Juditin kirja Johdanto
Johdanto
Juditin kirja on värikäs kertomus kauniista ja hurskaasta juutalaisnaisesta, joka pelastaa kotikaupunkinsa vihollisen joukoilta. Samalla hän pelastaa koko maan; Judit-nimi pohjautuu heprean sanaan jehudit, joka merkitsee juutalaisnaista. Syvemmällä tasolla kertomus esimerkillään rohkaisee niitä, jotka ovat ylivoimaiselta vaikuttavassa ahdingossa: vahva usko ja luottamus Jumalaan vievät voittoon.
Kertomus keskittyy Juditin henkilöön ja Jumalan pelastustekoon. Palestiinassa on persialaisarmeijan piirittämänä Bait-Ilajan kaupunki, joka kertomuksen juonen tavoin vaikuttaa keksityltä; arameankielinen nimi tarkoittaa yläkaupunkia. Kaupunki on Juudean vuoriston länsireunalla paikassa, josta on pääsy muualle Juudeaan ja Jerusalemiin. Juutalaisleski Judit lähtee kaupungista ja menee piirittäjien leiriin. Siellä hän kauneudellaan saa kiinnitetyksi vihollisarmeijan komentajan Holoferneksen huomion itseensä. Kun Holofernes juhlien jälkeen makaa juovuksissa vuoteellaan, Judit lyö miekalla hänen päänsä poikki ja pelastaa näin Israelin.
Juditin kirja on todennäköisesti peräisin 100-luvun lopulta eKr. Tuolla vuosisadalla Juudea oli syyrialaisen seleukidihallinnon alaisuudessa ja vieraat vallanpitäjät ja heidän juutalaiset kannattajansa pyrkivät kreikkalaistamaan kansaa. Pakkotoimet johtivat sotiin, joista kerrotaan Makkabilaiskirjoissa. Juditin kirja on alun perin ilmeisesti kirjoitettu hepreaksi ja käännetty sitten kreikaksi. Hepreankielistä tekstiä ei ole säilynyt.
Kirjan sisältö on epähistoriallinen mutta kuitenkin historiaan löyhästi kytköksissä: Holofernes- ja Bagoas-nimiset komentajat johtivat armeijaa, jonka Persian kuningas Artakserkses III 300-luvulla eKr. lähetti sotaretkelle länteen. Samoin yhteys makkabilaisajan tapahtumiin tuntuu ilmeiseltä. Judit ja Juudas Makkabilainen ovat samantapaisia sankareita, ja kirjan kuvaama tilanne muistuttaa aikaa, jolloin Juudas löi seleukidiarmeijan komentajan Nikanorin.
Syvemmällä tasolla on kuitenkin kyse yleisemmistä asioista. Bait-Ilaja edustaa Jerusalemia, Israelia tai mitä tahansa juutalaisyhteisöä. Kertomuksessa kuvattu tilanne liittyy juutalaisten kokemiin ahdingon aikoihin, ja siinä on viittauksia Raamatun tapahtumiin ja niiden selityksiin. Sanomana on, että Jumala on pelastanut ja pelastaa vastedeskin ne, jotka häneen turvaavat. Kirjan uskonnollinen ydin tulee esiin Juditin puheessa ja rukouksessa, jotka ovat luvuissa 8 ja 9.
Luther, joka kirjoituksissaan useasti viittaa Juditin kirjaan, korostaa hänkin esipuheessaan kirjan yleisluonteisuutta: »Judithan tarkoittaa Juudeaa eli juutalaisten kansaa, joka on siveä ja pyhä leski.» Epähistoriallisuudenkin hän selittää tarkoitukselliseksi: »Ajattelen, että kertoja on tahallaan ja tietoisesti sijoittanut tarinaan aika- ja nimivirheitä, jotta lukija ymmärtäisi sen hengelliseksi, pyhäksi saduksi.»
Juditin kirja on moni-ilmeinen: se noudattelee antiikin proosakirjallisuuden kerrontatapaa ja aikansa historiankirjoituksen keinoja ja siinä on yhtäläisyyksiä muun hellenistisjuutalaisen kirjallisuuden kanssa, mutta samalla se liittyy Vanhan testamentin historiakirjojen, viisauskirjallisuuden ja psalmirunouden perinteisiin. Luther korostaa esipuheessaan nimenomaan yhteyttä Viisauden kirjaan: Juditin kirja on sen suhteen kuin ajatuksia havainnollistava näytelmäsovitus.
Judit ja Holofernes -aihelma on maailmantaiteessa ollut melko yleinen, ja tähän tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Topeliuksen Välskärin kertomuksissa, kun hän yrittää saada Regina von Emmeritzin murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
Tällä hetkellä valittuna:
Juditin kirja Johdanto: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007
Juditin kirja Johdanto
Johdanto
Juditin kirja on värikäs kertomus kauniista ja hurskaasta juutalaisnaisesta, joka pelastaa kotikaupunkinsa vihollisen joukoilta. Samalla hän pelastaa koko maan; Judit-nimi pohjautuu heprean sanaan jehudit, joka merkitsee juutalaisnaista. Syvemmällä tasolla kertomus esimerkillään rohkaisee niitä, jotka ovat ylivoimaiselta vaikuttavassa ahdingossa: vahva usko ja luottamus Jumalaan vievät voittoon.
Kertomus keskittyy Juditin henkilöön ja Jumalan pelastustekoon. Palestiinassa on persialaisarmeijan piirittämänä Bait-Ilajan kaupunki, joka kertomuksen juonen tavoin vaikuttaa keksityltä; arameankielinen nimi tarkoittaa yläkaupunkia. Kaupunki on Juudean vuoriston länsireunalla paikassa, josta on pääsy muualle Juudeaan ja Jerusalemiin. Juutalaisleski Judit lähtee kaupungista ja menee piirittäjien leiriin. Siellä hän kauneudellaan saa kiinnitetyksi vihollisarmeijan komentajan Holoferneksen huomion itseensä. Kun Holofernes juhlien jälkeen makaa juovuksissa vuoteellaan, Judit lyö miekalla hänen päänsä poikki ja pelastaa näin Israelin.
Juditin kirja on todennäköisesti peräisin 100-luvun lopulta eKr. Tuolla vuosisadalla Juudea oli syyrialaisen seleukidihallinnon alaisuudessa ja vieraat vallanpitäjät ja heidän juutalaiset kannattajansa pyrkivät kreikkalaistamaan kansaa. Pakkotoimet johtivat sotiin, joista kerrotaan Makkabilaiskirjoissa. Juditin kirja on alun perin ilmeisesti kirjoitettu hepreaksi ja käännetty sitten kreikaksi. Hepreankielistä tekstiä ei ole säilynyt.
Kirjan sisältö on epähistoriallinen mutta kuitenkin historiaan löyhästi kytköksissä: Holofernes- ja Bagoas-nimiset komentajat johtivat armeijaa, jonka Persian kuningas Artakserkses III 300-luvulla eKr. lähetti sotaretkelle länteen. Samoin yhteys makkabilaisajan tapahtumiin tuntuu ilmeiseltä. Judit ja Juudas Makkabilainen ovat samantapaisia sankareita, ja kirjan kuvaama tilanne muistuttaa aikaa, jolloin Juudas löi seleukidiarmeijan komentajan Nikanorin.
Syvemmällä tasolla on kuitenkin kyse yleisemmistä asioista. Bait-Ilaja edustaa Jerusalemia, Israelia tai mitä tahansa juutalaisyhteisöä. Kertomuksessa kuvattu tilanne liittyy juutalaisten kokemiin ahdingon aikoihin, ja siinä on viittauksia Raamatun tapahtumiin ja niiden selityksiin. Sanomana on, että Jumala on pelastanut ja pelastaa vastedeskin ne, jotka häneen turvaavat. Kirjan uskonnollinen ydin tulee esiin Juditin puheessa ja rukouksessa, jotka ovat luvuissa 8 ja 9.
Luther, joka kirjoituksissaan useasti viittaa Juditin kirjaan, korostaa hänkin esipuheessaan kirjan yleisluonteisuutta: »Judithan tarkoittaa Juudeaa eli juutalaisten kansaa, joka on siveä ja pyhä leski.» Epähistoriallisuudenkin hän selittää tarkoitukselliseksi: »Ajattelen, että kertoja on tahallaan ja tietoisesti sijoittanut tarinaan aika- ja nimivirheitä, jotta lukija ymmärtäisi sen hengelliseksi, pyhäksi saduksi.»
Juditin kirja on moni-ilmeinen: se noudattelee antiikin proosakirjallisuuden kerrontatapaa ja aikansa historiankirjoituksen keinoja ja siinä on yhtäläisyyksiä muun hellenistisjuutalaisen kirjallisuuden kanssa, mutta samalla se liittyy Vanhan testamentin historiakirjojen, viisauskirjallisuuden ja psalmirunouden perinteisiin. Luther korostaa esipuheessaan nimenomaan yhteyttä Viisauden kirjaan: Juditin kirja on sen suhteen kuin ajatuksia havainnollistava näytelmäsovitus.
Judit ja Holofernes -aihelma on maailmantaiteessa ollut melko yleinen, ja tähän tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Topeliuksen Välskärin kertomuksissa, kun hän yrittää saada Regina von Emmeritzin murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
Tällä hetkellä valittuna:
:
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007