1. Mooseksen kirja 18
18
Herra ilmestyy jälleen Abrahamille
1Sitten Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, 2 ja kun hän nosti katseensa, hän näki, että kolme miestä seisoi hänen edessään. Nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan teltan ovelta, kumartui maahan 3ja sanoi: ”Herrani, jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ethän mene palvelijasi ohi. 4 Sallikaa tuoda vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne. Levätkää sitten puun siimeksessä. 5 Minä tuon palasen leipää vahvistaaksenne itseänne, ennen kuin jatkatte matkaanne, sillä sitä varten kai olette poikenneet palvelijanne luo.” Miehet sanoivat: ”Tee niin kuin olet puhunut.” 6 Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Tee kiireesti taikina kolmesta vakallisesta hienoja vehnäjauhoja ja leivo kakkuja.” 7 Sitten Abraham juoksi karjatarhaan, otti nuoren ja hyvän vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka kiirehti valmistamaan sitä ruuaksi. 8 Hän otti voita ja maitoa sekä valmistuttamansa vasikan ja pani ne miesten eteen. Itse hän seisoi heidän luonaan puun alla sillä aikaa, kun he söivät. 9 He kysyivät häneltä: ”Missä vaimosi Saara on?” Hän vastasi: ”Tuolla teltassa.” 10 Mies sanoi: ”Totisesti, minä palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin vaimollasi Saaralla on poika.” Mutta Saara kuunteli teltan ovella hänen takanaan. 11Abraham ja Saara olivat vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara enää voinut saada lasta . 12Saara nauroi itsekseen ja ajatteli: ”Voisiko minussa vielä herätä halu, kun olen näin kuihtunut? Onhan myös herrani jo vanha.” 13 Herrasanoi Abrahamille: ”Miksi Saara nauroi ja ajatteli: ’Voisinko minä todella synnyttää, kun olen näin vanha?’ 14 Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna tähän samaan aikaan minä palaan luoksesi, ja silloin Saaralla on poika.” 15Saara kielsi ja sanoi: ”En minä nauranut.” Hän näet pelkäsi. Mutta Herra sanoi: ”Ei, kyllä sinä nauroit.”
Abraham anoo armoa Sodomalle
16Miehet nousivat aterialta ja katselivat Sodomaan päin, ja Abraham lähti saattamaan heitä. 17 Herra sanoi: ”Salaisinko minä Abrahamilta, mitä tulen tekemään? 18Tuleehan Abrahamista suuri ja mahtava kansa, ja kaikki kansat maan päällä tulevat siunatuiksi hänessä. 19Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiaan ja perhettään pysymään Herran tiellä ja toimimaan vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti, jotta minä voisin toteuttaa Abrahamille sen, mitä olen hänestä puhunut.” 20 Herrasanoi: ”Koska valitushuuto Sodoman ja Gomorran vuoksi on suuri ja koska niiden synnit ovat hyvin raskaat, 21minä lähden alas katsomaan, ovatko niiden asukkaat tehneet kaiken sen, mistä minulle on valitettu, vai eivät. Tahdon tietää sen.” 22 Miehet lähtivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Abraham seisoi yhä Herran edessä. 23 Abraham lähestyi häntä ja sanoi: ”Aiotko siis tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? 24 Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Aiotko todella tuhota paikan? Etkö säästä sitä siellä asuvien viidenkymmenen vanhurskaan tähden? 25 Et suinkaan voi tehdä niin, että surmaat vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa. Silloinhan vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman. Et voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tekisi oikeutta?” 26 Herrasanoi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, minä säästän koko paikan heidän vuokseen.” 27 Abraham vastasi: ”Olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen vain tomua ja tuhkaa! 28Ehkä viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi. Hävitätkö niiden viiden tähden koko kaupungin?” Herra sanoi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” 29 Abraham puhui vielä Herralle ja sanoi: ”Ehkä sieltä löytyy neljäkymmentä.” Herra vastasi: ”Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä.” 30 Abraham sanoi: ”Älköön Herrani vihastuko, jos vielä puhun. Ehkä sieltä löytyy kolmekymmentä.” Herra vastasi: ”En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” 31 Abraham sanoi: ”Olen rohjennut puhua Herralleni. Ehkä sieltä löytyy kaksikymmentä.” Hän vastasi: ”Niiden kahdenkymmenen tähden jätän kaupungin hävittämättä.” 32 Abraham sanoi: ”Kunpa Herrani ei vihastuisi – puhun enää vain tämän kerran. Ehkä sieltä löytyy kymmenen.” Herra vastasi: ”Niiden kymmenen tähden jätän sen hävittämättä.” 33Kun Herra oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.
Dewis Presennol:
1. Mooseksen kirja 18: FinRK
Uwcholeuo
Rhanna
Copi
Eisiau i'th uchafbwyntiau gael eu cadw ar draws dy holl ddyfeisiau? Cofrestra neu mewngofnoda
© 2012 Raamattu Kansalle ry
1. Mooseksen kirja 18
18
Herra ilmestyy jälleen Abrahamille
1Sitten Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, 2 ja kun hän nosti katseensa, hän näki, että kolme miestä seisoi hänen edessään. Nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan teltan ovelta, kumartui maahan 3ja sanoi: ”Herrani, jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ethän mene palvelijasi ohi. 4 Sallikaa tuoda vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne. Levätkää sitten puun siimeksessä. 5 Minä tuon palasen leipää vahvistaaksenne itseänne, ennen kuin jatkatte matkaanne, sillä sitä varten kai olette poikenneet palvelijanne luo.” Miehet sanoivat: ”Tee niin kuin olet puhunut.” 6 Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Tee kiireesti taikina kolmesta vakallisesta hienoja vehnäjauhoja ja leivo kakkuja.” 7 Sitten Abraham juoksi karjatarhaan, otti nuoren ja hyvän vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka kiirehti valmistamaan sitä ruuaksi. 8 Hän otti voita ja maitoa sekä valmistuttamansa vasikan ja pani ne miesten eteen. Itse hän seisoi heidän luonaan puun alla sillä aikaa, kun he söivät. 9 He kysyivät häneltä: ”Missä vaimosi Saara on?” Hän vastasi: ”Tuolla teltassa.” 10 Mies sanoi: ”Totisesti, minä palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin vaimollasi Saaralla on poika.” Mutta Saara kuunteli teltan ovella hänen takanaan. 11Abraham ja Saara olivat vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara enää voinut saada lasta . 12Saara nauroi itsekseen ja ajatteli: ”Voisiko minussa vielä herätä halu, kun olen näin kuihtunut? Onhan myös herrani jo vanha.” 13 Herrasanoi Abrahamille: ”Miksi Saara nauroi ja ajatteli: ’Voisinko minä todella synnyttää, kun olen näin vanha?’ 14 Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna tähän samaan aikaan minä palaan luoksesi, ja silloin Saaralla on poika.” 15Saara kielsi ja sanoi: ”En minä nauranut.” Hän näet pelkäsi. Mutta Herra sanoi: ”Ei, kyllä sinä nauroit.”
Abraham anoo armoa Sodomalle
16Miehet nousivat aterialta ja katselivat Sodomaan päin, ja Abraham lähti saattamaan heitä. 17 Herra sanoi: ”Salaisinko minä Abrahamilta, mitä tulen tekemään? 18Tuleehan Abrahamista suuri ja mahtava kansa, ja kaikki kansat maan päällä tulevat siunatuiksi hänessä. 19Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiaan ja perhettään pysymään Herran tiellä ja toimimaan vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti, jotta minä voisin toteuttaa Abrahamille sen, mitä olen hänestä puhunut.” 20 Herrasanoi: ”Koska valitushuuto Sodoman ja Gomorran vuoksi on suuri ja koska niiden synnit ovat hyvin raskaat, 21minä lähden alas katsomaan, ovatko niiden asukkaat tehneet kaiken sen, mistä minulle on valitettu, vai eivät. Tahdon tietää sen.” 22 Miehet lähtivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Abraham seisoi yhä Herran edessä. 23 Abraham lähestyi häntä ja sanoi: ”Aiotko siis tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? 24 Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Aiotko todella tuhota paikan? Etkö säästä sitä siellä asuvien viidenkymmenen vanhurskaan tähden? 25 Et suinkaan voi tehdä niin, että surmaat vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa. Silloinhan vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman. Et voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tekisi oikeutta?” 26 Herrasanoi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, minä säästän koko paikan heidän vuokseen.” 27 Abraham vastasi: ”Olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen vain tomua ja tuhkaa! 28Ehkä viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi. Hävitätkö niiden viiden tähden koko kaupungin?” Herra sanoi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” 29 Abraham puhui vielä Herralle ja sanoi: ”Ehkä sieltä löytyy neljäkymmentä.” Herra vastasi: ”Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä.” 30 Abraham sanoi: ”Älköön Herrani vihastuko, jos vielä puhun. Ehkä sieltä löytyy kolmekymmentä.” Herra vastasi: ”En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” 31 Abraham sanoi: ”Olen rohjennut puhua Herralleni. Ehkä sieltä löytyy kaksikymmentä.” Hän vastasi: ”Niiden kahdenkymmenen tähden jätän kaupungin hävittämättä.” 32 Abraham sanoi: ”Kunpa Herrani ei vihastuisi – puhun enää vain tämän kerran. Ehkä sieltä löytyy kymmenen.” Herra vastasi: ”Niiden kymmenen tähden jätän sen hävittämättä.” 33Kun Herra oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.
Dewis Presennol:
:
Uwcholeuo
Rhanna
Copi
Eisiau i'th uchafbwyntiau gael eu cadw ar draws dy holl ddyfeisiau? Cofrestra neu mewngofnoda
© 2012 Raamattu Kansalle ry