Päiväseššä, kuušša ta tähtilöissä rupieu näkymäh merkkijä. Meri pauheutuu ta uallot räisketäh, a muan piällä rahvahat ollah ahissukšen vallašša eikä nähä poispiäšyö. Kun taivahien voimat täreyvytäh, ihmiset pöläššytäh ta ollah piältäh šekuo, kun vuotetah, mitä muan piällä on vielä tulošša.
Šiitä nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilven piällä šuurešša voimašša ta jumalallisešša valošša.