Apostoloin ruavot 2
2
Pyhä Hengi heittyy taivahaspäi
1Sit, konzu tuli Sroičanpäivy, hyö kerävyttih yhteh kohtah. 2Sit kerras taivahaspäi kuului kohineh, buitegu nouzi tuulispyöröi, i se iäni täytti kaiken taloin, kudamas hyö istuttih. 3Hyö nähtih buitegu tulikielet, kudamat jagavuttih da azetuttih jogahizen piäle. 4Kaikin täytyttih Pyhäl Hengel i ruvettih pagizemah eri kielil sidä, midä Hengi andoi heile paistavakse.
5Jerusalimas elettih jumalanvaruajat jevreit, kudamat oli tuldu sinne kaikis rahvahispäi, midä vai on taivahan al. 6Konzu tämä iäni rubei kuulumah, sih kerävyi äijy rahvastu. Kaikin oldih ällistyksis, ku jogahine kuuli heidy pagizemas oman rahvahan kielel. 7Hyö diivittihes da kummeksijen kyzeltih toine toizel: «Eigo nämä pagizijat olla kaikin galileilazet? 8Kuibo sit myö jogahine kuulemmo oman roindurannan kielen? 9Meidy on tiä parfielazii, midielazii, elamilazii, meidy on rahvastu Mesopotamiespäi, Juudiespäi da Kappadokiespäi, Pontaspäi da Aaziespäi, 10Friigiespäi, Pamfiliespäi, Jegiptaspäi da niilöis Liivien kohtispäi, kudamat ollah Kirinein linnas ymbäri, on meidy tulluh Riimaspäi, 11erähät meis roindua myö ollah jevreit, toizet ollah meijän vieroh kiändynyöt, meidy on kritalazii da aravielazii – i myö jogahine kuulemmo heidy pagizemas omal meijän kielel Jumalan suuris ruadolois.» 12Hyö ei tietty, midä i duumaija. Hyö diivittihes da kyzeltih toine toizel: «Mibo tämä voibi olla?» 13No erähät irvistellen sanottih: «Hyö ollah tävvet magiedu viinua.»
Pedrin pagin
14Sit Pedri astui edeh, da toizet yksitostu hänenke. Häi koval iänel sanoi:
«Kuunnelkua minuu, jevreit da kaikin, ket elättö Jerusalimas! Tiijäkkiä se: 15Ei nämä miehet olla humalas, kui työ duumaičetto – nygöihäi on vaste huondes, yheksäs čuassu. 16Tämä on se, mi on sanottu Jumalan iänenkandajan Joilan suul:
17– Jälgimäzinny päivinny, sanou Jumal,
Minä valan oman Hengen kaikkih ristikanzoih.
Teijän poijat da tyttäret roijah Minun iänenkandajikse,
nuoret miehet nähtäh nägylöi,
a vahnat miehet nähtäh ennustusuniloi.
18Omih käskyläzih, miehih dai naizih,
Minä valan oman Hengen niilöinny päivinny,
i hyö roijah Minun iänenkandajikse.
19Minä ozutan kummua ylähän taivahas,
tunnusruadoloi alahan mual:
verdy, tuldu da savvupilvii.
20Päiväine pimenöy, kuudamaine muuttuu verekse,
enne ku tulou Ižändän päivy,
suuri da valgei.
21No ken kuččuu abuh Ižändän nimie,
se piäzöy.
22Izrail՚an miehet, kuulkua nämä sanat: Iisus Nazariettalaine oli mies, kudaman Jumal valličči teih niškoi. Oman valličendan Jumal ozutti sil, gu Iisusan kauti luadii suurii ruadoloi, kummii da tunnusmerkilöi, kui ičegi tiijättö. 23Sen Iisusan työ tapoitto. Ku Häi oli annettu teijän käzih, – kui Jumal oli i duumainnuh da tiedänyh jo ielpäi – työ panitto jumalattomat miehet nuagliččemah Händy ristah. 24No Jumal nosti Händy kuollielois, piästi surman käzis, eihäi surmal ni suannuh pidiä Händy. 25Sanouhäi David Häneh näh:
– Minä ainos näin ičen ies Ižändän,
Häi on minun oigies puoles,
ku vai minä en häilähtäzihes.
26Sikse minun syväin on ihastuksis da pagin vessel,
dai minun rungu nad՚eičeh
27sen periä, ku Sinä et hylgiä minun hengie tuonilmazih
da et anna Sinun pyhän ristikanzan rungale mennä muakse.
28Sinä ozutit minule eloksen dorogan.
Sinä täytät minuu hyväl mielel Sinun ies.
29Vellet, meijän rovun tuatas Davidas voibi tovessah sanuo: häi kuoli, i händy pandih muah. Hänen kalmu vie tänäpäigi on meijänke. 30No David oli Jumalan iänenkandai, i Jumal oli lujal sanal uskaldannuh panna Davidan valdusijale hänen oman jälgeläzen. David tiezi tämän 31i nägi jo ielpäi Messien kuollieloisnouzendan. Sidä David pidi mieles, konzu sanoi: ei Taivahalline Ižändy hylgiä Messiedy tuonilmazih, eigo ni rungu Hänen mene muakse. 32Tämän Iisusan Jumal on nostanuh kuollielois; myö kaikin olemmo sen tovendajannu. 33Jumal on ylendännyh Iisussua da istutannuh iččeh oigieh čurah, i Häi on suannuh Tuatan uskaldetun Pyhän Hengen da työndänyh sen muale, tämän työ iče näittö da kuuletto. 34Eihäi David nossuh taivahah. Iče häi sanou nenga:
– Ižändy sanoi minun Ižändäle:
Istu Minun oigiel čural,
35kuni en pane Sinun vihaniekkoi
korroteksekse Sinun jalloin alle.
36Ga sit kogo Izrail՚an rahvas lujah tiijäkkäh: Jumal on luadinuh Iisusan Ižändäkse da Messiekse – sen Iisusan, kudaman työ nuagličitto ristah.»
37Nämä sanat mendih heil vačas läbi, i hyö sanottih Pedrile da toizile apostoloile: «Vellet, midäbo nygöi meil ruadua?» 38Pedri vastai: «Hylläkkiä riähkät da kiännykkiä Jumalan puoleh da jogahine annakkua ristie iččie Iisusan Hristosan nimeh, gu teijän riähkät prostittas teile. Sit työ suatto lahjakse Pyhän Hengen. 39Tämä uskalmo on teih niškoi, teijän lapsih dai kaikkih loittozih niškoi, – kaikkih, kedä vai Taivahalline Ižändy, meijän Jumal, kuččuu.»
40Vie monil muil sanoil Pedri vakusteli da kehitti heidy: «Piästäkkiä iččie täs pahakse mennyös rahvahanpolves.» 41Niilöi, kudamat otettih Pedrin sanat iččeh, ristittih, i senny päivänny uskojien joukkoh liženi läs kolmietuhattu hengie. 42Hyö ainos kuunneltih apostoloin opastandoi, oldih gu yksi pereh, yhtes lohkattih leibiä da molittihes yhtes.
Uskojien yhtehine elaigu
43Varavo valdai joga hengen, i apostoloin kauti rodih äijy kummua da tunnusruaduo. 44Uskojat kaikin pyzyttih yhtes, i kai heil oli yhtehine. 45Hyö myödih omat taloit da elot, a d՚engat juattih keskenäh jogahizele hänen tarbehii myö. 46Joga päiviä hyö yhtes kerävyttih jumalankodih, a kodilois lohkattih leibiä da syödih yhtes vesseläs da hyväs mieles. 47Hyö suuril sanoil ylendettih Jumalua, i kai rahvas suvaittih heidy. Taivahalline Ižändy päivy päiviä ližäi heijän joukkoh niilöi, kudamat piästih Jumalan uskoh.
Currently Selected:
Apostoloin ruavot 2: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
Apostoloin ruavot 2
2
Pyhä Hengi heittyy taivahaspäi
1Sit, konzu tuli Sroičanpäivy, hyö kerävyttih yhteh kohtah. 2Sit kerras taivahaspäi kuului kohineh, buitegu nouzi tuulispyöröi, i se iäni täytti kaiken taloin, kudamas hyö istuttih. 3Hyö nähtih buitegu tulikielet, kudamat jagavuttih da azetuttih jogahizen piäle. 4Kaikin täytyttih Pyhäl Hengel i ruvettih pagizemah eri kielil sidä, midä Hengi andoi heile paistavakse.
5Jerusalimas elettih jumalanvaruajat jevreit, kudamat oli tuldu sinne kaikis rahvahispäi, midä vai on taivahan al. 6Konzu tämä iäni rubei kuulumah, sih kerävyi äijy rahvastu. Kaikin oldih ällistyksis, ku jogahine kuuli heidy pagizemas oman rahvahan kielel. 7Hyö diivittihes da kummeksijen kyzeltih toine toizel: «Eigo nämä pagizijat olla kaikin galileilazet? 8Kuibo sit myö jogahine kuulemmo oman roindurannan kielen? 9Meidy on tiä parfielazii, midielazii, elamilazii, meidy on rahvastu Mesopotamiespäi, Juudiespäi da Kappadokiespäi, Pontaspäi da Aaziespäi, 10Friigiespäi, Pamfiliespäi, Jegiptaspäi da niilöis Liivien kohtispäi, kudamat ollah Kirinein linnas ymbäri, on meidy tulluh Riimaspäi, 11erähät meis roindua myö ollah jevreit, toizet ollah meijän vieroh kiändynyöt, meidy on kritalazii da aravielazii – i myö jogahine kuulemmo heidy pagizemas omal meijän kielel Jumalan suuris ruadolois.» 12Hyö ei tietty, midä i duumaija. Hyö diivittihes da kyzeltih toine toizel: «Mibo tämä voibi olla?» 13No erähät irvistellen sanottih: «Hyö ollah tävvet magiedu viinua.»
Pedrin pagin
14Sit Pedri astui edeh, da toizet yksitostu hänenke. Häi koval iänel sanoi:
«Kuunnelkua minuu, jevreit da kaikin, ket elättö Jerusalimas! Tiijäkkiä se: 15Ei nämä miehet olla humalas, kui työ duumaičetto – nygöihäi on vaste huondes, yheksäs čuassu. 16Tämä on se, mi on sanottu Jumalan iänenkandajan Joilan suul:
17– Jälgimäzinny päivinny, sanou Jumal,
Minä valan oman Hengen kaikkih ristikanzoih.
Teijän poijat da tyttäret roijah Minun iänenkandajikse,
nuoret miehet nähtäh nägylöi,
a vahnat miehet nähtäh ennustusuniloi.
18Omih käskyläzih, miehih dai naizih,
Minä valan oman Hengen niilöinny päivinny,
i hyö roijah Minun iänenkandajikse.
19Minä ozutan kummua ylähän taivahas,
tunnusruadoloi alahan mual:
verdy, tuldu da savvupilvii.
20Päiväine pimenöy, kuudamaine muuttuu verekse,
enne ku tulou Ižändän päivy,
suuri da valgei.
21No ken kuččuu abuh Ižändän nimie,
se piäzöy.
22Izrail՚an miehet, kuulkua nämä sanat: Iisus Nazariettalaine oli mies, kudaman Jumal valličči teih niškoi. Oman valličendan Jumal ozutti sil, gu Iisusan kauti luadii suurii ruadoloi, kummii da tunnusmerkilöi, kui ičegi tiijättö. 23Sen Iisusan työ tapoitto. Ku Häi oli annettu teijän käzih, – kui Jumal oli i duumainnuh da tiedänyh jo ielpäi – työ panitto jumalattomat miehet nuagliččemah Händy ristah. 24No Jumal nosti Händy kuollielois, piästi surman käzis, eihäi surmal ni suannuh pidiä Händy. 25Sanouhäi David Häneh näh:
– Minä ainos näin ičen ies Ižändän,
Häi on minun oigies puoles,
ku vai minä en häilähtäzihes.
26Sikse minun syväin on ihastuksis da pagin vessel,
dai minun rungu nad՚eičeh
27sen periä, ku Sinä et hylgiä minun hengie tuonilmazih
da et anna Sinun pyhän ristikanzan rungale mennä muakse.
28Sinä ozutit minule eloksen dorogan.
Sinä täytät minuu hyväl mielel Sinun ies.
29Vellet, meijän rovun tuatas Davidas voibi tovessah sanuo: häi kuoli, i händy pandih muah. Hänen kalmu vie tänäpäigi on meijänke. 30No David oli Jumalan iänenkandai, i Jumal oli lujal sanal uskaldannuh panna Davidan valdusijale hänen oman jälgeläzen. David tiezi tämän 31i nägi jo ielpäi Messien kuollieloisnouzendan. Sidä David pidi mieles, konzu sanoi: ei Taivahalline Ižändy hylgiä Messiedy tuonilmazih, eigo ni rungu Hänen mene muakse. 32Tämän Iisusan Jumal on nostanuh kuollielois; myö kaikin olemmo sen tovendajannu. 33Jumal on ylendännyh Iisussua da istutannuh iččeh oigieh čurah, i Häi on suannuh Tuatan uskaldetun Pyhän Hengen da työndänyh sen muale, tämän työ iče näittö da kuuletto. 34Eihäi David nossuh taivahah. Iče häi sanou nenga:
– Ižändy sanoi minun Ižändäle:
Istu Minun oigiel čural,
35kuni en pane Sinun vihaniekkoi
korroteksekse Sinun jalloin alle.
36Ga sit kogo Izrail՚an rahvas lujah tiijäkkäh: Jumal on luadinuh Iisusan Ižändäkse da Messiekse – sen Iisusan, kudaman työ nuagličitto ristah.»
37Nämä sanat mendih heil vačas läbi, i hyö sanottih Pedrile da toizile apostoloile: «Vellet, midäbo nygöi meil ruadua?» 38Pedri vastai: «Hylläkkiä riähkät da kiännykkiä Jumalan puoleh da jogahine annakkua ristie iččie Iisusan Hristosan nimeh, gu teijän riähkät prostittas teile. Sit työ suatto lahjakse Pyhän Hengen. 39Tämä uskalmo on teih niškoi, teijän lapsih dai kaikkih loittozih niškoi, – kaikkih, kedä vai Taivahalline Ižändy, meijän Jumal, kuččuu.»
40Vie monil muil sanoil Pedri vakusteli da kehitti heidy: «Piästäkkiä iččie täs pahakse mennyös rahvahanpolves.» 41Niilöi, kudamat otettih Pedrin sanat iččeh, ristittih, i senny päivänny uskojien joukkoh liženi läs kolmietuhattu hengie. 42Hyö ainos kuunneltih apostoloin opastandoi, oldih gu yksi pereh, yhtes lohkattih leibiä da molittihes yhtes.
Uskojien yhtehine elaigu
43Varavo valdai joga hengen, i apostoloin kauti rodih äijy kummua da tunnusruaduo. 44Uskojat kaikin pyzyttih yhtes, i kai heil oli yhtehine. 45Hyö myödih omat taloit da elot, a d՚engat juattih keskenäh jogahizele hänen tarbehii myö. 46Joga päiviä hyö yhtes kerävyttih jumalankodih, a kodilois lohkattih leibiä da syödih yhtes vesseläs da hyväs mieles. 47Hyö suuril sanoil ylendettih Jumalua, i kai rahvas suvaittih heidy. Taivahalline Ižändy päivy päiviä ližäi heijän joukkoh niilöi, kudamat piästih Jumalan uskoh.
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003