– Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani,
sanoo teidän Jumalanne.
Puhukaa lempeästi Jerusalemille
ja kertokaa sille,
että sen pakkotyö on päättynyt,
että sen syyllisyys on sovitettu,
sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut
kaikista sen synneistä.
Ääni huutaa:
– Raivatkaa autiomaahan
Herralle tie!
Tasoittakaa yli aron
valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot,
alentukoot huiput,
mäet madaltukoot,
vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy,
kaikki saavat sen nähdä.
Näin on Herra puhunut.
Ääni sanoo:
– Julista!
Ja minä kysyn:
– Mitä minun pitää julistaa?
– Ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.
Nouse korkealle vuorelle, Siion,
ilosanoman tuoja!
Korota äänesi, Jerusalem,
ilosanoman saattaja!
Korota äänesi, älä pelkää!
Julista Juudan kaupungeille:
– Teidän Jumalanne tulee!
Itse Herra tulee suuressa voimassaan,
hän hallitsee vahvalla kädellään.
Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,
johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,
paimenen lailla hän kaitsee sitä,
omin käsin hän kokoaa sen yhteen.
Karitsoita hän kantaa sylissään,
emolampaita hän ohjailee eteenpäin.
Raamattusovellus
Lasten Raamattusovellus
