Luka 20
20
Iisusal kyzytäh Hänen valdah näh
(Matf. 21:23-27; Mark. 11:27-33)
1Erähänny päivänny Iisus opasti rahvastu jumalankois da saneli jevangeliedu. Hänen luo tuldih ylimäzet papit da zakonanopastajat yhtes rahvahan vahnimienke 2da kyzyttih: «Sano meile, mil vallal sinä nämii ruat. Ken sinule andoi sen vallan?» 3Iisus vastai: «Dai minä kyzyn teil: sanokkua työ minule, 4kuspäi tuli Iivanan valdu ristie, taivahaspäi vai rahvahaspäi?» 5Hyö paistih keskenäh: «Ku sanonemmo: ‘Taivahaspäi’, sit häi kyzyy: ‘Miksebo sit etto uskonnuh Iivanua?’ 6Ku sanonemmo: ‘Rahvahaspäi’, rahvas kivitetäh meidy. Hyöhäi lujah pietäh Iivanua Jumalan iänenkandajannu.» 7I hyö vastattih: «Emmo tiijä.» 8Iisus sanoi: «Sit en ni minä sano teile, kenen annetul vallal minä nämii ruan.»
Viinumuarjupellon vuogruajat
(Matf. 21:33-46; Mark. 12:1-12)
9Iisus tuaste pagizi rahvahanke da sanoi nengozen arbaituspaginan:
«Mies istutti viinumuarjupellon da andoi sen vuograh viinumuarjan kazvattajile, a iče lähti hätkekse vierahah muah. 10Omal aijal häi työndi käskyläzen vuogruajien luo, ku net annettas hänele vuitti muarjois. No vuogruajat perrettih käskylästy da työttih händy tyhjin käzin järilleh. 11Sit pellon ižändy työndi toizen käskyläzen. Vuogruajat sidägi perrettih, nagrettih händy da työttih tyhjin käzin iäre. 12Häi työndi vie kolmanden käskyläzen. Sidä sežo hyö perrettih vereh suate da lykättih iäre pellolpäi. 13‘Midä minul nygöi ruadua?’ duumaičči pellon ižändy. ‘Työnnän vai minä oman armahan poijan. Händy toinah hyö ei ruohtita koskie.’ 14No ku vuogruajat nähtih poigua, hyö paistih keskenäh: ‘Tämä on pellon perii. Tapammo hänen. Sit myö suammo hänen jälgiperän.’ 15Hyö lykättih händy pellon ulgopuolele da tapettih. – Midä nygöi luadiu heile viinumuarjupellon ižändy? 16Häi tulou da tappau heidy, a pellon andau toizile.»
Konzu rahvas kuultih tämä, hyö kirruttih: «Piästä, piälline Jumal!» 17Iisus kačoi heih da sit sanoi: «Mih niškoi sit on neče Pyhien Kirjutuksien sana:
– Kivi, kudai koinluadijat hyllättih,
rodih čuppukivekse.
18Ken langieu tälle kivele, se ruhjou omat luut, a kelle piäle tämä kivi kuaduu, sen se lädžöttäy.»
19Zakonanopastajil da ylimäzil pappiloil oli mieli ottua Iisussua kerras kiini, no hyö varattih rahvastu. Hyö ellendettih: tämä arbaituspagin oli heih näh.
Pidäygo keisarile maksua nalougat?
(Matf. 22:15-22; Mark. 12:13-17)
20Zakonanopastajat da ylimäzet papit piettih Iisussua silmis da työttih Hänen luo tiijustelijoi, kudamat heityttih oigieloikse. Hyö tahtottih tavata Iisussua sanakampih, ku andua valdumiehien da muaherran käzih. 21Nämä tiijustelijat sanottih Iisusale: «Opastai, myö tiijämmö, sinun sanat da opastandat ollah oigiet. Sinä et eroittele rahvahii, a tovel n՚evvot kaikile Jumalan dorogua. 22Sano, pidäygo meil maksua keisarile nalougat, vai ei?» 23Iisus nägi heijän viizahuon da sanoi: 24«Ozutakkua minule dinuaru-d՚engu. Kenenbo kuva da nimi sit on?» «Keisarin», sanottih hyö. 25Sit Iisus sanoi heile: «Annakkua sit keisarile se, mi on keisarin, a Jumalale se, mi on Jumalan.» 26Rahvahan ies hyö ei voidu tavata Händy Hänen sanois, vai diivittih Hänen vastavustu da oldih vaikkani.
Iisus pagizou kuollieloisnouzendas
(Matf. 22:23-33; Mark. 12:18-27)
27Sit Iisusan luo tuldih erähät saddukeilois, niilöis, kudamat sanotah: «Kuollieloisnouzendua ei ole.» Hyö sanottih: 28«Opastai, kačo Moisei on sanonuh: ‘Ku mužikal kuollou velli, a sil jiäy akku, no ei ole lastu, sit sil mužikal pidäy ottua vellen akku da suaha vellelleh lapsi.’ 29Oli seiččie vellesty. Enzimäine oli naizis, sit kuoli, a lastu heil ei olluh. 30Sit hänen akas nai toine, 31jälles hänen kuolendua – kolmas, i muga toine toizele jälles naidih sit akas kaikin seiččemei. Kaikin hyö kuoltih lapsettominnu. 32Jälgimäi kuoli akkugi. 33A konzu kuolluot nostah, kenenbo akakse häi sit rodieu? Häi vet oli miehel kaikil seiččemel.» 34Iisus vastai: «Täl ilmal olles rahvas naijah da mennäh miehele. 35No tulies muailmas net, kedä kačotah pädijäkse kuollieloisnouzendah, ei enämbi naija eigo mennä miehele. 36Hyö jo ei voija kuolta, ku hyö ollah ku anhelit. Hyö ollah Jumalan lapset, ku hyö ollah kuollielois elavunnuot. 37A kuolluot elavutah toven, sen ozutti Moiseigi paginas palajah tuhjoh näh. Häi vet sanou Ižändiä Avraaman Jumalakse, Isakan Jumalakse da Juakoin Jumalakse. 38Jumal ei ole kuolluzien Jumal, a on elävien. Hänele kaikin ollah elävät.» 39Erähät zakonanopastajat sanottih: «Hyvin vastait, opastai.» 40Jälles sidä niken ei ruohtinuh kyzyö Hänel enämbiä nimidä.
Kenen poigu on Messii?
(Matf. 22:41-46; Mark. 12:35-37)
41Sit Iisus kyzyi heil: «Kuibo Messiedy voibi sanuo Davidan poijakse? 42Sanouhäi David iče Psalmoin kniigas Händy omakse Ižändäkse:
– Taivahalline Ižändy sanoi minun Ižändäle:
Istu Minun oigiel puolel,
43kuni en paina Sinun vihaniekkoi
Sinun jalloin alle.
44Ku David sanou Messiedy Ižändäkse, kuibo sit Messii voibi olla hänen poigu?»
Vardoikkuattokseh zakonanopastajii!
(Matf. 23:1-36; Mark. 12:38-40)
45Kaiken rahvahan kuunneltes, Iisus sanoi opastujile: 46«Vardoikkuattokseh zakonanopastajii! Hyö suvaijah kävellä pitkis sovis da ollah hyväs mieles, ku heile luajitah tervehys linnoin pihoil. Hyö suvaijah istuo sinagougis enzimäzil sijoil da stolan tagan parahal kohtal, 47a iče kiškotah leskiakoil taloit da pannah pitkii malittuloi, ku ozuttua iččie. Sidä kovembi suudo hyö suahah.»
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003