Juditin kirja 7
7
Bait-Ilaja piiritetään
1Seuraavana päivänä Holofernes käski aloittaa sotatoimet israelilaisia vastaan. Koko hänen armeijansa ja siihen liittyneiden apujoukkojen tuli lähteä marssille kohti Bait-Ilajaa ja miehittää vuorille vievät solat. 2Kaikki taistelukuntoiset miehet lähtivät liikkeelle. Armeijassa oli sataseitsemänkymmentätuhatta jalkamiestä ja kaksitoistatuhatta ratsumiestä sekä kuormasto, jota seurasi suuri joukko väkeä. 3Sotilaat leiriytyivät Bait-Ilajan lähellä olevaan laaksoon, missä oli lähde. Joukkoja oli laajalla alueella Dotanista Belbaimiin ja toiseen suuntaan Bait-Ilajasta Jisreelin tasangon reunalla olevaan Kyamoniin asti.
4Kun israelilaiset näkivät, kuinka suuri vihollisen armeija oli, he kauhistuivat ja sanoivat toisilleen: »Nuohan syövät puhtaaksi koko maan pinnan. Tuollainen joukko tallaa jalkoihinsa niin kukkulat, laaksot kuin korkeat vuoretkin.» 5Jokainen haki aseensa ja varusteensa, ja he sytyttivät tulet kaikkiin torneihin ja pitivät vartiota läpi yön.
6Seuraavana päivänä Holofernes vei koko ratsuväkensä ulos leiristä Bait-Ilajan edustalle. 7Hän tutki kaupunkiin vievät solat ja selvitti sitten, missä oli lähteitä, otti ne haltuunsa ja jätti sotilasosastot vartioimaan niitä. Itse hän palasi väkensä luo.
8Leirissä kaikki edomilaisten ja moabilaisten johtomiehet ja rannikon sotapäälliköt tulivat Holoferneksen puheille. He sanoivat: 9»Valtiaamme, kuule meitä! Voit säästää sotajoukkosi raskailta tappioilta. 10Nuo israelilaiset eivät laske keihäittensä varaan vaan luottavat vuortensa korkeuteen. Noille vuorenhuipuille ei kyllä ole helppo päästä. 11Älä siis, herramme, lähde heitä vastaan tavanomaisessa taistelujärjestyksessä. Jos toimit oikein, joukoistasi ei kaadu yksikään mies. 12Pysy leirissäsi, niin kaikki säilyvät hengissä. Anna myös miehittää vuoren juurella oleva lähde, 13josta kaikki Bait-Ilajan asukkaat hakevat juomavetensä. Kun heitä alkaa kuolla janoon, he ovat valmiit luovuttamaan kaupunkinsa sinulle. Me viemme väkemme asemiin ympärillä oleville vuorille ja valvomme, ettei yksikään ihminen pääse ulos kaupungista. 14Nälkä näännyttää miehet, naiset ja lapset niin, että he kaatuvat kotikaupunkinsa kaduille ennen ensimmäistäkään miekaniskua. 15Näin sinä voit panna heidät maksamaan kovan hinnan siitä, että he uhmasivat sinua eivätkä tulleet suosiolla sinua vastaan.»
16Ehdotus miellytti Holofernesta ja hänen päälliköitään, ja hän käski toimia sen mukaisesti. 17Suuri joukko ammonilaisia lähti liikkeelle yhdessä viidentuhannen assyrialaisen kanssa, ja he pystyttivät leirin laaksoon ja valtasivat israelilaisten lähteet ja muut vesipaikat. 18Samaan aikaan edomilaisten ja ammonilaisten joukko nousi vuorille ja leiriytyi lähelle Dotania. He lähettivät edelleen joukkoja etelän suuntaan ja itään kohti Egrebeliä, joka on Kusin lähellä Mokmurin jokiuoman varrella. Loput assyrialaisjoukot pysyivät leirissään. Ne peittivät koko tasangon, sillä väkeä oli valtavat määrät ja myös teltat ja muut varusteet kattoivat laajan alan.
Piiritettyjen ahdinko
19Israelilaiset huusivat avuksi Herraa, Jumalaansa. He olivat menettäneet rohkeutensa, koska vihollisia oli joka puolella kaupungin ympärillä eikä piiritysjoukkojen läpi päässyt pakoon. 20Kun Assyrian armeijan jalkaväkeä, ratsuväkeä ja sotavaunuja oli ollut kaupungin ympärillä kolmekymmentäneljä päivää, Bait-Ilajan vesivarat olivat jo vähissä. 21Säiliöt tyhjenivät, eikä yhtenäkään päivänä ollut tarpeeksi juotavaa, sillä vettä säännösteltiin. 22Lapset olivat näännyksissä, naiset ja nuoret miehet kaatuivat janon uuvuttamina kaupungin toreille ja porteille. Kaikkien voimat olivat loppumassa.
23Kansa kokoontui nyt Ussian ja muiden johtomiesten luo; myös nuoret miehet, naiset ja lapset tulivat paikalle. Kaupungin vanhimpien edessä he huusivat: 24»Olkoon Jumala teidän ja meidän tuomarimme! Teitte meille suuren vääryyden, kun ette ryhtyneet neuvottelemaan rauhasta assyrialaisten kanssa. 25#Ps. 44:13Nyt ei ole ketään, joka voisi auttaa meitä. Jumala on myynyt meidät assyrialaisille, ja kohta me heidän nähtensä kuolemme janoon ja tuhoudumme. 26Kutsukaa heidät tänne! Antakaa kaupunki heille, antakaa se Holoferneksen väen ja kaikkien hänen joukkojensa ryöstettäväksi! 27Parempi meidän on joutua heidän vangeikseen – meistä tulee heidän orjiaan, mutta saamme kuitenkin elää emmekä joudu katsomaan, kuinka pienokaisemme kuolevat silmiemme edessä ja vaimomme ja lapsemme menehtyvät. 28Taivas ja maa ovat todistajamme, meidän todistajamme on Jumala, isiemme Herra, joka rankaisee meitä sekä omien syntiemme että isiemme rikkomusten tähden. Älköön hän enää tehkö niin kuin on tähän asti tehnyt.»#7:28 Jakeen loppu on alkutekstissä monitulkintainen.
29Kaikki puhkesivat itkuun. He itkivät ja valittivat yhteen ääneen ja huusivat kaikin voimin avuksi Herraa, Jumalaansa. 30Silloin Ussia sanoi heille: »Rohkeutta, veljet! Kestäkää vielä viisi päivää. Sinä aikana Herra osoittaa meille armonsa, ei hän ainiaaksi meitä hylkää. 31Jos apua ei noina päivinä tule, teen niin kuin ehdotitte.» 32Näin hän sai väen hajaantumaan ja palaamaan vartiopaikoilleen. Miehet menivät muureille ja kaupungin porteille, mutta naiset ja lapset lähetettiin kotiin. Koko kaupunki oli suuressa ahdingossa.
Currently Selected:
Juditin kirja 7: FB92
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007