Sananlaskujen kirja 8:1-36

Jaa

Sananlaskujen kirja 8:1-36 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä. Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin. Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa: »Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani. Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat! Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan. Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta. Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää. Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon. Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa, sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa. »Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini. Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta. Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima. Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait. Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut. Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus. Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea. Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua. Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa. »Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset. »Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee. Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin. Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä. Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa. Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.»

Sananlaskujen kirja 8:1-36 Raamattu Kansalle (FINRK)

Eikö viisaus kutsu, eikö ymmärrys anna äänensä kuulua? Kukkuloiden laelle, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. Porttien luona, kaupungin portilla, oviaukoista hän huutaa: ”Teitä minä kutsun, miehet, ihmislapset, kuulkaa minun ääneni. Oppikaa, yksinkertaiset, järkevyyttä, te tyhmät, oppikaa ymmärrystä. Kuulkaa, minä puhun suurista asioista ja avaan huuleni puhumaan sitä, mikä on oikein. Minun suuni tuo julki totuuden, jumalattomuus on huulilleni kauhistus. Kaikki sanani ovat vanhurskaita, niissä ei ole mitään kieroa eikä väärää. Ne kaikki ovat mutkattomia ymmärtävälle, suoria niille, jotka löytävät tiedon. Ottakaa vastaan minun ojennukseni, älkää hopeaa, ja tietoa mieluummin kuin hienointa kultaa. Onhan viisaus parempi kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. Minä, viisaus, asun yhdessä järkevyyden kanssa, olen löytänyt tiedon ja harkintakyvyn. Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahuuden tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. Minun luonani on neuvo ja neuvokkuus. Minä olen ymmärrys, minun on voima. Minun avullani kuninkaat hallitsevat ja ruhtinaat säätävät sen, mikä on oikein. Minun avullani päämiehet hallitsevat niin myös ylhäiset ja kaikki maan tuomarit. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja ne, jotka minua varhain etsivät, löytävät minut. Minun luonani on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani sato parempi kuin parhain hopea. Minä vaellan vanhurskauden polkua, keskellä oikeuden tietä, antaakseni minua rakastaville pysyvän perinnön. Minä täytän heidän aarrekammionsa. HERRA omisti minut tiensä alussa, muinaisuudessa, ennen kuin hän oli tehnyt mitään. Iankaikkisuudesta minä olen ollut, alusta asti, ennen kuin maata olikaan. Ennen kuin oli merten syvyyksiä, ennen runsasvetisiä lähteitä synnyin minä. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata eikä mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän valmisti taivaat, minä olin siinä, kun hän veti piirin syvyyden ylle, kun hän lujitti pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän asetti merelle sen rajat, etteivät vedet nousisi korkeammalle, kuin hän oli säätänyt, kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä olin hänen rinnallaan uskottuna , olin hänen ilonsa päivästä päivään ja iloitsin hänen edessään kaikin ajoin. Minä leikin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastuksenani olivat ihmislapset. Ja nyt, lapset, kuulkaa minua: autuaita ovat ne, jotka noudattavat minun teitäni. Ottakaa varteen ojennus, niin viisastutte, älkää lyökö sitä laimin. Autuas se ihminen, joka kuulee minua, joka valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioi minun ovieni pieliä! Joka minut löytää, löytää elämän ja saa osakseen HERRAN suosion. Mutta joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen. Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.”

Sananlaskujen kirja 8:1-36 Finnish 1776 (FI1776)

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä? Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä? Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä. Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä. Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa: Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa: Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset; Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset; Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne. Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne. Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on. Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on. Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa. Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa. Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä. Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä. Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät. Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät. Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta. Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta. Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa. Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa. Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon. Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon. Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta. Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta. Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys. Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys. Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat; Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat; Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit. Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun. Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus. Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia. Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla, Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla, Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa. Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa. Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä. Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä. Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli. Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli. Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet. Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet. Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt; Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt; Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria. Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria. Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi. Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi. Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet; Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet; Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski, Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski, Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika; Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika; Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa. Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa. Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät. Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät. Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä. Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä. Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni. Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni. Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen; Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen; Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa. Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.

Sananlaskujen kirja 8:1-36 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät. Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on; sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus. Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää. Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon. Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden. Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima. Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät. Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut. Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni! Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan. Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."