Suosittuja jakeita Raamatun kirjasta Ensimmäinen kuninkaiden kirja 19

Jaa

Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.

Itse hän meni autiomaahan päivänmatkan päähän. Hän istuutui kinsteripensaan juurelle ja toivoi itselleen kuolemaa. Hän sanoi: »Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni. En minä ole esi-isiäni parempi.»

Herran ääni sanoi: »Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.» Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä.

Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. Ääni sanoi hänelle: »Miksi olet täällä, Elia?»

Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: »Miksi olet täällä, Elia?»

Hän nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle.

Hän paneutui makuulle ja nukkui kinsteripensaan alla, kunnes enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: »Nouse ja syö!»

Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: »Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi.»

Hän vastasi: »Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.»

Hän katsahti ympärilleen, ja hänen pääpuolessaan oli kivillä paistettu leipä ja vesiruukku. Hän söi ja joi ja asettui taas makuulle.

Silloin Isebel lähetti sananviejän Elian luo ja käski hänen sanoa: »Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, ellen huomenna tähän aikaan ole tehnyt sinulle samaa, minkä sinä olet tehnyt heille!»

Vain seitsemäntuhatta minä jätän jäljelle Israeliin, kaikki ne, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalin edessä ja joiden suu ei ole Baalia suudellut.»

Elia lähti matkaan. Hän kohtasi Elisan, Safatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Pellolla oli kaksitoista härkäparia, ja hän kynti niistä viimeisellä. Elia kulki hänen ohitseen ja heitti viittansa hänen ylleen.

Elisa palasi profeetan luota pellolle, otti härkäparin ja teurasti sen uhriksi. Hän kypsensi lihat ikeestä ja aurasta tekemällään tulella ja antoi ne väelleen, ja he söivät yhdessä. Sitten hän lähti seuraamaan Eliaa ja ryhtyi hänen palvelijakseen.

Elisa jätti härät, juoksi Elian perään ja sanoi: »Haluaisin ensin suudella hyvästiksi isääni ja äitiäni, sitten seuraan sinua.» Elia sanoi hänelle: »Mene, mutta tule heti takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt.»