Iivan 5
5
Iisus piästäy miehen Vifezdan kezoikohtas
1Jälles tädä oli jevreilöin pruazniekku, i Iisus lähti Jerusalimah. 2Jerusalimas Lammasveriälöin lähäl oli kezoikohtu, kudamua jevrein kielel sanotah Vifezdu. Sen rannoil oli viizi pačaskatostu, 3i sie virui suuri joukko voimattomii: sogieloi, ramboi da hullattuloi [, kudamat vuotettih vien kuohundua. 4Anheli, näit, aijoitellen heityi kezoikohtah i pani vien kuohumah; i ken enzimäzekse ehtii vien kuohunduaigua mennä sinne, se piäzi tervehekse, olgah häi mittumantahto tavvin vallas].
5Sie oli mies, kudai virui alasijas kolmekymmen kaheksa vuottu. 6Iisus dogadii händy sie virumas da tiezi, ku häi on ammui voimattomannu. Iisus kyzyi: «Tahtotgo piästä tervehekse?» 7Voimatoi sanoi: «Ižändy, minul ei ole nikedä, ken auttas piästä kezoikohtah sil aigua, konzu vezi kuohahtah. Ainos konzu koittelen sinne mennä, kentahto toine ennittäy minuu.» 8Iisus sanoi hänele: «Nouze, ota magavosija da astu.» 9Mies kerras rodih tervehekse, otti magavosijan da astui.
No se oli suovattupäivy. 10Sendäh jevreilöin vahnimat sanottih piästetyle: «Tänäpäi on suovattu, sinul ei sua kandua magavosijua.» 11Mies sanoi heile vastah: «Se, ken luadii minun tervehekse, sanoi minule: ‘Ota magavosija da astu.’» 12Sit jevreilöin vahnimat kyzyttih: «Kenbo on se mies, kudai käski sinule ottua magavosijan da astuo?» 13No tervehekse piässyh ei tiedänyh, ken se oli, ku Iisus oli kavonnuh rahvasjoukon keskeh. 14Jälles sidä se mies tuli Iisusale vastah jumalankois. Iisus sanoi miehele: «Sinä nygöi olet terveh. Älä enämbi luaji riähkiä, ku sinule ei rodies midätahto pahembua.» 15Mies lähti siepäi i sanoi jevreilöin vahnimile, hänen piästäi oli Iisus.
16Tämän täh jevreilöin vahnimat ruvettih kaikelleh painamah Iisussua, ku Häi suovattan luadii nengomua. 17No Iisus sanoi heile: «Minun Tuatto ainos ruadau, ruan minägi.» 18Tämä vie enämbäl ližäi heile himuo ottua Iisusal hengi. Häi vet rikoi ei vaiku suovattukäskyn, a sen ližäkse sanoi Jumalua omakse Tuatakse da sil luadii iččiedäh Jumalan verdazekse.
Jumalan Poijale annettu valdu
19Iisus sanoi jevreilöin vahnimile nenga:
«Toven, toven sanon teile: ei Poigu voi nimidä luadie ičessäh, Häi luadiu vai sidä, midä nägöy Tuattua luadimas. Midä Tuatto luadiu, sidä i Poigu luadiu. 20Tuatto suvaiččou Poigua i ozuttau Hänele kai, midä iče luadiu; Häi ozuttau Poijale vie suurembiigi ruadoloi, moizii, kudamii kummeksitto. 21Kui Tuatto nostau kuolluot da andau heile elaijan, mugai Poigu andau elaijan, kelle Häi tahtou. 22Tuatto ei suudi nikedä, a on andanuh kaiken suvvonvallan Poijale, 23ku kaikin kunnivoittas Poigua muga, kui kunnivoijah Tuattua. Ken ei kunnivoiče Poigua, se ei kunnivoiče Tuattuagi, kudai Händy työndi.
24Toven, toven sanon teile: ken kuundelou minun sanua da uskou minun Työndäjäh, sil on ilmanigäine elos. Häi ei rodei suudittavakse, a on jo piässyh surmaspäi elokseh. 25Toven, toven sanon teile: roih aigu – i se on jo nygöi – konzu kuolluot kuultah Jumalan Poijan iäni. Net, kudamat kuultah, ruvetah elämäh, 26sikse gu kui Tuatto on eloksen andai, mugai Poijas luadii eloksen andajan 27da andoi Hänele i suvvonvallan, ku Häi on Ristikanzan Poigu. 28Älgiä kummeksikkua tädä! Tulou aigu, konzu kaikin kalmoisolijat kuultah Jumalan Poijan iäni 29da nostah kalmoispäi: hyviä luadinuot – ilmanigäzeh elokseh, pahua luadinuot – suudittavakse.»
Jumalan Poijan tovendajat
30«Omas ičes minä en voi luadie nimidä. Minä suudin sidä myö, midä kuulen, i minun suudo on oigei, ku en aja omua tahtuo, a minun Työndäjän tahtuo ajan.
31Ku iče sanonen toven iččeh näh, minun sanat ei pätä. 32No minuh näh tovendau toine, i minä tiijän: sanat, kudamat Häi sanou minuh näh, pätäh. 33Työ työnnittö miehii Iivanan luo, i häi tovesti minuh näh. 34No en minä ota ristikanzan tovendustu, vai sanon tämän, ku työ piäzizittö. 35Iivan oli palai, pastattai lampu, no työ vai pikoi kodvazen tahtoitto ihastellakseh hänen tulel.
36Minul on tovendus, kudai on Iivanan tovendustu tovembi: net ruavot, kudamat Tuatto lepii minule ruattavakse. Nämä ruavot, kudamii minä ruan, tovendetah Tuattua minun Työndäjäkse. 37Iče Tuattogi, minun Työndäi, tovesti minuh näh. Työ nikonzu etto kuulluh Hänen iändy, ettogo nähnyh Hänen rožii, 38ei ni Hänen sana pyzy teis, ku työ etto usko Hänen työttyh. 39Tottu, työ tarkazeh luvetto Pyhii Kirjutuksii, ku duumaičetto löydiä niilöis ilmanigäzen eloksen – juuri nethäi sanotah toven minuh näh. 40No työ etto tahto tulla minun luo elostu suamah.
41Ei minule pie kunnivuo rahvahaspäi. 42Minä tiijän teidy: työ etto suvaiče Jumalua. 43Minä tulin Tuatan nimes, i työ etto vastua minuu. No ku ken toine tullou omas nimes, händy työ vastuatto. 44Kuibo työ voizitto uskuo, ku toine toizespäi vuotatto kunnivuo, a etto eči sidä kunnivuo, kudai tulou yhtes Hänes, kudai on ainavo Jumal!
45Älgiä duumaikkua, minä rubien viärittämäh teidy minun Tuatan ies. Teijän viärittäi on Moisei, häi, kudamah työ piettö nad՚oužan. 46Ku työ uskozitto Moiseidu, uskozitto minuugi, ku minuh näh häi on kirjutannuh. 47No ku työ etto usko hänen kirjutuksii, kuibo työ voizitto uskuo minun sanoi!»
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003