Toinen kuninkaiden kirja 3:1-27

Jaa

Toinen kuninkaiden kirja 3:1-27 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Joram, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin kahdeksantenatoista hallitusvuotena. Hän hallitsi kaksitoista vuotta. Joram teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, ei kuitenkaan niin paljon kuin isänsä ja äitinsä. Hän poisti isänsä pystyttämän Baalin kivipatsaan mutta piti edelleen kiinni siitä väärästä jumalanpalveluksesta, jolla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. Siitä synnistä hän ei luopunut. Moabin kuninkaan Mesan maassa oli suuria lammaslaumoja, ja hänet oli velvoitettu toimittamaan Israelin kuninkaalle määräajoin verona satatuhatta karitsaa ja satatuhatta keritsemätöntä pässiä. Mutta kun Ahab kuoli, Moabin kuningas ei enää tunnustanut Israelin kuninkaan herruutta. Kuningas Joram lähti silloin heti Samariasta ja katsasti koko Israelin sotajoukon. Samalla hän lähetti Juudan kuninkaalle Josafatille viestin, jossa hän sanoi: »Moabin kuningas kapinoi minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotaretkelle Moabiin?» Josafat vastasi: »Minä tulen mukaasi. Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin.» Josafat kysyi vielä: »Mitä kautta me hyökkäämme sinne?» »Edomin autiomaan kautta», vastasi Joram. Israelin ja Juudan kuninkaat lähtivät yhdessä Edomin kuninkaan kanssa liikkeelle. Kun he olivat marssineet seitsemän päivää, vesi oli lopussa. Sitä ei ollut sotilaille sen paremmin kuin joukkojen perässä kulkeville kuormajuhdillekaan. »Voi meitä!» sanoi Israelin kuningas. »Herra on nyt tuonut meidät kaikki kolme kuningasta tänne antaakseen meidät moabilaisten käsiin.» Mutta Josafat kysyi: »Eikö meillä ole mukana yhtään Herran profeettaa, joka voisi kysyä neuvoa Herralta?» Eräs Israelin kuninkaan sotilas sanoi silloin: »On täällä Elisa, Safatin poika. Hän on se, joka valoi vettä Elian käsille.» »Häneltä me saamme Herran sanan», Josafat sanoi. Hän lähti Elisan luo, ja Israelin ja Edomin kuninkaat lähtivät hänen kanssaan. Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: »Miksi sinä minun luokseni tulet? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo!» Mutta Israelin kuningas vastasi hänelle: »Ei, Herra on kutsunut meidät, kaikki kolme kuningasta, tänne. Aikooko hän antaa meidät moabilaisten käsiin?» Silloin Elisa sanoi: »Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: ellen pitäisi arvossa Josafatia, Juudan kuningasta, en välittäisi sinusta enkä katsoisi sinuun päinkään! Mutta olkoon nyt, hakekaa tänne soittaja!» Kun soittaja näppäili harppua, Herran käsi tuli Elisan päälle ja hän julisti: »Herra käskee sinun kaivaa tähän puronuomaan vesikuoppia vieri viereen. Sillä näin sanoo Herra: ’Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta tuo puronuoma tulee täyteen vettä. Siitä te saatte juodaksenne, ja niin myös teidän karjanne ja juhtanne.’ Tämä on Herralle vähäinen asia. Hän antaa myös Moabin teidän käsiinne. Te tuhoatte jokaisen linnoituksen ja jokaisen varustetun kaupungin, te kaadatte jokaisen arvokkaan puun ja tukitte kaikki vesilähteet, ja jokaisen hyvän pellon te pilaatte kivillä.» Kun seuraavana aamuna oli ruokauhrin aika, Edomin suunnalta alkoi virrata vettä, ja se peitti tulvana koko tienoon. Kun Moabiin levisi tieto, että kuninkaat olivat lähteneet matkaan hyökätäkseen sinne, kaikki asekuntoiset miehet nuorukaisista alkaen kutsuttiin koolle, ja he asettuivat maan rajalle. Mutta kun moabilaiset aamulla heräsivät, aurinko paistoi veden pintaan ja vesi näytti punaiselta kuin veri. Silloin he sanoivat: »Tuo on verta! Kuninkaat ovat alkaneet taistella keskenään. Viholliset ovat ottaneet toisensa hengiltä! Nyt ryöstämään, Moabin miehet!» Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, israelilaiset kävivätkin heidän kimppuunsa ja ahdistivat heitä niin, että heidän oli lähdettävä pakoon. Israelilaiset ajoivat hellittämättä moabilaisia takaa ja löivät heidät perin pohjin. He tekivät kaupungeista raunioita, ja kaikki hyvät pellot tulivat täyteen kiviä, kun kukin sotilas heitti pellolle kiven. He tukkivat jokaisen vesilähteen ja kaatoivat kaikki arvokkaat puut. Lopulta vain Kir-Haresetin muurit olivat pystyssä, ja sielläkin linkomiehet saartoivat kaupungin ja ahdistivat sitä. Kun Moabin kuningas huomasi, ettei hän enää kyennyt pitämään puoliaan, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä ja yritti murtautua läpi Edomin kuninkaan joukkojen kohdalta. Se ei kuitenkaan onnistunut. Silloin hän otti esikoispoikansa, josta piti tulla kuningas hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhrina muurilla. Israelilaiset joutuivat niin suuren kauhun valtaan, että he lopettivat piirityksen ja palasivat maahansa.

Toinen kuninkaiden kirja 3:1-27 Raamattu Kansalle (FINRK)

Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa HERRAN silmissä, ei kuitenkaan isänsä ja äitinsä tavoin. Hän poisti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä oli teettänyt, mutta piti kuitenkin kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli vietellyt Israelin tekemään syntiä. Niistä hän ei luopunut. Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi verona Israelin kuninkaalle satatuhatta karitsaa ja sadantuhannen pässin villat. Mutta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas nousi kapinaan Israelin kuningasta vastaan. Siihen aikaan kuningas Jooram lähti Samariasta ja katsasti koko Israelin. Palattuaan hän lähetti Joosafatille, Juudan kuninkaalle, sanan: ”Mooabin kuningas kapinoi minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotaan Mooabia vastaan?” Hän vastasi: ”Lähden. Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!” Joosafat kysyi: ”Mitä tietä meidän on mentävä?” Jooram vastasi: ”Edomin autiomaan tietä.” Niin Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Kun he olivat kulkeneet kierrellen seitsemän päivän matkan, vettä ei ollut enää riittävästi sotajoukolle eikä kuormajuhdille, jotka seurasivat heitä. Silloin Israelin kuningas sanoi: ”Voi! HERRA on kutsunut meidät kolme kuningasta kokoon antaakseen meidät Mooabin käsiin!” Mutta Joosafat sanoi: ”Eikö täällä ole ketään HERRAN profeettaa, jotta voisimme hänen kauttaan kysyä neuvoa HERRALTA ?” Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi: ”On täällä Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elian käsille.” Joosafat sanoi: ”Hänellä on HERRAN sana.” Niin Israelin kuningas, Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen luokseen. Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: ”Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi? Mene isäsi profeettojen ja äitisi profeettojen luo.” Israelin kuningas vastasi hänelle: ”Ei, sillä HERRA on kutsunut meidät kolme kuningasta kokoon antaakseen meidät Mooabin käsiin.” Elisa sanoi: ”Niin totta kuin HERRA Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: jollen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, en edes katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua. Mutta tuokaa minulle nyt soittaja.” Kun soittaja soitti, HERRAN käsi tuli Elisan päälle ja hän sanoi: ”Näin sanoo HERRA : Kaivakaa tämä joenuoma kuoppia täyteen, sillä näin sanoo HERRA : Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tuo joenuoma tulee vettä täyteen. Te saatte juoda itse, samoin teidän karjanne ja kuormajuhtanne. Tämä on kuitenkin HERRAN silmissä pieni asia. Hän antaa Mooabin teidän käsiinne. Te valloitatte kaikki linnoitetut kaupungit ja kaikki vauraat kaupungit, kaadatte kaikki hedelmäpuut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat.” Seuraavana aamuna ruokauhrin uhraamisen aikaan tuli vettä Edomista päin, ja vesi peitti maan. Kun mooabilaiset saivat kuulla, että nuo kuninkaat olivat lähteneet sotaan heitä vastaan, he kutsuivat koolle kaikki, jotka kykenivät pukemaan taisteluvarustuksen ylleen, kokeneemmat mukaan lukien, ja asettuivat rajalle. Mutta kun mooabilaiset nousivat varhain aamulla ja aurinko paistoi veteen, he näkivät edessään olevan veden punaisena kuin veri. Silloin he sanoivat: ”Se on verta! Varmaan kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Nyt saaliille, Mooab!” Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, israelilaiset nousivat ja voittivat mooabilaiset. Nämä pakenivat, ja israelilaiset löivät Mooabin täydellisesti. He hävittivät kaupungit, ja kukin heistä heitti kiven kaikille hyville peltopalstoille, niin että ne tulivat täyteen kiviä. Lopulta vain Kiir-Haresetin muurin kivet olivat paikoillaan, mutta linkomiehet piirittivät kaupungin ja valloittivat sen. Kun Mooabin kuningas näki, että taistelu kävi hänelle ylivoimaiseksi, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen läpi Edomin kuninkaan kohdalta, mutta he eivät onnistuneet. Silloin hän otti esikoispoikansa, josta oli määrä tulla kuningas hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin israelilaisten keskuudessa syttyi suuri suuttumus, ja he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.

Toinen kuninkaiden kirja 3:1-27 Finnish 1776 (FI1776)

Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenentenä Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymmentä vuotta. Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenentenä Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymmentä vuotta. Ja teki pahaa Herran edessä, vaan ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä; sillä hän hävitti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä tehnyt oli. Ja teki pahaa Herran edessä, vaan ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä; sillä hän hävitti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä tehnyt oli. Mutta kuitenkin hän pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, joka Israelin saatti syntiä tekemään; ei hän luopunut niistä. Mutta kuitenkin hän pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, joka Israelin saatti syntiä tekemään; ei hän luopunut niistä. Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja hän antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa. Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja hän antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa. Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta. Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta. Siihen aikaan läksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin, Siihen aikaan läksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin, Ja meni ja lähetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? Hän sanoi: minä tulen, minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses. Ja meni ja lähetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? Hän sanoi: minä tulen, minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses. Ja sanoi: mitä tietä meidän pitää sinne vaeltaman? Hän vastasi: Edomin korven tietä. Ja sanoi: mitä tietä meidän pitää sinne vaeltaman? Hän vastasi: Edomin korven tietä. Ja niin läksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ympäri seitsemän päivän matkan, ja ei ollut vettä sotaväellä ja juhdilla, jotka heitä seurasivat, Ja niin läksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ympäri seitsemän päivän matkan, ja ei ollut vettä sotaväellä ja juhdilla, jotka heitä seurasivat, Niin sanoi Israelin kuningas: voi! Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin. Niin sanoi Israelin kuningas: voi! Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin. Mutta Josaphat sanoi: onko tässä yhtään Herran prophetaa, kysyäksemme hänen kauttansa neuvoa Herralta? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: tässä on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vettä Elian kätten päälle. Mutta Josaphat sanoi: onko tässä yhtään Herran prophetaa, kysyäksemme hänen kauttansa neuvoa Herralta? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: tässä on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vettä Elian kätten päälle. Josaphat sanoi: hänen tykönänsä on Herran sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä. Josaphat sanoi: hänen tykönänsä on Herran sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä. Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mitä sinun on minun kanssani? mene pois isäs prophetain tykö ja äitis prophetain tykö! Israelin kuningas sanoi hänelle: ei, sillä Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin. Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mitä sinun on minun kanssani? mene pois isäs prophetain tykö ja äitis prophetain tykö! Israelin kuningas sanoi hänelle: ei, sillä Herra on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin. Elisa sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot elää, jonka edessä minä seison, jollen minä katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en minä katsahtaisi sinun päälles enkä tottelisi sinua. Elisa sanoi: niin totta kuin Herra Zebaot elää, jonka edessä minä seison, jollen minä katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en minä katsahtaisi sinun päälles enkä tottelisi sinua. Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli Herran käsi hänen päällensä; Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli Herran käsi hänen päällensä; Ja hän sanoi: näin sanoo Herra: tehkäät kuoppia sinne ja tänne tähän ojaan! Ja hän sanoi: näin sanoo Herra: tehkäät kuoppia sinne ja tänne tähän ojaan! Sillä näin sanoo Herra: ei teidän pidä tuulta eikä sadetta näkemän, ja kuitenkin pitää oja vedellä täytettämän: ja teidän pitää juoman, ja teidän karjanne ja teidän juhtanne. Sillä näin sanoo Herra: ei teidän pidä tuulta eikä sadetta näkemän, ja kuitenkin pitää oja vedellä täytettämän: ja teidän pitää juoman, ja teidän karjanne ja teidän juhtanne. Ja tämä on vähä Herran edessä; sillä hän antaa myös Moabilaiset teidän käsiinne; Ja tämä on vähä Herran edessä; sillä hän antaa myös Moabilaiset teidän käsiinne; Niin että te lyötte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyvät puut ja tukitsette kaikki vesilähteet, ja te turmelette kaikki hyvät pellot kivillä. Niin että te lyötte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyvät puut ja tukitsette kaikki vesilähteet, ja te turmelette kaikki hyvät pellot kivillä. Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tietä myöten, ja maa täytettiin vedellä. Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tietä myöten, ja maa täytettiin vedellä. Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, että kuninkaat oli nousseet ylös sotimaan heitä vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsensä ensin vyöllä vyöttivät, ja sitä vanhemmat, ja menivät rajoille. Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, että kuninkaat oli nousseet ylös sotimaan heitä vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsensä ensin vyöllä vyöttivät, ja sitä vanhemmat, ja menivät rajoille. Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin näkivät Moabilaiset, että vesi oli heitä vastaan punainen niinkuin veri, Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin näkivät Moabilaiset, että vesi oli heitä vastaan punainen niinkuin veri, Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet keskenänsä, ja yksi on lyönyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille! Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet keskenänsä, ja yksi on lyönyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille! Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja löi Moabilaisia; ja ne pakenivat heidän edellänsä; mutta he kiiruhtivat ja löivät Moabin, Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja löi Moabilaisia; ja ne pakenivat heidän edellänsä; mutta he kiiruhtivat ja löivät Moabin, Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivensä kaikkiin hyviin peltoihin ja täyttivät ne, ja tukitsivat kaikki vesilähteet, ja kaasivat kaikki hyvät puut, siihenasti että he ainoasti Hasaretin muuriin kiviä jättivät; ja he piirittivät sen lingoilla ja löivät sen. Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivensä kaikkiin hyviin peltoihin ja täyttivät ne, ja tukitsivat kaikki vesilähteet, ja kaasivat kaikki hyvät puut, siihenasti että he ainoasti Hasaretin muuriin kiviä jättivät; ja he piirittivät sen lingoilla ja löivät sen. Kuin Moabilaisten kuningas näki sodan olevan ylen väkevän itsiänsä vastaan, otti hän seitsemänsataa miestä tykönsä, jotka vetivät miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan päälle; vaan ei he voineet. Kuin Moabilaisten kuningas näki sodan olevan ylen väkevän itsiänsä vastaan, otti hän seitsemänsataa miestä tykönsä, jotka vetivät miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan päälle; vaan ei he voineet. Niin otti hän ensimäisen poikansa, joka hänen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin päällä. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin että he menivät pois hänen tyköänsä ja palasivat omalle maallensa. Niin otti hän ensimäisen poikansa, joka hänen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin päällä. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin että he menivät pois hänen tyköänsä ja palasivat omalle maallensa.

Toinen kuninkaiden kirja 3:1-27 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä, sillä hän poisti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä oli teettänyt. Kuitenkin hän riippui kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synnissä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä; siitä hän ei luopunut. Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi verona Israelin kuninkaalle satatuhatta karitsaa ja sadantuhannen oinaan villat. Mutta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas luopui Israelin kuninkaasta. Siihen aikaan lähti kuningas Jooram Samariasta ja katsasti kaiken Israelin. Ja hän meni ja lähetti Joosafatille Juudan kuninkaalle sanan: "Mooabin kuningas on luopunut minusta. Lähdetkö minun kanssani sotaan Mooabia vastaan?" Hän vastasi: "Lähden; minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseni niinkuin sinun hevosesi!" Ja Joosafat kysyi: "Mitä tietä meidän on sinne mentävä?" Hän vastasi: "Edomin erämaan tietä". Niin Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Mutta kun he olivat kierrellen kulkeneet seitsemän päivän matkan eikä ollut vettä sotajoukolle eikä juhdille, jotka seurasivat heitä, sanoi Israelin kuningas: "Voi, Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin!" Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, kysyäksemme hänen kauttaan neuvoa Herralta?" Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi ja sanoi: "Täällä on Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elian käsille". Joosafat sanoi: "Hänellä on Herran sana". Niin Israelin kuningas, Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä. Ja Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: "Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi? Mene isäsi ja äitisi profeettain tykö." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Ei niin! Sillä Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin." Elisa sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison: jollen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, niin minä tosiaankaan en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua. Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja." Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä, ja hän sanoi: "Näin sanoo Herra: Tehkää tämä laakso kuoppia täyteen. Sillä näin sanoo Herra: Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tämä laakso tulee vettä täyteen; ja te saatte juoda, sekä te että teidän karjanne ja juhtanne. Mutta tämä on Herran silmissä pieni asia: hän antaa Mooabin teidän käsiinne, ja niin te valloitatte kaikki varustetut kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, kaadatte kaikki hedelmäpuut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat." Ja katso, seuraavana aamuna, sinä hetkenä, jona ruokauhri uhrataan, tuli vettä Edomista päin, niin että maa tuli vettä täyteen. Kun kaikki mooabilaiset kuulivat, että kuninkaat olivat lähteneet sotaan heitä vastaan, kutsuttiin koolle kaikki miekkaan vyöttäytyvät ja myös vanhemmat miehet, ja he asettuivat rajalle. Mutta varhain aamulla, kun aurinko nousi ja paistoi veteen, näkivät mooabilaiset, että vesi heidän edessään oli punaista kuin veri. Ja he sanoivat: "Se on verta; varmaan kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Ja nyt saaliin ryöstöön, Mooab!" Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, nousivat israelilaiset ja voittivat mooabilaiset, niin että nämä pakenivat heitä. Ja he hyökkäsivät maahan ja voittivat uudelleen mooabilaiset. Ja he hävittivät kaupungit, kaikille hyville peltopalstoille heitti kukin heistä kiven, täyttäen ne; he tukkivat kaikki vesilähteet ja kaatoivat kaikki hedelmäpuut, niin että ainoastaan Kiir-Haresetissa jäivät kivet paikoilleen. Ja linkomiehet piirittivät kaupungin ja ampuivat sitä. Kun Mooabin kuningas näki joutuvansa tappiolle taistelussa, otti hän mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen Edomin kuninkaan luo; mutta he eivät voineet. Niin hän otti poikansa, esikoisensa, joka oli tuleva kuninkaaksi hänen sijaansa, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha kohtasi Israelia, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.