Matfei 13
13
ARBAITUSPAGINAT TAIVAHALLIZEN VALDAH NÄH 13:1-52
Kylväi
(Mark. 4:1-9; Luk. 8:4-8)
1Senny samazennu päivänny Iisus lähti pihale, meni järven randah da istuihes. 2Hänes ymbäri kerävyi sit moine suuri joukko rahvastu, ga Hänel pidi mennä veneheh. Häi istui venehes, a rahvas seizottih rannal, 3i Häi äijän opasti heidy arbaituspaginoin vuoh.
Häi sanoi: «Mies lähti kylvämäh. 4I konzu häi kylvi, erähät siemenis kirvottih dorogupieleh, i linnut tuldih da n՚uokittih jyvät. 5Erähät kirvottih kivikkökohtah, kus oli vähä muadu. Net oldih madalal i terväh nostih orahale, 6no päiväine nostuu polti orahat i net n՚äivistyttih, ku niilöil ei olluh juurii. 7Erähät siemenet kirvottih ohtoloin keskeh. Ohtoit kazvettih da salvattih orahat. 8No erähät jyvis kirvottih hyväh muah da annettih sualis, kudai sada, kudai kuuzikymmen, kudai kolmekymmen jyviä. 9Kel on korvat, se kuulkah!»
Mindäh Iisus pagizi arbaituspaginoil?
(Mark. 4:10-12; Luk. 8:9-10)
10Opastujat tuldih Iisusan luo da kyzyttih: «Mindäh Sinä pagizet heijänke arbaituksil?» 11Iisus vastai: «Sendäh, ku teile on annettu tiediä Taivahallizen vallan peittomielet, a heile ei. 12Kel on, sille annetah, i hänel rodieu kybimän kylläl, no kel ei ole, sil otetah iäres segi, mi hänel on. 13Minä pagizen heijänke arbaituksil sikse, ku hyö silmil kačotah, vai ei nähtä, korvil kuunnellah, vai ei kuulta eigo ellendetä. 14Heis stuanihes tämä Isaijan ennustus:
– Kuulten kuuletto, vai etto ellendä.
Kaččojen kačotto, vai etto näi.
15Kovennuh on tämän rahvahan syväin:
korvil hyö odva kuultah,
i heijän silmät ollah ummes,
ku ei nähtäs silmil,
ei kuultas korvil,
ei ellendettäs sydämel,
ei kiännyttäs iäre pahas
da ku Minä heidy en piästäs.
16Teijän silmät ollah ozakkahat ku nähtäh, da korvat – ku kuultah! 17Toven sanon teile: äijät Jumalan iänenkandajat da oigiel eläjät ristikanzat tahtottih nähtä se, midä näittö työ, vai ei nähty, da tahtottih kuulta se, midä työ kuuletto, vai ei kuultu.»
Iisus sellittäy arbaituspaginan kylväjäh näh
(Mark. 4:13-20; Luk. 8:11-15)
18«Kuunnelkua nygöi, mih niškoi on arbaituspagin kylväjäh näh. 19Ainos, ku kentahto kuulou sanelendan Taivahallizen valdah näh, no ei ellendä sidä, tulou sattan da koppuau sen, mi hänen sydämeh oli kylvetty. Täh niškoi on pagin dorogupieleh kylvetys siemenes. 20Kylvö kivikkökohtah on se, ken sanan kuultuu kerras ottau sen vastah hyväs mieles. 21No hänes ei ole juurdu ičes, sendäh häi kestäy vai kodvazen, a ku ruvetah ahtistamah libo painamah sanan täh, sit häi kerras hylgiäy sen sanan. 22Kylvö ohtoikkoh on se, ken kuulou sanan, no tämän muailman huolet da eloloin suvaičendu salvatah hänes se sana, i häi ei voi tuvva andimii. 23A kylvö hyväh muah ozuttau ristikanzua, kudai kuulou sanan da ellendäy sen. Nämä ristikanzat tuvvah hyvä uudine: kudai sada, kudai kuuzikymmen, kudai kolmekymmen jyviä.»
Nižu da paha heiny
24Iisus saneli heile toizen arbaituspaginan: «Taivahallizen valdu on nengoine: Mies kylvi omah peldoh hyviä siemendy. 25No konzu kaikin muattih, tuli hänen vihaniekku, kylvi nižun segah pahua siemendy da lähti iäre. 26Ku vil՚l՚u nouzi orahale da rubei menemäh tähkäle, sit paha heinygi tuli nägevih. 27Sit ruadajat mendih ižändän luo da sanottih hänele: ‘Ižändy, hyväthäi siemenet sinä kylvit peldoh? Kuspäibo sit sinne tuli pahua heiniä?’ 28Ižändy sanoi heile: ‘Se on vihaniekan ruado.’ Sit ruadajat kyzyttih hänel: ‘Tahtotgo, menemmö da kytkemmö net iäre?’ 29‘En’, häi vastai, ‘työ voitto pahoi heinii kytkijes n՚yhtie nižutgi. 30Anna net kazvetah yhtes leikkuandah suate. Konzu se aigu tulou, minä sanon leikkuajile: Keräkkiä enzimäi pahat heinät da sivokkua tukkuloih poltettavakse. A nižut kabrastakkua minun aittah.’»
Gorčitsan siemen da muijotes
(Mark. 4:30-34; Luk. 13:18-21)
31Iisus saneli heile vie nengozen arbaituspaginan: «Taivahallizen valdu on ku gorčitsan siemen, kudaman mies kylvi omah peldoh. 32Se on pienin siemenis, no kazvahuu on kodipellon kazvoksis suurin. A jälgimäi se roih ku puu, taivahan linduzet tullah da luajitah pezät sen oksih.» 33Vie Häi saneli heile yhten arbaituspaginan: «Taivahallizen valdu on ku muijotes. Konzu naine sevoitti sih kolme vakkua jauhuo, nouzi kogo taigin.» 34Kaiken tämän Iisus saneli rahvasjoukole arbaituksil. Arbaituksittah, kohti Häi ei sanelluh heile nimidä, 35ku tuldas tovekse nämä Jumalan iänenkandajan sanat:
– Minä avuan suun da pagizen arbaituksil,
tuon ilmi sen, mi oli peitos
muailman luajindua myöte.
Iisus sellittäy arbaituspaginan pahoih heinih näh
36Sit Iisus prostiihes rahvahanke da meni taloih. Opastujat tuldih Hänen luo da sanottih: «Sellitä meile arbaituspagin pellon pahoih heinih näh.» 37Häi vastai heile: «Mies, kudai kylvi hyviä siemendy, on Ristikanzan Poigu. 38Peldo on muailmu. Hyvät siemenet ollah net, ket eletäh Taivahallizen vallan al, pahat heinät – net, ket ollah sattanan vallas. 39Vihaniekku, kudai kylvi pahua siemendy, on pahalaine, vil՚l՚an leikkuandu on muailman loppu, a leikkuajat ollah anhelit. 40Kui pahat heinät kerätäh da poltetah tules, muga rodieu i muailman lopus. 41Ristikanzan Poigu työndäy omii anheliloi, i hyö kerätäh Hänen valdukunnaspäi kaikkii, ket vietäh rahvahii pahah da luajitah viärytty. 42Anhelit lykätäh heidy tulizeh päččih, i sit sie on itkuu da hambahien kridžaitustu. 43A oigiet ristikanzat läpetetäh gu päiväzen valgei heijän Tuatan valdukunnas. Kel on korvat, se kuulkah!»
Elotukku, kallis žemčugu da nuottu
44«Taivahallizen valdu on nengoine: Mies löydi pellos elotukun, kudai oli peitetty sinne. Häi peitti sen järilleh sinne, hyväs mieles meni da möi kai, midä hänel oli, da osti sen pellon. 45Taivahallizen valdu on vie nengoine: Kauppumies ečii čomii žemčugoi. 46Konzu häi löydi yhten ylen kallehen žemčugan, meni da möi kai, midä hänel oli, da osti sen. 47Vie nengoinegi on Taivahallizen valdu: Kalaniekat laskiettih mereh nuottu, i sih puutui kaikenjyttymiä kalua. 48Konzu nuottu täytyi kalal, hyö viettih se randah, istuttihes da vallittih hyvät kalat viršilöih, a pahat lykittih iäre. 49Muga rodieu muailman lopus: anhelit tullah, eroitetah pahat oigielois 50da lykätäh heidy tulihizeh päččih. Sie hyö itkietäh da kridžaitetah hambahii.»
Uvvet da vahnat elot
51«Ellendättögo nygöi kaiken tämän?» kyzyi Iisus. «Ellendämmö», hyö vastattih. 52Sit Häi sanoi heile: «Muga jogahine zakonanopastai, kudamale on opastettu, mittuine on Taivahallizen valdu, on ku taloin ižändy, kudai tuou omas aitaspäi uuttu dai vahnua.»
IISUS KÄVELÖY GALILEIS DA SEN YMBÄRI OLIJOIS MUALOIS 13:53-17:27
Kodilinnu on Iisussua vastah
(Mark. 6:1-6; Luk. 4:16-30)
53Nämien arbaituspaginoin saneltuu, Iisus lähti siepäi 54da meni omah linnah. Sie Häi opasti rahvahii sinagougas, i hyö diivuittihes da kyzeltih toine toizel: «Kuspäi hänel on tämä suuri mieli da vägi luadie nengozii suurii ruadoloi? 55Häi taki on kirvesmiehen poigu? On taki hänen muaman nimi Marija, i Juakoi, Josif, Simon da Juudu ollah hänen vellet. 56Hänen sizäretgi kai eletäh tiä meijän keskes. Kuspäi häi sit sai nämä kai?» 57I sit hyö heitettih uskondu Häneh.
Iisus sanoi heile: «Nikus muijal Jumalan iänenkandajua ei paheksita ku vai omas linnas da omas kois.» 58I ku hyö ei uskottu Häneh, Häi ei luadinuh sie äijiä suurdu ruaduo.
Nu geselecteerd:
Matfei 13: LIVVI
Markering
Deel
Kopiëren
Wil je jouw markerkingen op al je apparaten opslaan? Meld je aan of log in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Matfei 13
13
ARBAITUSPAGINAT TAIVAHALLIZEN VALDAH NÄH 13:1-52
Kylväi
(Mark. 4:1-9; Luk. 8:4-8)
1Senny samazennu päivänny Iisus lähti pihale, meni järven randah da istuihes. 2Hänes ymbäri kerävyi sit moine suuri joukko rahvastu, ga Hänel pidi mennä veneheh. Häi istui venehes, a rahvas seizottih rannal, 3i Häi äijän opasti heidy arbaituspaginoin vuoh.
Häi sanoi: «Mies lähti kylvämäh. 4I konzu häi kylvi, erähät siemenis kirvottih dorogupieleh, i linnut tuldih da n՚uokittih jyvät. 5Erähät kirvottih kivikkökohtah, kus oli vähä muadu. Net oldih madalal i terväh nostih orahale, 6no päiväine nostuu polti orahat i net n՚äivistyttih, ku niilöil ei olluh juurii. 7Erähät siemenet kirvottih ohtoloin keskeh. Ohtoit kazvettih da salvattih orahat. 8No erähät jyvis kirvottih hyväh muah da annettih sualis, kudai sada, kudai kuuzikymmen, kudai kolmekymmen jyviä. 9Kel on korvat, se kuulkah!»
Mindäh Iisus pagizi arbaituspaginoil?
(Mark. 4:10-12; Luk. 8:9-10)
10Opastujat tuldih Iisusan luo da kyzyttih: «Mindäh Sinä pagizet heijänke arbaituksil?» 11Iisus vastai: «Sendäh, ku teile on annettu tiediä Taivahallizen vallan peittomielet, a heile ei. 12Kel on, sille annetah, i hänel rodieu kybimän kylläl, no kel ei ole, sil otetah iäres segi, mi hänel on. 13Minä pagizen heijänke arbaituksil sikse, ku hyö silmil kačotah, vai ei nähtä, korvil kuunnellah, vai ei kuulta eigo ellendetä. 14Heis stuanihes tämä Isaijan ennustus:
– Kuulten kuuletto, vai etto ellendä.
Kaččojen kačotto, vai etto näi.
15Kovennuh on tämän rahvahan syväin:
korvil hyö odva kuultah,
i heijän silmät ollah ummes,
ku ei nähtäs silmil,
ei kuultas korvil,
ei ellendettäs sydämel,
ei kiännyttäs iäre pahas
da ku Minä heidy en piästäs.
16Teijän silmät ollah ozakkahat ku nähtäh, da korvat – ku kuultah! 17Toven sanon teile: äijät Jumalan iänenkandajat da oigiel eläjät ristikanzat tahtottih nähtä se, midä näittö työ, vai ei nähty, da tahtottih kuulta se, midä työ kuuletto, vai ei kuultu.»
Iisus sellittäy arbaituspaginan kylväjäh näh
(Mark. 4:13-20; Luk. 8:11-15)
18«Kuunnelkua nygöi, mih niškoi on arbaituspagin kylväjäh näh. 19Ainos, ku kentahto kuulou sanelendan Taivahallizen valdah näh, no ei ellendä sidä, tulou sattan da koppuau sen, mi hänen sydämeh oli kylvetty. Täh niškoi on pagin dorogupieleh kylvetys siemenes. 20Kylvö kivikkökohtah on se, ken sanan kuultuu kerras ottau sen vastah hyväs mieles. 21No hänes ei ole juurdu ičes, sendäh häi kestäy vai kodvazen, a ku ruvetah ahtistamah libo painamah sanan täh, sit häi kerras hylgiäy sen sanan. 22Kylvö ohtoikkoh on se, ken kuulou sanan, no tämän muailman huolet da eloloin suvaičendu salvatah hänes se sana, i häi ei voi tuvva andimii. 23A kylvö hyväh muah ozuttau ristikanzua, kudai kuulou sanan da ellendäy sen. Nämä ristikanzat tuvvah hyvä uudine: kudai sada, kudai kuuzikymmen, kudai kolmekymmen jyviä.»
Nižu da paha heiny
24Iisus saneli heile toizen arbaituspaginan: «Taivahallizen valdu on nengoine: Mies kylvi omah peldoh hyviä siemendy. 25No konzu kaikin muattih, tuli hänen vihaniekku, kylvi nižun segah pahua siemendy da lähti iäre. 26Ku vil՚l՚u nouzi orahale da rubei menemäh tähkäle, sit paha heinygi tuli nägevih. 27Sit ruadajat mendih ižändän luo da sanottih hänele: ‘Ižändy, hyväthäi siemenet sinä kylvit peldoh? Kuspäibo sit sinne tuli pahua heiniä?’ 28Ižändy sanoi heile: ‘Se on vihaniekan ruado.’ Sit ruadajat kyzyttih hänel: ‘Tahtotgo, menemmö da kytkemmö net iäre?’ 29‘En’, häi vastai, ‘työ voitto pahoi heinii kytkijes n՚yhtie nižutgi. 30Anna net kazvetah yhtes leikkuandah suate. Konzu se aigu tulou, minä sanon leikkuajile: Keräkkiä enzimäi pahat heinät da sivokkua tukkuloih poltettavakse. A nižut kabrastakkua minun aittah.’»
Gorčitsan siemen da muijotes
(Mark. 4:30-34; Luk. 13:18-21)
31Iisus saneli heile vie nengozen arbaituspaginan: «Taivahallizen valdu on ku gorčitsan siemen, kudaman mies kylvi omah peldoh. 32Se on pienin siemenis, no kazvahuu on kodipellon kazvoksis suurin. A jälgimäi se roih ku puu, taivahan linduzet tullah da luajitah pezät sen oksih.» 33Vie Häi saneli heile yhten arbaituspaginan: «Taivahallizen valdu on ku muijotes. Konzu naine sevoitti sih kolme vakkua jauhuo, nouzi kogo taigin.» 34Kaiken tämän Iisus saneli rahvasjoukole arbaituksil. Arbaituksittah, kohti Häi ei sanelluh heile nimidä, 35ku tuldas tovekse nämä Jumalan iänenkandajan sanat:
– Minä avuan suun da pagizen arbaituksil,
tuon ilmi sen, mi oli peitos
muailman luajindua myöte.
Iisus sellittäy arbaituspaginan pahoih heinih näh
36Sit Iisus prostiihes rahvahanke da meni taloih. Opastujat tuldih Hänen luo da sanottih: «Sellitä meile arbaituspagin pellon pahoih heinih näh.» 37Häi vastai heile: «Mies, kudai kylvi hyviä siemendy, on Ristikanzan Poigu. 38Peldo on muailmu. Hyvät siemenet ollah net, ket eletäh Taivahallizen vallan al, pahat heinät – net, ket ollah sattanan vallas. 39Vihaniekku, kudai kylvi pahua siemendy, on pahalaine, vil՚l՚an leikkuandu on muailman loppu, a leikkuajat ollah anhelit. 40Kui pahat heinät kerätäh da poltetah tules, muga rodieu i muailman lopus. 41Ristikanzan Poigu työndäy omii anheliloi, i hyö kerätäh Hänen valdukunnaspäi kaikkii, ket vietäh rahvahii pahah da luajitah viärytty. 42Anhelit lykätäh heidy tulizeh päččih, i sit sie on itkuu da hambahien kridžaitustu. 43A oigiet ristikanzat läpetetäh gu päiväzen valgei heijän Tuatan valdukunnas. Kel on korvat, se kuulkah!»
Elotukku, kallis žemčugu da nuottu
44«Taivahallizen valdu on nengoine: Mies löydi pellos elotukun, kudai oli peitetty sinne. Häi peitti sen järilleh sinne, hyväs mieles meni da möi kai, midä hänel oli, da osti sen pellon. 45Taivahallizen valdu on vie nengoine: Kauppumies ečii čomii žemčugoi. 46Konzu häi löydi yhten ylen kallehen žemčugan, meni da möi kai, midä hänel oli, da osti sen. 47Vie nengoinegi on Taivahallizen valdu: Kalaniekat laskiettih mereh nuottu, i sih puutui kaikenjyttymiä kalua. 48Konzu nuottu täytyi kalal, hyö viettih se randah, istuttihes da vallittih hyvät kalat viršilöih, a pahat lykittih iäre. 49Muga rodieu muailman lopus: anhelit tullah, eroitetah pahat oigielois 50da lykätäh heidy tulihizeh päččih. Sie hyö itkietäh da kridžaitetah hambahii.»
Uvvet da vahnat elot
51«Ellendättögo nygöi kaiken tämän?» kyzyi Iisus. «Ellendämmö», hyö vastattih. 52Sit Häi sanoi heile: «Muga jogahine zakonanopastai, kudamale on opastettu, mittuine on Taivahallizen valdu, on ku taloin ižändy, kudai tuou omas aitaspäi uuttu dai vahnua.»
IISUS KÄVELÖY GALILEIS DA SEN YMBÄRI OLIJOIS MUALOIS 13:53-17:27
Kodilinnu on Iisussua vastah
(Mark. 6:1-6; Luk. 4:16-30)
53Nämien arbaituspaginoin saneltuu, Iisus lähti siepäi 54da meni omah linnah. Sie Häi opasti rahvahii sinagougas, i hyö diivuittihes da kyzeltih toine toizel: «Kuspäi hänel on tämä suuri mieli da vägi luadie nengozii suurii ruadoloi? 55Häi taki on kirvesmiehen poigu? On taki hänen muaman nimi Marija, i Juakoi, Josif, Simon da Juudu ollah hänen vellet. 56Hänen sizäretgi kai eletäh tiä meijän keskes. Kuspäi häi sit sai nämä kai?» 57I sit hyö heitettih uskondu Häneh.
Iisus sanoi heile: «Nikus muijal Jumalan iänenkandajua ei paheksita ku vai omas linnas da omas kois.» 58I ku hyö ei uskottu Häneh, Häi ei luadinuh sie äijiä suurdu ruaduo.
Nu geselecteerd:
:
Markering
Deel
Kopiëren
Wil je jouw markerkingen op al je apparaten opslaan? Meld je aan of log in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003