Matvei 26

IISUSAN SURM I ELÄBZUMINE 26-28

Iisus tahtoidas rikta

(Mark. 14:1-2; Luk. 22:1-2; Joan. 11:45-53)

1Konz Iisus lopi kaik nene paginad, hän sanui openikoile: 2«Tö tedat, miše kahtes päiväs päliči om Äipäiv. Siloi Mehen Poig anttas nagloita ristha.»

3Necen aigan kogozihe ülembaižed papid, käskištonopendajad i rahvahan vanhembad ülembaižen papin Kajafan horomoihe. 4Hö ladiba manitusel tabata Iisusan i rikta. 5«Vaiše ei oliži praznikan aigan» – hö sanuiba, – «miše ei oliži kidajokselust rahvahan keskes.»

Iisus voitas Vifanias

(Mark. 14:3-9; Joan. 12:1-8)

6Konz Iisus oli Vifanias, prokazas läžunuden Simonan pertiš, 7hänennoks tuli naine, kudambal oli alebastrahižes astijas lujas kallišt čomahajušt void. Iisusan longin aigan hän viškaiži necen voin hänen pähä. 8No konz hänen openikad nägištiba necen, hö kurktuiba i sanuiba käredas: «Mikš muga rajata void! 9Sen voinuiži möda kal՚hes i antta rahan gollile.» 10Iisus homaiči necen i sanui heile: «Mikš tö vet naižen pahaze mel՚he? Hän tegi minei hüvän azjan. 11Gol՚l՚ad oma teidenke kaiken aigan, no mindai teidenke ei ole kaiken. 12Ku hän viškaiži necen voin minun hibjale, hän tegi sen minun mahapanendan täht. 13Todeks sanun teile: Kaikjal mirus, hot՚ vaiše kus saneleškatas hüvän vestin, johtutaškatas mugažo nece naine i pagižeškatas siš, midä hän tegi.»

Juda möb Iisusan

(Mark. 14:10-11; Luk. 22:3-6)

14Siloi üks՚ kahtestoštkümnes openikaspäi, Juda Iskariot, mäni ülembaižiden papidennoks 15i sanui: «Kuvert maksat, ku andan händast teiden käzihe?» Hö paniba hänele koumekümne hobedrahad. 16Siš aigaspäi hän eciškanzi mugošt aigad, miše antta Iisus heiden käzihe.

Äipäivsömine

(Mark. 14:12-21; Luk. 22:7-14, 21-23; Joan. 13:21-30)

17Reskan leibän praznikan ezmäižel päiväl openikad tuliba Iisusannoks i küzuiba: «Kuna tahtoižid, miše mö tegižim sinei äipäivsömižen?» 18Iisus sanui heile: «Mängat lidnaha.» Hän sanui, kenennoks heile sigä tarbiž mända, i käski sanuda: «Opendai sanui: Minun aig om läz. Sinunno minä sön äipäivsömižen minun openikoidenke.» 19Openikad tegiba, kut Iisus oli käsknu, i vaumištiba äipäivsömižen.

20Konz tuli eht, Iisus ištuihe longile kahtentoštkümnen openikanke. 21Sömän aigan hän sanui: «Todeks sanun teile: üks՚ teišpäi möb mindai.» 22Sures opalas hö küzeleškanziba toine toižen jäl՚ghe: «Ižand, jose voižin olda minä?» 23Iisus sanui heile: «Mindai möb mez՚, kudamb söb ühtes padaspäi minunke. 24Mehen Poig lähteb tägäpäi ani muga, kut oli sanutud hänen polhe Pühiš Kirjutusiš, no gor՚a hänele, ken möb Mehen Poigan! Sille mehele oliži paremb, miše hän ei olnuiži sündnu-ki.» 25Siloi Juda, hänen möi, küzui: «Ravvi, jose voižin olda minä?» «Sen iče sanuid,» – sanui Iisus.

Ezmäine pühä ehtlong

(Mark. 14:22-26; Luk. 22:15-20; 1. Kor. 11:23-25)

26Sömižen aigan Iisus oti leibän, kiti Jumalad, lohkaiži leibän i andoi sen openikoile i sanui: «Otkat, sögat, nece om minun hibj.» 27Sid՚ hän oti mal՚l՚an, kiti Jumalad, andoi heile i sanui: «Jogat täspäi tö kaik. 28Nece om minun veri, uden kožmusen veri, kudamb vodatadas äjiden mehiden täht, miše oliži pästtud heiden grähkäd. 29I minä sanun teile: enambad en joškande necidä vinpuspäi sadud vinad sihe päivhäsai, konz jon ut vinad teidenke Tatain valdkundas.» 30Hö pajatiba kitändpajon i läksiba Voipunmägele.

Iisus endustab, miše openikad jätaba händast

(Mark. 14:27-31; Luk. 22:31-34; Joan. 13:36-38)

31Siloi Iisus sanui heile: «Necil öl tö kaik hül՚gäidat mindai, sikš ku Pühiš Kirjutusiš om sanutud: ‘Jumal rikob paimnen, i lambhad jokseškandeba kaikihe polihe.’ 32No konz eläbzun, minä lähten edel teid Galilejaha.»

33Petr keskusti paginad i sanui: «Hot՚ kaik toižed hül՚gäidaižiba sindai, minä nikonz en hül՚gäida.» 34Iisus sanui: «Todeks sanun sinei: necil öl, edel sidä, konz kukoi launuškandeb, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» 35Petr sanui: «Hot՚ minei pidaiži kolda-ki sinunke, minä nikonz en sanu muga.» Mugažo sanuiba toižed-ki openikad.

Iisus loičeb Gefsimanias

(Mark. 14:32-42; Luk. 22:39-46)

36Sid՚ Iisus tuli openikoidenke tahoze, kudamban nimi oli Gefsimania, i sanui heile: «Ištkat tägä, kuni minä olen sigä loičmas.» 37Hän oti ičezenke Petran i molembad Zevedejan poigad. Opal ahtištaškanzi händast, i hän putui tuskan valdha. 38Hän sanui heile: «Minun heng om sures tuskas, surmaližes tuskas. Ištkat tägä i olgat herkhil ühtes minunke.» 39Hän mäni vähäižen edemba, lanksi modol maha i loiči: «Tatam, ku voiži muga, ka mängaha nece mal՚l՚ minus siriči. No olgha nece, ei kut minä tahtoin, a kut sinä.»

40Hän pördihe openikoidennoks i löuzi heid magadamas. Siloi hän sanui Petrale: «Et-ik tö voinugoi üht časud-ki olda herkhil ühtes minunke? 41Olgat herkhil i loičkat, miše et putuiži manitushe. Heng mehel om vahv, no hibj om väl՚l՚.»

42Sid՚ hän tošti mäni edemba i loiči. «Tatam, ku nece mal՚l՚ ei voi mända minus siriči i jäda jomata, ka olgha sinun tahton mödhe.» 43Pörttes hän möst löuzi openikoid magadamas, vahv uni umbišti heiden sil՚mäd. 44Hän jäti heid i möst mäni edemba i loiči koumanden kerdan mugomil-žo sanoil. 45Sid՚ hän tuli openikoidennoks i sanui heile: «Kaiken-se tö magadat dai lebaidatoiš? Se aig om tulnu. Mehen Poig anttas grähkhižiden käzihe. 46Nouskat, lähtkam tägäpäi! Minun möi om jo läz.»

Iisus tabatas

(Mark. 14:43-50; Luk. 22:47-53; Joan. 18:3-12)

47Konz Iisus völ pagiži, sinna tuli Juda, üks՚ kahtestoštkümnes openikaspäi, i hänenke sur՚ rahvazkogo sured veičed i seibhad kädes. Sen oliba oigendanuded ülembaižed papid i rahvahan vanhembad. 48Iisusan möi oli jo sanunu heile, kut hän ozutab, ken Iisus om: «Se om se mez՚, kudamban minä tervehtan. Tabakat händast.» 49Hän mäni kohtha Iisusannoks i sanui: «Tervhen eläd, ravvi!» i tervehti händast. 50Iisus sanui hänele: «Vellüdem, mikš tulid tänna?» Siloi mehed tuliba lähemba i tabaziba Iisusan. 51Üks՚ neniš, ked oliba Iisusanke, tembaiži suren veičen hodraspäi, iški ülembaižen papin käskabunikad i čapoi hänel korvan. 52Siloi Iisus sanui hänele: «Pane veič hodrha. Ken veičhe tartub, se veičespäi koleb-ki. 53Vai luged, miše en voiži nügüd՚ pakita abud Tatal, i hän ei oigendaiži tänna kaks՚toštkümne legionad angeloid, a voib olda enamban-ki. 54No kutak siloi voiba tulda todeks Pühäd Kirjutused, kudambiden mödhe ninga tarbiž tehtas?»

55Iisus sanui sid՚ rahvazkogole: «Olen-ik minä razbainik, ku tö tulet tabadamha mindai sured veičed i seibhad kädes? Kaikuččen päivän minä olen ištnu teidenke i opendanu pühäkodiš, i tö et tabadanugoi mindai. 56No kaik nece om muga, miše Jumalan sanankandajiden kirjutused tegižihe todeks.»

Siloi kaik openikad jätiba händast i pästiba pagod.

Iisus Nevondkundan edes

(Mark. 14:53-65; Luk. 22:54-55, 63-71; Joan. 18:13-14, 19-24)

57Tabadajad veiba Iisusan ülembaižen papin Kajafannoks, kuna käskištonopendajad i rahvahan vanhembad oliba kogonus. 58Petr astui edahali hänen jäl՚ghe ülembaižen papin ezitanhazesai. Hän mäni verajaspäi südäimehe i ištuihe radnikoiden keskhe, miše nägištada, kut kaik lopiše.

59Ülembaižed papid, rahvahan vanhembad i kaik Nevondkund eciba kelast väritust Iisusad vaste, miše händast surmita. 60No nimidä mugošt hö ei löudnugoi, hot՚ tuli äi kelhid todištajid, no nimidä ei löudnus. Lopuks tuli kaks՚ kelast todištajad, 61kudambad sanuiba Iisusan polhe: «Nece mez՚ om sanunu: ‘Minä voin mureta pühäkodin i sauda sidä udes koumes päiväs.’»

62Siloi ülembaine pap libui jaugoile i küzui Iisusal: «Mikš sinä ed sanu nimidä heile vastha? Mikš hö sindai väritaba?» 63No Iisus oli vaikti. Siloi ülembaine pap sanui hänele: «Minä käsken sindai eläban Jumalan nimes: sanu meile, sinä-k oled Messia, Jumalan Poig.» 64«Sen iče sanuid,» – sanui Iisus. «A minä sanun teile: Neciš aigaspäi tö nägištat Mehen Poigan, hän ištub Vägevan Jumalan oiktal kädel i tuleb taivhan pil՚viden päl.» 65Siloi ülembaine pap rebiti ičeze soban i sanui: «Hän nagrab Jumalad. Miččid todištajid meile völ tarbiž? Nügüd՚ tö kulištit hänen pahad sanad. 66Ka mittušt mel՚t olet?» Hö sanuiba: «Hän om vär, hänele tarbiž kolda.»

67Sid՚ hö sül՚giba Iisusan sil՚mihe i löiba händast. Erased löiba händast modpoliškoho 68i küzeliba: «Ka sanu-ške, Messia, ken sindai löi!»

Petr hül՚gaidab Iisusan

(Mark. 14:66-72; Luk. 22:56-62; Joan. 18:15-18, 25-27)

69Petr ištui irdal ezitanhas. Hänennoks tuli abunik-neižne i sanui: «Sinä-ki olid sen galilejalaižen Iisusanke.» 70No hän sanui kaikiden edes, miše ei olend, i ližazi: «En el՚genda, miš sinä pagižed-ki.» 71Hän sirdihe sigäpäi verajannoks, no eraz toine neižne nägišti händast i sanui sigä olijoile: «Nece-ki mez՚ oli Iisusan, sen nazaretalaižen sebras.» 72Möst hän sanui vahval sanal, miše ei olend i ei tunde händast. 73No penes aigas päliči hänennoks tuliba toižed, kudambad sigä seižuiba, i sanuiba: «Sinä-ki, nacein, oled siš sebraspäi, sihe ozutab sinun pagin-ki.» 74Siloi Petr zavodi sanelda: «Surmičegha Jumal mindai, ku minä kelastan! Minä en tunde necidä mest.» Sid՚-žo launuškanzi kukoi. 75Petr johtuti Iisusan sanad: «Edel ku kukoi launub, sinä koumašti sanud, miše ed tunde mindai.» Hän läksi sigäpäi i lujas voikaškanzi.

Currently Selected:

Matvei 26: UZ

Highlight

Copy