<div class="version vid330 iso6393fin" data-vid="330" data-iso6393="fin">
    <div class="book bkTOB">
        <div class="chapter ch2" data-usfm="TOB.2">
            <div class="label">2</div><div class="s"><span class="heading">Tobit sokeutuu</span></div><div class="p"><span class="content">  </span><span class="verse v1" data-usfm="TOB.2.1"><span class="label">1</span><span class="content">Kuningas Asarhaddonin aikana min&#228; siis palasin kotiin, ja samalla sain takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobian. Kansamme pyh&#228;n&#228; viikkojuhlana</span><span class="note f"><span class="label">#</span><span class=" body"><span class="fr">2:1 </span><span class="ft">Viikkojuhlaa, kreikaksi <span class="tl">pentekoste</span>, &#8217;viideskymmenes (p&#228;iv&#228;)&#8217;, vietettiin seitsem&#228;n viikon kuluttua p&#228;&#228;si&#228;isest&#228;. Juhla oli alkuaan viljankorjuujuhla, my&#246;hemmin lain antamisen muistojuhla, Uudessa testamentissa helluntai. Ks. 5. Moos. 16:9,10.</span></span></span><span class="content"> kotonani j&#228;rjestettiin pidot.</span></span></div><div class="p"><span class="verse v1" data-usfm="TOB.2.1"><span class="content">Asetuin aterioimaan, </span></span><span class="verse v2" data-usfm="TOB.2.2"><span class="label">2</span><span class="content">mutta kun eteeni kannettiin p&#246;yt&#228; ja n&#228;in sille asetetut monet ruokalajit, sanoin pojalleni Tobialle: &#187;Poikani, mene katsomaan, l&#246;ytyisik&#246; kaupungilta joku t&#228;nne Niniveen tuotu k&#246;yh&#228; maanmiehemme, joka on koko syd&#228;mest&#228;&#228;n pysynyt uskollisena Herralle. Jos sellaisen l&#246;yd&#228;t, tuo h&#228;net t&#228;nne aterioimaan minun kanssani. Odotan sinua, poikani, kunnes palaat.&#187;</span></span></div><div class="p"><span class="verse v2" data-usfm="TOB.2.2"><span class="content">  </span></span><span class="verse v3" data-usfm="TOB.2.3"><span class="label">3</span><span class="content">Tobia l&#228;hti ulos etsi&#228;kseen jonkun k&#246;yh&#228;n maanmiehemme, mutta tuli kohta takaisin ja sanoi: &#187;Is&#228;!&#187; &#187;Mit&#228; nyt?&#187; min&#228; kysyin, ja h&#228;n jatkoi: &#187;Er&#228;s maanmiehemme makaa kuolleena torilla. H&#228;net on kuristettu v&#228;h&#228;n aikaa sitten ja j&#228;tetty sinne.&#187; </span></span><span class="verse v4" data-usfm="TOB.2.4"><span class="label">4</span><span class="content">Nousin kiireesti ja l&#228;hdin juhla-aterialta ennen kuin olin ehtinyt maistaa palaakaan. Siirsin ruumiin pois aukiolta ja j&#228;tin sen er&#228;&#228;seen varastorakennukseen haudatakseni sen my&#246;hemmin illalla, auringon laskettua.</span></span></div><div class="p"><span class="verse v4" data-usfm="TOB.2.4"><span class="content">  </span></span><span class="verse v5" data-usfm="TOB.2.5"><span class="label">5</span><span class="content">  </span><span class="note x"><span class="label">#</span><span class=" body">    
        4. Moos. 19:11&#8211;13
        </span></span><span class="content">Kotiin palattuani peseydyin ja s&#246;in ruokani surullisin mielin. </span></span><span class="verse v6" data-usfm="TOB.2.6"><span class="label">6</span><span class="note x"><span class="label">#</span><span class=" body">Aam. 8:10</span></span><span class="content">Muistin, mit&#228; profeetta Aamos sanoo Betelist&#228;:</span></span></div><div class="b"></div><div class="q1"><span class="verse v6" data-usfm="TOB.2.6"><span class="content">&#8211; Teid&#228;n juhlanne muutetaan suruksi</span></span></div><div class="q1"><span class="verse v6" data-usfm="TOB.2.6"><span class="content">ja kaikki laulunne valitusvirsiksi.</span></span></div><div class="b"></div><div class="m"><span class="verse v6" data-usfm="TOB.2.6"><span class="content">  </span></span><span class="verse v7" data-usfm="TOB.2.7"><span class="label">7</span><span class="content">Min&#228; purskahdin itkuun.</span></span></div><div class="p"><span class="verse v7" data-usfm="TOB.2.7"><span class="content">Kun aurinko oli laskenut, menin ulos, kaivoin haudan ja panin ruumiin siihen. </span></span><span class="verse v8" data-usfm="TOB.2.8"><span class="label">8</span><span class="content">Naapurini pilkkasivat minua ja sanoivat toisilleen: &#187;Eik&#246; h&#228;nen en&#228;&#228; tarvitse pel&#228;t&#228;? Kerran h&#228;n jo joutui l&#228;htem&#228;&#228;n pakosalle, kun sai noilla puuhillaan tappajat per&#228;&#228;ns&#228;, mutta siin&#228; h&#228;n taas hautaa kuolleita.&#187;</span></span></div><div class="p"><span class="verse v8" data-usfm="TOB.2.8"><span class="content">  </span></span><span class="verse v9" data-usfm="TOB.2.9"><span class="label">9</span><span class="content">Illalla peseydyin uudelleen, menin ulos ja asetuin pihamuurin viereen nukkumaan. Y&#246; oli l&#228;mmin, eik&#228; minulla siksi ollut mit&#228;&#228;n kasvojeni peittona. </span></span><span class="verse v10" data-usfm="TOB.2.10"><span class="label">10</span><span class="content">En osannut varoa varpusia, joita oli yl&#228;puolellani muurissa, ja niin sain p&#228;&#228;lleni niiden l&#228;mmint&#228; ulostetta, joka teki silmiini valkoisia t&#228;pli&#228;. K&#228;vin useilla l&#228;&#228;k&#228;reill&#228; saadakseni vaivaani avun, mutta mit&#228; enemm&#228;n he silmi&#228;ni voitelivat, sit&#228; enemm&#228;n t&#228;pl&#228;t haittasivat n&#228;k&#246;&#228;ni, kunnes olin t&#228;ysin sokea. Nelj&#228;&#228;n vuoteen en kyennyt n&#228;kem&#228;&#228;n mit&#228;&#228;n. Kaikki maanmieheni s&#228;&#228;liv&#228;t minua, ja Ahikar huolehti minusta kahden vuoden ajan ennen kuin l&#228;hti Elamiin.</span></span></div><div class="p"><span class="verse v10" data-usfm="TOB.2.10"><span class="content">  </span></span><span class="verse v11" data-usfm="TOB.2.11"><span class="label">11</span><span class="content">Vaimoni Hanna joutui tuolloin hankkimaan rahaa naisten t&#246;ill&#228;. </span></span><span class="verse v12" data-usfm="TOB.2.12"><span class="label">12</span><span class="content">H&#228;n kutoi kankaita ja l&#228;hetti ne tilaajille, ja n&#228;m&#228; maksoivat niist&#228;. Seitsem&#228;nten&#228; dystros-kuuta</span><span class="note f"><span class="label">#</span><span class=" body"><span class="fr">2:12 </span><span class="ft">T&#228;m&#228; makedonialaisen kalenterin kuukausi vastaa heprealaisen kalenterin sebat-kuuta eli tammi-helmikuuta.</span></span></span><span class="content"> h&#228;n taas leikkasi kankaan irti ja l&#228;hetti sen tilaajille. He suorittivat siit&#228; maksun ja antoivat viel&#228; pienen kilin kotiin viet&#228;v&#228;ksi.</span></span></div><div class="p"><span class="verse v12" data-usfm="TOB.2.12"><span class="content">  </span></span><span class="verse v13" data-usfm="TOB.2.13"><span class="label">13</span><span class="content">Kun vaimoni palasi kotiin, kili alkoi m&#228;&#228;ki&#228;. Silloin min&#228; kutsuin vaimoani ja sanoin: &#187;Mist&#228; tuo kilipahanen on t&#228;nne tullut? Et kai ole varastanut sit&#228;? Vie se heti takaisin omistajilleen, emme me saa sy&#246;d&#228; mit&#228;&#228;n varastettua.&#187; </span></span><span class="verse v14" data-usfm="TOB.2.14"><span class="label">14</span><span class="content">H&#228;n vakuutti kivenkovaan, ett&#228; oli saanut kilin maksun lis&#228;n&#228;, mutta min&#228; en uskonut vaan vaatimalla vaadin h&#228;nt&#228; palauttamaan el&#228;imen omistajilleen. Tuohduin asiasta niin, ett&#228; kasvojani oikein kuumotti. Silloin h&#228;n sanoi minulle: &#187;Mit&#228; hyv&#228;&#228; sinunkaan armeliaisuudestasi on koitunut? Mit&#228; sin&#228; olet saanut laupeudenteoistasi? Kaikki tiet&#228;v&#228;t, mill&#228; tolalla asiasi ovat!&#187;</span></span></div>
        </div>
    </div>
</div>

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Kuningas Asarhaddonin aikana minä siis palasin kotiin, ja samalla sain takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobian. Kansamme pyhänä viikkojuhlana kotonani järjestettiin pidot.
Asetuin aterioimaan, mutta kun eteeni kannettiin pöytä ja näin sille asetetut monet ruokalajit, sanoin pojalleni Tobialle: »Poikani, mene katsomaan, löytyisikö kaupungilta joku tänne Niniveen tuotu köyhä maanmiehemme, joka on koko sydämestään pysynyt uskollisena Herralle. Jos sellaisen löydät, tuo hänet tänne aterioimaan minun kanssani. Odotan sinua, poikani, kunnes palaat.»
Tobia lähti ulos etsiäkseen jonkun köyhän maanmiehemme, mutta tuli kohta takaisin ja sanoi: »Isä!» »Mitä nyt?» minä kysyin, ja hän jatkoi: »Eräs maanmiehemme makaa kuolleena torilla. Hänet on kuristettu vähän aikaa sitten ja jätetty sinne.» Nousin kiireesti ja lähdin juhla-aterialta ennen kuin olin ehtinyt maistaa palaakaan. Siirsin ruumiin pois aukiolta ja jätin sen erääseen varastorakennukseen haudatakseni sen myöhemmin illalla, auringon laskettua.
Kotiin palattuani peseydyin ja söin ruokani surullisin mielin. Muistin, mitä profeetta Aamos sanoo Betelistä:

– Teidän juhlanne muutetaan suruksi
ja kaikki laulunne valitusvirsiksi.

Minä purskahdin itkuun.
Kun aurinko oli laskenut, menin ulos, kaivoin haudan ja panin ruumiin siihen. Naapurini pilkkasivat minua ja sanoivat toisilleen: »Eikö hänen enää tarvitse pelätä? Kerran hän jo joutui lähtemään pakosalle, kun sai noilla puuhillaan tappajat peräänsä, mutta siinä hän taas hautaa kuolleita.»
Illalla peseydyin uudelleen, menin ulos ja asetuin pihamuurin viereen nukkumaan. Yö oli lämmin, eikä minulla siksi ollut mitään kasvojeni peittona. En osannut varoa varpusia, joita oli yläpuolellani muurissa, ja niin sain päälleni niiden lämmintä ulostetta, joka teki silmiini valkoisia täpliä. Kävin useilla lääkäreillä saadakseni vaivaani avun, mutta mitä enemmän he silmiäni voitelivat, sitä enemmän täplät haittasivat näköäni, kunnes olin täysin sokea. Neljään vuoteen en kyennyt näkemään mitään. Kaikki maanmieheni säälivät minua, ja Ahikar huolehti minusta kahden vuoden ajan ennen kuin lähti Elamiin.
Vaimoni Hanna joutui tuolloin hankkimaan rahaa naisten töillä. Hän kutoi kankaita ja lähetti ne tilaajille, ja nämä maksoivat niistä. Seitsemäntenä dystros-kuuta hän taas leikkasi kankaan irti ja lähetti sen tilaajille. He suorittivat siitä maksun ja antoivat vielä pienen kilin kotiin vietäväksi.
Kun vaimoni palasi kotiin, kili alkoi määkiä. Silloin minä kutsuin vaimoani ja sanoin: »Mistä tuo kilipahanen on tänne tullut? Et kai ole varastanut sitä? Vie se heti takaisin omistajilleen, emme me saa syödä mitään varastettua.» Hän vakuutti kivenkovaan, että oli saanut kilin maksun lisänä, mutta minä en uskonut vaan vaatimalla vaadin häntä palauttamaan eläimen omistajilleen. Tuohduin asiasta niin, että kasvojani oikein kuumotti. Silloin hän sanoi minulle: »Mitä hyvää sinunkaan armeliaisuudestasi on koitunut? Mitä sinä olet saanut laupeudenteoistasi? Kaikki tietävät, millä tolalla asiasi ovat!»

Kuuntele Tobitin kirja 2