Barukin kirja Johdanto
Johdanto
Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Nimi Baruk tarkoittaa siunattua.
Kirja jakautuu neljään toisistaan selvästi poikkeavaan osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakkosiirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Toinen osa (1:15–3:8) on luonteeltaan synnintunnustus ja rukous pelastumisen puolesta. Tekstistä heijastuu varma luottamus siihen, että Jumala ohjaa historian tapahtumia. Jerusalemin tuhoutuminenkin on rangaistus kansan ja sen johtajien synneistä.
Kolmas osa (3:9–4:4) käsittelee runollisesti viisautta, joka on Jumalan lahja. Esitystapa on samanlaista kuin muussa viisauskirjallisuudessa, kuten Sananlaskujen kirjassa ja Jobin kirjassa. Viisaus kuvataan persoonaksi, ja jakso päättyy siihen, että viisaus näyttäytyy maan päällä ja elää ihmisten keskuudessa. Kristillisessä perinteessä tämä on yhdistetty Jeesuksen ihmiseksi tuloon.
Neljäs osa (4:5–5:9) tarjoaa lohdutusta Jerusalemille. Kaupunkia kuvataan lapsensa menettäneeksi leskiäidiksi. Lapset, israelilaiset, on viety vankeuteen vieraisiin maihin. Rangaistus päättyy kuitenkin aikanaan, ja Jerusalem nousee uuteen kukoistukseen. Jaksossa on lukuisia muistumia Vanhasta testamentista, erityisesti Jesajan kirjan luvuista 40–55.
Barukin kirjassa on paljon historiallisesti epävarmaa, mutta sen sanoma on selvä: synti saa rangaistuksensa, kääntyminen ja kuuliaisuus palkitaan.
Kirjan osat ovat alkuaan todennäköisesti olleet itsenäisiä tekstikokonaisuuksia, mutta myös kirjan yhtenäisyydellä on puoltajia. Yhtenäisenä Barukin kirjana tekstit lienevät olleet jo 100-luvulla eKr. Eri osien syntyajasta ei ole tietoa, ei myöskään niiden kirjoittajista. Runsaat seemiläiset kielenpiirteet viittaavat siihen, että tekstit on ensin kirjoitettu arameaksi tai hepreaksi, mutta laajemmin tunnetuiksi ne ovat tulleet kreikaksi käännettyinä. Barukin kirjan kuudenneksi luvuksi on latinankielisissä tekstilaitoksissa ja aiemmissa suomennoksissa liitetty apokryfikirjoihin kuuluva Jeremian kirje.
Juutalaisessa perinteessä Barukin kirjaa ei ole kovinkaan paljon arvostettu – osin jo siitä syystä, että sitä ei ole ollut käytettävissä hepreankielisenä. Kristittyjen piirissä kirja on ollut suuremmassa arvossa; monet kirkkoisätkin kiittelevät sitä. Tähän taas lienevät vaikuttaneet sen kytkökset Vanhan testamentin Jeremian kirjaan. Monissa vanhoissa käsikirjoituksissa Barukin kirja onkin sijoitettu heti Jeremian kirjan perään, Valitusvirsien edelle
Tällä hetkellä valittuna:
Barukin kirja Johdanto: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007
Barukin kirja Johdanto
Johdanto
Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Nimi Baruk tarkoittaa siunattua.
Kirja jakautuu neljään toisistaan selvästi poikkeavaan osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakkosiirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Toinen osa (1:15–3:8) on luonteeltaan synnintunnustus ja rukous pelastumisen puolesta. Tekstistä heijastuu varma luottamus siihen, että Jumala ohjaa historian tapahtumia. Jerusalemin tuhoutuminenkin on rangaistus kansan ja sen johtajien synneistä.
Kolmas osa (3:9–4:4) käsittelee runollisesti viisautta, joka on Jumalan lahja. Esitystapa on samanlaista kuin muussa viisauskirjallisuudessa, kuten Sananlaskujen kirjassa ja Jobin kirjassa. Viisaus kuvataan persoonaksi, ja jakso päättyy siihen, että viisaus näyttäytyy maan päällä ja elää ihmisten keskuudessa. Kristillisessä perinteessä tämä on yhdistetty Jeesuksen ihmiseksi tuloon.
Neljäs osa (4:5–5:9) tarjoaa lohdutusta Jerusalemille. Kaupunkia kuvataan lapsensa menettäneeksi leskiäidiksi. Lapset, israelilaiset, on viety vankeuteen vieraisiin maihin. Rangaistus päättyy kuitenkin aikanaan, ja Jerusalem nousee uuteen kukoistukseen. Jaksossa on lukuisia muistumia Vanhasta testamentista, erityisesti Jesajan kirjan luvuista 40–55.
Barukin kirjassa on paljon historiallisesti epävarmaa, mutta sen sanoma on selvä: synti saa rangaistuksensa, kääntyminen ja kuuliaisuus palkitaan.
Kirjan osat ovat alkuaan todennäköisesti olleet itsenäisiä tekstikokonaisuuksia, mutta myös kirjan yhtenäisyydellä on puoltajia. Yhtenäisenä Barukin kirjana tekstit lienevät olleet jo 100-luvulla eKr. Eri osien syntyajasta ei ole tietoa, ei myöskään niiden kirjoittajista. Runsaat seemiläiset kielenpiirteet viittaavat siihen, että tekstit on ensin kirjoitettu arameaksi tai hepreaksi, mutta laajemmin tunnetuiksi ne ovat tulleet kreikaksi käännettyinä. Barukin kirjan kuudenneksi luvuksi on latinankielisissä tekstilaitoksissa ja aiemmissa suomennoksissa liitetty apokryfikirjoihin kuuluva Jeremian kirje.
Juutalaisessa perinteessä Barukin kirjaa ei ole kovinkaan paljon arvostettu – osin jo siitä syystä, että sitä ei ole ollut käytettävissä hepreankielisenä. Kristittyjen piirissä kirja on ollut suuremmassa arvossa; monet kirkkoisätkin kiittelevät sitä. Tähän taas lienevät vaikuttaneet sen kytkökset Vanhan testamentin Jeremian kirjaan. Monissa vanhoissa käsikirjoituksissa Barukin kirja onkin sijoitettu heti Jeremian kirjan perään, Valitusvirsien edelle
Tällä hetkellä valittuna:
:
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007