Matvei 11
11
KEN IISUS OM 11-12
Joan Valatajan küzund Iisusale
(Luk. 7:18-23)
1Konz Iisus oli andnu kaik nene nevondad kahteletoštkümnele openikale, hän läksi toižihe sen tahon lidnoihe opendamha i sanelemha hüväd vestid.
2Konz Joan kulišti türmas Hristosan tegoiden polhe, hän oigenzi kaht ičeze openikad 3küzumaha: «Oled-ik sinä se, kudambale pidab tulda, vai tarbiž-ik meile varastada tošt?» 4Iisus sanui heile: «Mängat i sanugat Joannale, midä kulet i näget:
5Sogedad saba nägun i rambičijad käveleba,
prokazas läžujad puhtastasoiš i kurdhod kuleba,
kollijad eläbzuba i gol՚l՚ad kuleba hüvän vestin!
6Ozav om se, ken ei hül՚gäida uskondad minuhu.»
Iisus pagižeb Joan Valatajan polhe
(Luk. 7:24-35)
7Konz Joan Valatajan openikad läksiba, Iisus pagižeškanzi rahvahale Joannan polhe. «Midä tö mänit kacmaha rahvahatomha maha? Rogod-ik, kudambad tullei likutab? 8Vai midä mänit kacmaha? Čomin sädatadud mest-ik? Ei, ken čomin sädase, sen tö löudat kunigahan kodiš! 9Vai midä mänit kacmaha? Ei-ik Jumalan sanankandajad? Ka, minä sanun teile: hän om enamb mi Jumalan sanankandai. 10Hän om se, kenen polhe om sanutud Pühiš Kirjutusiš:
– Minä oigendan vestinkandajan edel sindai,
hän vaumištab ten sinun edes.
11Todeks sanun teile: kaikes rahvahan rodus ei olend nikeda surembad Joan Valatajad, no taivhan valdkundas kaikid penemb-ki om suremb mi hän. 12Joan Valatajan päivišpäi i neche aighasai taivhan valdkundad vaste libudas toraha, i libujad tahtoiba vägel tabata sidä ičeleze. 13Kaik Jumalan sanankandajad i käskišt Joannahasai oma endustanuded necen valdkundan polhe, 14i hot՚ uskkat, hot՚ algat, Joan om-ki Ilja, kenele pidi tulda. 15Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!
16Ka mitte nügüdläine rahvaz om? Hö oma kuti lapsed, kudambad ištuba irdal i kidastaba ičeze sebranikoile, 17sanuden: ‘Mö vändim teile fleital, no tö et kargaidanugoi. Mö laskim teile voikuid, no tö et voiknugoi.’ 18Joan tuli, hän ei sö i ei jo, i rahvaz sanub: ‘Hänes om paha heng.’ 19Mehen Poig tuli, hän söb i job, i rahvaz sanub: ‘Mitte hän sömar՚ i jomar՚ om, maksunkeradajiden i grähkhižiden sebranik!’ No melevuz՚ nägub todeks melevuden tegoišpäi!»
Iisus lajib Galilejan lidnoid
(Luk. 10:13-15)
20Sid՚ Iisus lajiškanzi nenid lidnoid, kus hän oli tehnu äjid ičeze suriš tegoišpäi, sikš ku hö ei käraudanus grähkišpäi:
21«Voi sindai, Horazin! Voi sindai, Vifsaida! Ku nene sured tegod, kudambad minä tegin teiden irdoil, olnuiži tehtud Tiras i Sidonas, niiden eläjad jo amu ribuiš i tuhkad päs oližiba käraudanus grähkišpäi. 22Minä sanun teile: Tirale i Sidonale sudanpäivän linneb kebnemb mi teile. 23I muga sinä, Kapernaum, libutadud taivhazesai, linned tactud surman valdkundaha. Ku sured tegod, kudambad tehtihe sinun irdoil, oliži tehtud Sodomas, se seižuiži völ tämbei-ki. 24Minä sanun teile: Sodoman male sudanpäivän linneb kebnemb mi sinei.»
«Tulgat minunnoks i lebaikatoiš»
(Luk. 10:21-22)
25Necen aigan Iisus pagižeškanzi: «Minä ülenzoitan sindai, Tatam, taivhan i man Ižand, sikš ku sinä oled peitnu nene azjad melekahišpäi i openuzišpäi, a avaidanu ned lapsenmeližile. 26Ka, Tatam, mugoine oli sinun hüvä taht.
27Minun Tat om andnu kaiken minei, i niken toine ei tunde Poigad, vaiše Tat, i niken toine ei tunde Tatad, vaiše Poig i se, kenele Poig tahtoib avaita necen.
28Tulgat minunnoks kaik tö, ked radat i kandat kormad. Minä andan teile lebun. 29Otkat minun kandmine ičetoi hardjoile i opekatoiš minai: minä olen hüväsüdäimeline i kundlijaine. Muga teiden heng löudab lebun. 30Minun kandmine om hüvä kantta i minun korm om kebn.»
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006