Barukin kirja 1
1
Pakkosiirtolaiset lähettävät kirjeen Jerusalemiin
1Nämä sanat kirjoitti Baruk#1:1 Barukista ks. Jer. 32:12, 36:4, 45:1., Nerian poika; Neria oli Mahsejan poika, tämä Sidkian, tämä Hasadjan, tämä Hilkian. Baruk kirjoitti tämän Babyloniassa 2viidentenä vuotena#1:2 Viidentenä vuotena Jerusalemin hävityksestä, joka tapahtui 587/586 eKr. (2. Kun. 25:8–21; Jer. 52:12–14). , kuukauden seitsemäntenä päivänä, samana vuoden päivänä, jona kaldealaiset olivat vallanneet Jerusalemin ja polttaneet sen maan tasalle.
3Baruk luki tämän kirjan Juudan kuninkaalle Jekonjalle#1:3 Kuningas Jekonja tunnetaan myös nimillä Jojakin ja Konja; ks. 2. Kun. 24:8, 15, Jer. 22:24. , Jojakimin pojalle, ja kaikille, jotka tulivat kuuntelemaan häntä, 4kansan johtomiehille, kuninkaan pojille, vanhimmille ja koko kansalle, pienille ja suurille, kaikille jotka asuivat Babyloniassa Sudjoen varrella. 5He itkivät ja paastosivat ja rukoilivat Herraa, 6ja jokainen antoi yhteiseen lahjaan hopearahoja varojensa mukaan. 7Rahat lähetettiin Jerusalemiin pappi Jojakimille, joka oli Hilkian poika ja Sallumin pojanpoika, sekä muille papeille ja kaikille niille, jotka olivat Jojakimin kanssa Jerusalemissa. 8Vähän aikaisemmin, sivan-kuun kymmenentenä päivänä, Baruk oli jo ottanut vastaan Herran temppelistä pois viedyt hopea-astiat, jotka oli määrä palauttaa Juudaan. Nämä astiat oli Juudan kuningas Sidkia, Josian poika, valmistuttanut 9sen jälkeen, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt Jerusalemista Jekonjan, maan ruhtinaat ja muut sotavankinsa, niin ylimykset kuin tavallisen kansan, ja kuljettanut heidät Babyloniaan.
10He kirjoittivat maanmiehilleen näin:
»Lähetämme teille tämän rahasumman. Ostakaa rahoilla polttouhriin ja syntiuhriin tarvittavat eläimet ja suitsukkeet ja valmistakaa ruokauhri. Tuokaa antinne Herran, meidän Jumalamme, alttarille 11#Jer. 29:7ja rukoilkaa, että Babylonian kuningas Nebukadnessar ja hänen poikansa Belsassar saisivat elää yhtä kauan kuin taivas on maan yllä. 12Tehkää niin, jotta Herra antaisi meille voimaa ja toivoa ja saisimme elää Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja hänen poikansa Belsassarin suojeluksessa, palvella heitä pitkään ja ansaita heidän suosionsa. 13Rukoilkaa meidänkin puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme, sillä me olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan eikä hänen vihansa ja vimmansa ole vieläkään lauhtunut. 14Lukekaa aina muistopäivänä ja muissa vuotuisissa juhlissanne Herran pyhäkössä ääneen tämä kirjoitus, jonka teille lähetämme.
Kansa tunnustaa syntinsä
15 #
Dan. 9:7
»Sanokaa silloin näin:
»Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta meidän kasvojamme varjostaa häpeä tänäkin päivänä. Kaikki me kannamme tätä häpeää: koko Juudan heimo ja Jerusalemin väki, 16kaikki kansamme kuninkaat ja ruhtinaat, papit, profeetat ja esi-isämme. 17#Dan. lis. C 30Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan 18ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta. Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.
19»Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä. 20#3. Moos. 26:14–39; 5. Moos. 28:15–68Siksi yllämme on kirous ja elämme onnettomissa oloissa. Sinä päivänä, jona Herra toi isämme Egyptistä antaakseen heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, hän käski palvelijansa Mooseksen uhata heitä tällä kirouksella. 21Emme kuitenkaan ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, kun hän on lähettänyt profeettoja varoittamaan meitä. 22Kaikki me olemme seuranneet pahaa sydäntämme, palvelleet vieraita jumalia ja tehneet sitä, mikä on Herran silmissä väärää.
Tällä hetkellä valittuna:
Barukin kirja 1: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007