Matvei 18
18
KUT USKOJILE TARBIÄ ELÄDA 18
Ken om vanhemb?
(Mark. 9:33-37, 42; Luk. 9:46-48; 17:1-2)
1Teravas sen jäl՚ghe openikad tuliba Iisusannoks i küzuiba: «Ken taivhan valdkundas om vanhemb?»
2Siloi Iisus kucui ičezennoks lapsen, seižuti händast heiden keskhe 3i sanui: «Todeks sanun teile: ku tö et käraukoiš i et tehte lapsiden vuiččikš, ka et päzugoi taivhan valdkundaha. 4Ken paneb ičtaze necen penen lapsen rindale, om vanhemb kaikid taivhan valdkundas. 5I ken minun nimes otab ičezennoks ühten-ki mugoižen lapsen, ka otab ičezennoks mindai.»
Manitused
(Mark. 9:43-48)
6«No ku ken-ni veb grähkähä hot՚ ühten neniš penišpäi, ked uskoba minuhu, ka hänele oliži paremb, miše hänen kaglha pandihe mellickivi i tactihe meren süvüdehe.
7Voi necidä mirud sen manitusiden tagut! Ka, manitusile tarbiž tulda, no voi necidä mest, kudamban kal՚t manituz tuleb! 8Ku sinun käzi vai sinun jaug veb sindai grähkähä, ka čapa se i taci. Ved՚ om paremb, miše kädetoman vai jaugatoman päzud eloho, mi sindai molembiden käzidenke i jaugoidenke tactas igähižehe lämoihe. 9I ku sinun sil՚m veb sindai grähkähä, ka ratkaida se i taci. Sinei om paremb, miše sil՚mätoman päzud eloho, mi sindai molembiden sil՚midenke lükäitas adun lämoihe.
10Kackat, algat hondostagoi nikeda neniš penišpäi. Minä sanun teile: heiden angelad taivhas kaiken aigan nägeba minun taivhaližen Tatan modon. 11Mehen Poig om tulnu ecmaha i päzutamha kadonut.»
Ozoitezstarin segoinuden lambhan polhe
(Luk. 15:3-7)
12«Mittušt mel՚t olet: ku kenel-se om sada lambast i üks՚ segoib, ka ei-ik hän jäta nenid ühesadkümned ühesad mägile i ei-ik lähte ecmaha sidä segoinut? 13I ku hän sen löudab, todeks sanun teile: hän ihastub necile enambad mi nenile ühesalekümnele ühesale, kudambad ei olnugoi kadoges. 14Mugažo teiden taivhaline Tat ei tahtoi, miše hot՚ üks՚ neniš penišpäi kadoiži.»
Kut abutada grähkid tehnudele vellele?
15«Ku sinun uskondvel՚l՚ tegeb grähkid sindai vaste, mäne i laji händast oc ocha. Ku hän kundleb sindai, ka sinai möst om vel՚l՚. 16No ku hän ei kule sindai, ka ota kerdale üks՚ vai kaks՚ mest, sikš miše kaikutte azj tarbiž vahvištoitta kahten vai koumen todištajan sanal. 17Ku hän ei kundle heid-ki, sanu necen polhe uskondkundale. I ku hän ei kundle uskondkundad-ki, siloi void kacta hänehe kuti uskmatomaha vai maksunkeradajaha. 18Todeks sanun teile, kaik, midä tö kel՚dät man päl, se linneb kel՚tüd taivhas, i kaikele, mille tö andat valdan man päl, sille linneb anttud vald taivhas.
19Völ necen minä sanun teile: ku kaks՚ teišpäi man päl ladiše loita ühtes miččes taht azjas, sen hö saba minun taivhaližes Tataspäi. 20Kus kaks՚ vai koume oma ühtes minun nimes, sigä minä olen heiden keskes.»
Ozoitezstarin käskabunikan polhe, kudamb ei tahtoind prostida
21Siloi Petr tuli Iisusannoks i sanui: «Ižand, ku minun vel՚l՚ tegeb grähkid minun edes, kuverz՚ kerdad minei tarbiž prostida händast? Tarbiž-ik seičeme kerdad?»
22Iisus sanui: «En sanu sinei ‘seičeme kerdad’, a seičemäšti seičemekümne kerdad.
23Ved՚ taivhan valdkund om kuti kunigaz, kudamb tahtoi kacta, äjak hänen käskabunikad oma velgas hänele. 24Konz hän zavodi kaiken kacta, hänennoks todihe käskabunik, kudamb oli velktunu hänele kümnetuhad talantad. 25Mehel ei olend, mil maksta, i hänen ižand käski möda necen käskabunikan, hänen akan i lapsed i kaiken hänen kodielon i maksta velg tagaze. 26Siloi käskabunik lanksi maha hänen edehe i pakičeškanzi: ‘Ižand, tirpahta vähäine! Minä sinei kaiken maksan.’ 27Ižandale tegihe žal՚ necidä käskabunikad, i hän pästi händast türmaspäi i heiti velgan.
28No konz käskabunik mäni irdale, hän nägišti toižen käskabunikan, kudamb oli velktunu hänele sada dinarijad. Hän tabazi necen mehen kurkus, zavodi kingitada sanudes: ‘Maksa, midä oled velktunu!’ 29Mez՚ lanksi hänen jaugoihe i pakičeškanzi: ‘Tirpahta vähäine! Ka minä andan sinei kaiken!’ 30No toine ei tahtoind ladidas. Hän mäni i taci ičeze radvellen türmha sihesai, kuni hän maksab velgan.
31Toižed käskabunikad nägiba, midä tegihe, i lanksiba opalaha. Hö mäniba kunigahannoks i sanuiba hänele kaiken. 32Siloi kunigaz kucui käskabunikan ičezennoks i sanui: ‘Sinä oled paha mez՚! Minä pästin sinei kaiken velgan, sikš ku sinä mindai pakičid. 33Ei-ik sinei-ki pidanuiži armahtada radvelled, ninga kuti minä armahtin sindai?’ 34Kunigaz oli kurktunu i andoi mokita sidä käskabunikad sihe aighasai, kuni hän maksab kaiken velgan.
35Muga tegeb minun taivhaline Tat-ki teile, ku tö kaikes südäimespäi et unohtagoi abidoid kaikutte ičeze vellele.»
Currently Selected:
Matvei 18: UZ
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006
Matvei 18
18
KUT USKOJILE TARBIÄ ELÄDA 18
Ken om vanhemb?
(Mark. 9:33-37, 42; Luk. 9:46-48; 17:1-2)
1Teravas sen jäl՚ghe openikad tuliba Iisusannoks i küzuiba: «Ken taivhan valdkundas om vanhemb?»
2Siloi Iisus kucui ičezennoks lapsen, seižuti händast heiden keskhe 3i sanui: «Todeks sanun teile: ku tö et käraukoiš i et tehte lapsiden vuiččikš, ka et päzugoi taivhan valdkundaha. 4Ken paneb ičtaze necen penen lapsen rindale, om vanhemb kaikid taivhan valdkundas. 5I ken minun nimes otab ičezennoks ühten-ki mugoižen lapsen, ka otab ičezennoks mindai.»
Manitused
(Mark. 9:43-48)
6«No ku ken-ni veb grähkähä hot՚ ühten neniš penišpäi, ked uskoba minuhu, ka hänele oliži paremb, miše hänen kaglha pandihe mellickivi i tactihe meren süvüdehe.
7Voi necidä mirud sen manitusiden tagut! Ka, manitusile tarbiž tulda, no voi necidä mest, kudamban kal՚t manituz tuleb! 8Ku sinun käzi vai sinun jaug veb sindai grähkähä, ka čapa se i taci. Ved՚ om paremb, miše kädetoman vai jaugatoman päzud eloho, mi sindai molembiden käzidenke i jaugoidenke tactas igähižehe lämoihe. 9I ku sinun sil՚m veb sindai grähkähä, ka ratkaida se i taci. Sinei om paremb, miše sil՚mätoman päzud eloho, mi sindai molembiden sil՚midenke lükäitas adun lämoihe.
10Kackat, algat hondostagoi nikeda neniš penišpäi. Minä sanun teile: heiden angelad taivhas kaiken aigan nägeba minun taivhaližen Tatan modon. 11Mehen Poig om tulnu ecmaha i päzutamha kadonut.»
Ozoitezstarin segoinuden lambhan polhe
(Luk. 15:3-7)
12«Mittušt mel՚t olet: ku kenel-se om sada lambast i üks՚ segoib, ka ei-ik hän jäta nenid ühesadkümned ühesad mägile i ei-ik lähte ecmaha sidä segoinut? 13I ku hän sen löudab, todeks sanun teile: hän ihastub necile enambad mi nenile ühesalekümnele ühesale, kudambad ei olnugoi kadoges. 14Mugažo teiden taivhaline Tat ei tahtoi, miše hot՚ üks՚ neniš penišpäi kadoiži.»
Kut abutada grähkid tehnudele vellele?
15«Ku sinun uskondvel՚l՚ tegeb grähkid sindai vaste, mäne i laji händast oc ocha. Ku hän kundleb sindai, ka sinai möst om vel՚l՚. 16No ku hän ei kule sindai, ka ota kerdale üks՚ vai kaks՚ mest, sikš miše kaikutte azj tarbiž vahvištoitta kahten vai koumen todištajan sanal. 17Ku hän ei kundle heid-ki, sanu necen polhe uskondkundale. I ku hän ei kundle uskondkundad-ki, siloi void kacta hänehe kuti uskmatomaha vai maksunkeradajaha. 18Todeks sanun teile, kaik, midä tö kel՚dät man päl, se linneb kel՚tüd taivhas, i kaikele, mille tö andat valdan man päl, sille linneb anttud vald taivhas.
19Völ necen minä sanun teile: ku kaks՚ teišpäi man päl ladiše loita ühtes miččes taht azjas, sen hö saba minun taivhaližes Tataspäi. 20Kus kaks՚ vai koume oma ühtes minun nimes, sigä minä olen heiden keskes.»
Ozoitezstarin käskabunikan polhe, kudamb ei tahtoind prostida
21Siloi Petr tuli Iisusannoks i sanui: «Ižand, ku minun vel՚l՚ tegeb grähkid minun edes, kuverz՚ kerdad minei tarbiž prostida händast? Tarbiž-ik seičeme kerdad?»
22Iisus sanui: «En sanu sinei ‘seičeme kerdad’, a seičemäšti seičemekümne kerdad.
23Ved՚ taivhan valdkund om kuti kunigaz, kudamb tahtoi kacta, äjak hänen käskabunikad oma velgas hänele. 24Konz hän zavodi kaiken kacta, hänennoks todihe käskabunik, kudamb oli velktunu hänele kümnetuhad talantad. 25Mehel ei olend, mil maksta, i hänen ižand käski möda necen käskabunikan, hänen akan i lapsed i kaiken hänen kodielon i maksta velg tagaze. 26Siloi käskabunik lanksi maha hänen edehe i pakičeškanzi: ‘Ižand, tirpahta vähäine! Minä sinei kaiken maksan.’ 27Ižandale tegihe žal՚ necidä käskabunikad, i hän pästi händast türmaspäi i heiti velgan.
28No konz käskabunik mäni irdale, hän nägišti toižen käskabunikan, kudamb oli velktunu hänele sada dinarijad. Hän tabazi necen mehen kurkus, zavodi kingitada sanudes: ‘Maksa, midä oled velktunu!’ 29Mez՚ lanksi hänen jaugoihe i pakičeškanzi: ‘Tirpahta vähäine! Ka minä andan sinei kaiken!’ 30No toine ei tahtoind ladidas. Hän mäni i taci ičeze radvellen türmha sihesai, kuni hän maksab velgan.
31Toižed käskabunikad nägiba, midä tegihe, i lanksiba opalaha. Hö mäniba kunigahannoks i sanuiba hänele kaiken. 32Siloi kunigaz kucui käskabunikan ičezennoks i sanui: ‘Sinä oled paha mez՚! Minä pästin sinei kaiken velgan, sikš ku sinä mindai pakičid. 33Ei-ik sinei-ki pidanuiži armahtada radvelled, ninga kuti minä armahtin sindai?’ 34Kunigaz oli kurktunu i andoi mokita sidä käskabunikad sihe aighasai, kuni hän maksab kaiken velgan.
35Muga tegeb minun taivhaline Tat-ki teile, ku tö kaikes südäimespäi et unohtagoi abidoid kaikutte ičeze vellele.»
Currently Selected:
:
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006