagin suureh pruazniekkah näh
(Matf. 22:1-10)
15Tämän kuultuu yksi gostis sanoi Iisusale: «Ozakas on se, ken rubieu istumah stolan tagan Jumalan valdukunnas.» 16No Iisus sanoi nenga:
«Yksi mies varusti suuren pruazniekkustolan i kučui äijän gost՚ua. 17Konzu tuli gostitanduaigu, häi työndi käskyläzen sanomah kučuttuloile: ‘Tulgua, kai on jo valmis.’ 18No toine toizele jälles nämä ruvettih kieldävymäh. ‘Minä ostin pellon’, sanoi yksi, ‘pidäy mennä sidä kaččomah. Prosti, velli, ku en voi tulla.’ 19‘Minä ostin viizi puarua häkkii’, sanoi toine, ‘pidäy mennä kaččomah, kui net ruatah. Prosti, velli, ku en voi tulla.’ 20A kolmas sanoi: ‘Minä vaste nain, sendäh en voi tulla.’ 21Käskyläine tuli järilleh da sanoi kai ižändäle. Ižändy suutui da sanoi käskyläzele: ‘Mene ruttozeh linnan dorogoile da pihoile i tuo tänne köyhii da niistielöi, sogieloi da ramboi.’ 22Kodvazen peräs käskyläine tuli sanomah: ‘Ižändy, luajiin muga, kui käskit, no stolas on vie sijua.’ 23Sit ižändy sanoi: ‘Mene, kävele kai juamat da kylien kujot da prižmi rahvastu tulemah. Anna perti rodieu täyzi. 24Minä sanon teile: ni yksi enzimäzis kučuttulois ei rubie syömäh minun stolan tagan!’»
Midä maksau olla Iisusan opastujannu?
(Matf. 10:37-38; 5:13; Mark. 9:50)
25Iisusanke astui suuri joukko rahvastu. Häi kiändyi heijän puoleh i sanoi heile: 26«Ken ku tullou minun luo da ei vihanne omua tuattua, muamua, akkua, lapsii, vellii, sizärii da kai omua hengiegi, se ei voi olla minun opastujannu. 27Ken ku ei kandane omua ristua da ei astune minule jälles, se ei voi olla minun opastujannu.
28Kačo, ku kentahto teis duumainnou luadie bašn՚an, eigo häi enzimäi istoi da čotaiče, min verdu menöy sih eluo, ku nähtä, täydyygo hänel taguttu se loppie. 29Eiga alustan panduu hänel loppietahes d՚engat, i sroju jiäy kesken. Sit kaikin, ket nähtäh tämä, ruvetah nagramah händy: 30‘Kačo neče mies, algoi srojun, a loppie ei voi.’
31Libo ku suari varustannehes toruamah tostu suarii vastah, eigo häi enzimäi istoi duumaimah, voibigo häi kymmenentuhanden miehenke voittua sidä, kudai tulou händy vastah kahtenkymmenentuhanden miehenke. 32Eiga häi työndäy sovunluadijoi sen toizen suarin luo, kuni se on vie loitton. 33Juuri muga ni yksi teis ei voi olla minun opastujannu, ku häi ei hyllänne kaikkie, midä hänel on.
34Suolu on hyvä. No ku suolu menetännöy mavun, kuibo sit sen suat uvvessah suolazekse? 35Se ei päi ni peldoh, ni höst՚ötukkuh. Se lykätäh iäre. Kel on korvat, se kuulkah!»
Currently Selected:
Luka 14: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Luka 14
14
Iisus piästäy voimattoman miehen suovattan
1Suovattan Iisus meni yhten fariseiloin vahniman luo syömäh, i sie kaikin piettih Händy silmis. 2Hänen edeh tuli mies, kudai oli puhalduksis vezitavvin täh. 3Iisus kiändyi zakonanopastajien da fariseiloin puoleh da kyzyi: «Ongo suovattan valdu piästiä voimattomii?» 4No hyö oldih vaikkani. Jälles sidä Iisus kosketti käil miesty, piästi händy da työndi iäres. 5Sit Häi sanoi: «Ku kenentahto teis poigu libo häkki pakkunou kaivoh, tiettäväine, työ kerras nostatto händy siepäi, olgah toko suovattu.» 6Täh heil ei olluh midä vastata.
Sana gostile da ižändile
7Iisus nägi, kui gost՚at vallittih stolas parahat sijat, i saneli heile arbaituspaginan: 8«Konzu sinuu kučutah svuad՚bah, älä istoi stolas parahale sijale. Kentahto gostis voibi olla suurembi sinuu, 9i sit ižändy, kudai teidy mollembii kučui, tulou da sanou sinule: ‘Anna tämä sija hänele.’ Sit sinul rodieu huigei, ku pidäy siirdyö kaikis pahimah sijah. 10No konzu sinuu kučutah, valliče stolan tagan kaikis loitombaine sija. Sit ižändy tulou da sanou sinule: ‘Velli, eisty tänne lähembäzekse’, i sinule stolan tagan istujien silmis roih suuri kunnivo. 11Ken iččie ylendäy, sidä alendetah. Ken iččie alendau, sidä ylendetäh.» 12Sit Iisus sanoi taloin ižändäle: «Konzu varustat murginan libo ildazen, älä kuču iččes dovariššoi, nigo vellii, nigo muidu omahizii, nigo elokkahii susiedoi. Hyöhäi voijah vastah kuččuo sinuu, i sit sinä suat palkan. 13A konzu sinä varustat stolan, kuču köyhii, niistielöi, ramboi da sogieloi. 14Ozakas roittos, ku hyö ei voija maksua sinule. Sinä suat maksun sit, konzu oigieloi nostatetah kuollielois.»
Arbaituspagin suureh pruazniekkah näh
(Matf. 22:1-10)
15Tämän kuultuu yksi gostis sanoi Iisusale: «Ozakas on se, ken rubieu istumah stolan tagan Jumalan valdukunnas.» 16No Iisus sanoi nenga:
«Yksi mies varusti suuren pruazniekkustolan i kučui äijän gost՚ua. 17Konzu tuli gostitanduaigu, häi työndi käskyläzen sanomah kučuttuloile: ‘Tulgua, kai on jo valmis.’ 18No toine toizele jälles nämä ruvettih kieldävymäh. ‘Minä ostin pellon’, sanoi yksi, ‘pidäy mennä sidä kaččomah. Prosti, velli, ku en voi tulla.’ 19‘Minä ostin viizi puarua häkkii’, sanoi toine, ‘pidäy mennä kaččomah, kui net ruatah. Prosti, velli, ku en voi tulla.’ 20A kolmas sanoi: ‘Minä vaste nain, sendäh en voi tulla.’ 21Käskyläine tuli järilleh da sanoi kai ižändäle. Ižändy suutui da sanoi käskyläzele: ‘Mene ruttozeh linnan dorogoile da pihoile i tuo tänne köyhii da niistielöi, sogieloi da ramboi.’ 22Kodvazen peräs käskyläine tuli sanomah: ‘Ižändy, luajiin muga, kui käskit, no stolas on vie sijua.’ 23Sit ižändy sanoi: ‘Mene, kävele kai juamat da kylien kujot da prižmi rahvastu tulemah. Anna perti rodieu täyzi. 24Minä sanon teile: ni yksi enzimäzis kučuttulois ei rubie syömäh minun stolan tagan!’»
Midä maksau olla Iisusan opastujannu?
(Matf. 10:37-38; 5:13; Mark. 9:50)
25Iisusanke astui suuri joukko rahvastu. Häi kiändyi heijän puoleh i sanoi heile: 26«Ken ku tullou minun luo da ei vihanne omua tuattua, muamua, akkua, lapsii, vellii, sizärii da kai omua hengiegi, se ei voi olla minun opastujannu. 27Ken ku ei kandane omua ristua da ei astune minule jälles, se ei voi olla minun opastujannu.
28Kačo, ku kentahto teis duumainnou luadie bašn՚an, eigo häi enzimäi istoi da čotaiče, min verdu menöy sih eluo, ku nähtä, täydyygo hänel taguttu se loppie. 29Eiga alustan panduu hänel loppietahes d՚engat, i sroju jiäy kesken. Sit kaikin, ket nähtäh tämä, ruvetah nagramah händy: 30‘Kačo neče mies, algoi srojun, a loppie ei voi.’
31Libo ku suari varustannehes toruamah tostu suarii vastah, eigo häi enzimäi istoi duumaimah, voibigo häi kymmenentuhanden miehenke voittua sidä, kudai tulou händy vastah kahtenkymmenentuhanden miehenke. 32Eiga häi työndäy sovunluadijoi sen toizen suarin luo, kuni se on vie loitton. 33Juuri muga ni yksi teis ei voi olla minun opastujannu, ku häi ei hyllänne kaikkie, midä hänel on.
34Suolu on hyvä. No ku suolu menetännöy mavun, kuibo sit sen suat uvvessah suolazekse? 35Se ei päi ni peldoh, ni höst՚ötukkuh. Se lykätäh iäre. Kel on korvat, se kuulkah!»
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003