Joan 8
8
Iisus armahtab grähkhišt akad
2Aigoiš homendesel Iisus möst tuli pühäkodihe. Hänenno kerazihe äi rahvast, i hän ištuihe i openzi heid.
3Siloi käskištonopendajad i farisejad toiba hänennoks akan, kudamb tabatihe, konz hän magazi verhan mužikanke. Hö seižutiba händast keskele 4i sanuiba Iisusale: «Opendai, nece ak tabatihe, konz hän magazi verhan mužikanke. 5Moisei käski meile tacelta mugomihe kivil surmhasai. Midä sinä sanud?» 6Hö pagižiba muga, miše kodvda Iisusad i miše mil-ni väritada händast.
No Iisus kumarzihe i kirjuti sormel maha kacmata heihe. 7I ku hö hätken küzeliba händast, hän oigenzihe i sanui: «Se teišpäi, ken om grähkätoi, ezmäine tackaha hänehe kivi.» 8Hän kumarzihe möst i kirjutaškanzi maha. 9Kulištades Iisusan sanad hö lähteškanziba toine toižen jäl՚ghe, vanhembišpäi jäl՚gmäižehesai, sikš ku südäimes hö teziba, miše oma grähkhižed. Sinna jäi vaiše Iisus i keskel seižui ak. 10Iisus lendi pän i ku ei nägištand nikeda, vaiše akan, ka küzui: «Naine, kus oma sinun väritajad? Ei-ik niken sudind sindai?» 11«Niken, hüvä mez՚», ak sanui. Iisus sanui: «Minä-ki en sudiškande. Mäne, ala tege grähkid enambad.»
Mirun lämoi
12Iisus pagiži möst rahvahanke i sanui: «Minä olen mirun lämoi. Ken astub minunke, se ei käveleškande pimedas, a hänel om elon lämoi.»
13Siloi farisejad sanuiba hänele: «Sinä iče todištad ičeiž polhe, sinun todištuz ei ole mugoine arvokaz.» 14Iisus sanui: «Hot՚ minä todištan iče ičein polhe, minun todištuz om arvokaz, sikš ku minä tedan, kuspäi minä olen tulnu i kuna mänen. A tö et tekoi, kugalaine minä olen i kuna mänen. 15Tö sudit mehiden kartte, minä en sudi nikeda. 16I ku sudin-ki, ka minun sud om oiged, sikš ku minä en ole üksnäin, a minunke om Tat, kudamb om mindai oigendanu. 17Ved՚ teiden käskištos-ki om sanutud, miše kahten mehen todištuz om arvokaz. 18Minä iče todištan ičein polhe, i minun polhe todištab Tat, kudamb om mindai oigendanu.» 19«Kus sinun Tat om?» hö küzuiba. Iisus sanui: «Tö et tuntkoi mindai, et tuntkoi minun Tatad-ki. Ku tundižit mindai, ka tundižit minun Tatad-ki.»
20Necen pagiži Iisus, konz openzi rahvast pühäkodiš, läz rahalipast. Niken ei tabadand händast, sikš ku hänen aig völ ei tulend.
«Minä lähten tägäpäi»
21Iisus sanui möst rahvahale: «Minä lähten tägäpäi. Tö eciškandet mindai, no kolet ičetoi grähkihe. Kuna minä lähten, sinna tö et voigoi putta.» 22Evrejalaižiden pämehed čududelihe: «Tahtoib-ik hän rikta ičtaze, ku sanub: ‘Kuna minä lähten, sinna tö et voigoi putta’?» 23Iisus sanui heile: «Teiden kodi om alahan, minun om ülähän. Tö olet neciš miruspäi, a minä en ole neciš miruspäi. 24Sikš sanuin teile, miše tö kolet ičetoi grähkihe. I ku tö et uskkoi, miše nece olen minä, ka tö kolet ičetoi grähkihe.» 25Siloi hö küzuiba: «Ken sinä oled?» Iisus sanui heile: «Minä sanuin ezmässai teile, ken minä olen. 26Minä äjan voižin sanuda teiden polhe i äjiš azjoiš voižin teid sudida. No minun Oigendai pagižeb tot, i midä olen kulnu hänespäi, sidä minä sanun mirule.»
27Hö ei el՚gendanugoi, miše Iisus pagiži Tatan polhe. 28I Iisus sanui heile: «Konz tö libutat Mehen Poigan, tö el՚gendaškandet, miše nece olen minä i minä en tege nimidä ičein päspäi, a pagižen muga, kut Tat om opendanu mindai. 29Minun Oigendai om minunke. Tat ei jätand mindai üksnäin, ved՚ minä kaiken tegen muga, kut om hänele mel՚he.»
30Konz Iisus pagiži muga, äjad uskoškanziba hänehe.
Avraaman lapsed
31Nenile evrejalaižile, kudambad nügüd՚ uskoiba hänehe, Iisus sanui: «Ku tö elät minun sanoiden mödhe, ka todeks olet minun openikad. 32Tö tedištat, mi om tozi, i tozi pästab teid valdale.» 33Hö sanuiba hänele: «Mö olem Avraaman heimokundaspäi, mö nikonz em olnugoi nikenen orjin. Kut void sanuda, miše mö päzum valdale?» 34Iisus virki: «Todest tozi sanun teile: kaikutte, kudamb tegeb grähkid, om grähkän orj. 35No orj ei püžu ižandan pertiš igän, a poig püžub igän. 36Ku Poig pästab teid valdale, ka tö todeks linnet valdal. 37Minä tedan, miše tö olet Avraaman heimokundaspäi. No tö tahtoit rikta mindai, sikš miše minun sana ei mülü teihe. 38Minä pagižen, midä olen nähnu minun Tatal – a tö teget muga, midä olet nähnuded ičetoi tatal.»
39Hö sanuiba Iisusale: «Meiden tat om Avraam.» Iisus sanui: «Ku tö oližit Avraaman lapsed, ka tegižit Avraaman tegoid. 40A nügüd՚ tö tahtoit rikta mindai – mehen, kudamb sanui teile tot, mittušt Jumalaspäi kuli. Avraam mugošt ei tegend. 41Tö teget muga, kut teiden tat.»
Hö sanuiba hänele: «Mö em olgoi vedeluznaižen lapsed. Meil om üks՚ tat, Jumal.» 42Iisus sanui heile: «Ku Jumal oliži teiden tat, tö armastaižit mindai, sikš ku minä olen lähtnu Jumalaspäi i tulnu tänna. Minä en tulend ičein valdal, no hän om mindai oigendanu. 43Mikš tö et el՚gekoi minun paginad? Sikš miše et voigoi kulda, midä minä sanun. 44Teiden tat om lemboi, i tö tahtoit tehta muga, kut hän himoičeb. Ezmässai hän om olnu ristituiden surmitajan, hän ei püžund todes, sikš miše ei ole hänes tot. Konz hän kelastab, hän pagižeb ičeze kelel, sikš ku hän om kelastai i kelastusen tat. 45No minä pagižen tot, i sen täht tö et uskkoi minei. 46Ken teišpäi voib ozutada, miše minä olen tehnu grähkän? I ku pagižen tot, mikš et uskkoi minei? 47Ken om Jumalaspäi, se kuleb, midä Jumal pagižeb. Tö et kulgoi, sikš ku et olgoi Jumalaspäi.»
Iisus i Avraam
48Evrejalaižed sanuiba Iisusale: «Em-ik mö pagiškoi tot, miše sinä oled samarialaine i sinus om paha heng?» 49Iisus sanui: «Minus ei ole pahad henged. Minä arvostan ičein Tatad, a tö huigenzoitat mindai. 50Minä en eci kitust ičelein, no om se, ken ecib i sudib. 51Todest tozi sanun teile: ken eläb minun sanoiden mödhe, hän igäs ei kole.»
52Evrejalaižed sanuiba hänele: «Nügüd՚ meile om sel՚ged: sinus om paha heng. Avraam om kolnu, mugažo Jumalan sanankandajad, no sinä sanud: ‘Ken eläb minun sanoiden mödhe, hän igäs ei kole.’ 53Oled-ik sinä suremb meiden tatad Avraamad? Hän om kolnu, i mugažo oma kolnuded Jumalan sanankandajad. Keneks sinä luged ičtaiž?»
54Iisus sanui vastha: «Ku minä iče korgenzoitan ičein arvod, ka nece korgenzoituz ei maksa nimidä. Minun arvod korgenzoitab minun Tat, kudamban tö kucut ičetoi Jumalaks. 55Tö et tuntkoi händast, no minä tunden händast. Ku sanuižin, miše en tunde, ka oližin kelastai, muga kut tö. No minä tunden händast i elän hänen sanoiden mödhe. 56Teiden tat Avraam lujas ihastui sihe, miše nägištab minun päivän. I hän nägišti sen i ihastui.»
57Evrejalaižed sanuiba hänele: «Sinei ei ole völ vitkümned vot, i sinä oled nähnu Avraaman!» 58Iisus sanui: «Todest tozi sanun teile: jo edel ku Avraam sündui, minä olin.» 59Siloi hö otiba kivid, miše tacta hänehe, no Iisus peitihe heišpäi i läksi pühäkodišpäi. Hän mäni heiden kogos läbi i astui edeleze.
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006
Joan 8
8
Iisus armahtab grähkhišt akad
2Aigoiš homendesel Iisus möst tuli pühäkodihe. Hänenno kerazihe äi rahvast, i hän ištuihe i openzi heid.
3Siloi käskištonopendajad i farisejad toiba hänennoks akan, kudamb tabatihe, konz hän magazi verhan mužikanke. Hö seižutiba händast keskele 4i sanuiba Iisusale: «Opendai, nece ak tabatihe, konz hän magazi verhan mužikanke. 5Moisei käski meile tacelta mugomihe kivil surmhasai. Midä sinä sanud?» 6Hö pagižiba muga, miše kodvda Iisusad i miše mil-ni väritada händast.
No Iisus kumarzihe i kirjuti sormel maha kacmata heihe. 7I ku hö hätken küzeliba händast, hän oigenzihe i sanui: «Se teišpäi, ken om grähkätoi, ezmäine tackaha hänehe kivi.» 8Hän kumarzihe möst i kirjutaškanzi maha. 9Kulištades Iisusan sanad hö lähteškanziba toine toižen jäl՚ghe, vanhembišpäi jäl՚gmäižehesai, sikš ku südäimes hö teziba, miše oma grähkhižed. Sinna jäi vaiše Iisus i keskel seižui ak. 10Iisus lendi pän i ku ei nägištand nikeda, vaiše akan, ka küzui: «Naine, kus oma sinun väritajad? Ei-ik niken sudind sindai?» 11«Niken, hüvä mez՚», ak sanui. Iisus sanui: «Minä-ki en sudiškande. Mäne, ala tege grähkid enambad.»
Mirun lämoi
12Iisus pagiži möst rahvahanke i sanui: «Minä olen mirun lämoi. Ken astub minunke, se ei käveleškande pimedas, a hänel om elon lämoi.»
13Siloi farisejad sanuiba hänele: «Sinä iče todištad ičeiž polhe, sinun todištuz ei ole mugoine arvokaz.» 14Iisus sanui: «Hot՚ minä todištan iče ičein polhe, minun todištuz om arvokaz, sikš ku minä tedan, kuspäi minä olen tulnu i kuna mänen. A tö et tekoi, kugalaine minä olen i kuna mänen. 15Tö sudit mehiden kartte, minä en sudi nikeda. 16I ku sudin-ki, ka minun sud om oiged, sikš ku minä en ole üksnäin, a minunke om Tat, kudamb om mindai oigendanu. 17Ved՚ teiden käskištos-ki om sanutud, miše kahten mehen todištuz om arvokaz. 18Minä iče todištan ičein polhe, i minun polhe todištab Tat, kudamb om mindai oigendanu.» 19«Kus sinun Tat om?» hö küzuiba. Iisus sanui: «Tö et tuntkoi mindai, et tuntkoi minun Tatad-ki. Ku tundižit mindai, ka tundižit minun Tatad-ki.»
20Necen pagiži Iisus, konz openzi rahvast pühäkodiš, läz rahalipast. Niken ei tabadand händast, sikš ku hänen aig völ ei tulend.
«Minä lähten tägäpäi»
21Iisus sanui möst rahvahale: «Minä lähten tägäpäi. Tö eciškandet mindai, no kolet ičetoi grähkihe. Kuna minä lähten, sinna tö et voigoi putta.» 22Evrejalaižiden pämehed čududelihe: «Tahtoib-ik hän rikta ičtaze, ku sanub: ‘Kuna minä lähten, sinna tö et voigoi putta’?» 23Iisus sanui heile: «Teiden kodi om alahan, minun om ülähän. Tö olet neciš miruspäi, a minä en ole neciš miruspäi. 24Sikš sanuin teile, miše tö kolet ičetoi grähkihe. I ku tö et uskkoi, miše nece olen minä, ka tö kolet ičetoi grähkihe.» 25Siloi hö küzuiba: «Ken sinä oled?» Iisus sanui heile: «Minä sanuin ezmässai teile, ken minä olen. 26Minä äjan voižin sanuda teiden polhe i äjiš azjoiš voižin teid sudida. No minun Oigendai pagižeb tot, i midä olen kulnu hänespäi, sidä minä sanun mirule.»
27Hö ei el՚gendanugoi, miše Iisus pagiži Tatan polhe. 28I Iisus sanui heile: «Konz tö libutat Mehen Poigan, tö el՚gendaškandet, miše nece olen minä i minä en tege nimidä ičein päspäi, a pagižen muga, kut Tat om opendanu mindai. 29Minun Oigendai om minunke. Tat ei jätand mindai üksnäin, ved՚ minä kaiken tegen muga, kut om hänele mel՚he.»
30Konz Iisus pagiži muga, äjad uskoškanziba hänehe.
Avraaman lapsed
31Nenile evrejalaižile, kudambad nügüd՚ uskoiba hänehe, Iisus sanui: «Ku tö elät minun sanoiden mödhe, ka todeks olet minun openikad. 32Tö tedištat, mi om tozi, i tozi pästab teid valdale.» 33Hö sanuiba hänele: «Mö olem Avraaman heimokundaspäi, mö nikonz em olnugoi nikenen orjin. Kut void sanuda, miše mö päzum valdale?» 34Iisus virki: «Todest tozi sanun teile: kaikutte, kudamb tegeb grähkid, om grähkän orj. 35No orj ei püžu ižandan pertiš igän, a poig püžub igän. 36Ku Poig pästab teid valdale, ka tö todeks linnet valdal. 37Minä tedan, miše tö olet Avraaman heimokundaspäi. No tö tahtoit rikta mindai, sikš miše minun sana ei mülü teihe. 38Minä pagižen, midä olen nähnu minun Tatal – a tö teget muga, midä olet nähnuded ičetoi tatal.»
39Hö sanuiba Iisusale: «Meiden tat om Avraam.» Iisus sanui: «Ku tö oližit Avraaman lapsed, ka tegižit Avraaman tegoid. 40A nügüd՚ tö tahtoit rikta mindai – mehen, kudamb sanui teile tot, mittušt Jumalaspäi kuli. Avraam mugošt ei tegend. 41Tö teget muga, kut teiden tat.»
Hö sanuiba hänele: «Mö em olgoi vedeluznaižen lapsed. Meil om üks՚ tat, Jumal.» 42Iisus sanui heile: «Ku Jumal oliži teiden tat, tö armastaižit mindai, sikš ku minä olen lähtnu Jumalaspäi i tulnu tänna. Minä en tulend ičein valdal, no hän om mindai oigendanu. 43Mikš tö et el՚gekoi minun paginad? Sikš miše et voigoi kulda, midä minä sanun. 44Teiden tat om lemboi, i tö tahtoit tehta muga, kut hän himoičeb. Ezmässai hän om olnu ristituiden surmitajan, hän ei püžund todes, sikš miše ei ole hänes tot. Konz hän kelastab, hän pagižeb ičeze kelel, sikš ku hän om kelastai i kelastusen tat. 45No minä pagižen tot, i sen täht tö et uskkoi minei. 46Ken teišpäi voib ozutada, miše minä olen tehnu grähkän? I ku pagižen tot, mikš et uskkoi minei? 47Ken om Jumalaspäi, se kuleb, midä Jumal pagižeb. Tö et kulgoi, sikš ku et olgoi Jumalaspäi.»
Iisus i Avraam
48Evrejalaižed sanuiba Iisusale: «Em-ik mö pagiškoi tot, miše sinä oled samarialaine i sinus om paha heng?» 49Iisus sanui: «Minus ei ole pahad henged. Minä arvostan ičein Tatad, a tö huigenzoitat mindai. 50Minä en eci kitust ičelein, no om se, ken ecib i sudib. 51Todest tozi sanun teile: ken eläb minun sanoiden mödhe, hän igäs ei kole.»
52Evrejalaižed sanuiba hänele: «Nügüd՚ meile om sel՚ged: sinus om paha heng. Avraam om kolnu, mugažo Jumalan sanankandajad, no sinä sanud: ‘Ken eläb minun sanoiden mödhe, hän igäs ei kole.’ 53Oled-ik sinä suremb meiden tatad Avraamad? Hän om kolnu, i mugažo oma kolnuded Jumalan sanankandajad. Keneks sinä luged ičtaiž?»
54Iisus sanui vastha: «Ku minä iče korgenzoitan ičein arvod, ka nece korgenzoituz ei maksa nimidä. Minun arvod korgenzoitab minun Tat, kudamban tö kucut ičetoi Jumalaks. 55Tö et tuntkoi händast, no minä tunden händast. Ku sanuižin, miše en tunde, ka oližin kelastai, muga kut tö. No minä tunden händast i elän hänen sanoiden mödhe. 56Teiden tat Avraam lujas ihastui sihe, miše nägištab minun päivän. I hän nägišti sen i ihastui.»
57Evrejalaižed sanuiba hänele: «Sinei ei ole völ vitkümned vot, i sinä oled nähnu Avraaman!» 58Iisus sanui: «Todest tozi sanun teile: jo edel ku Avraam sündui, minä olin.» 59Siloi hö otiba kivid, miše tacta hänehe, no Iisus peitihe heišpäi i läksi pühäkodišpäi. Hän mäni heiden kogos läbi i astui edeleze.
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006