Kreikkalainen Esterin kirja 7
7
Hamanin tuho
1Kuningas ja Haman menivät kuningatar Esterin pitoihin. 2Nyt toisena pitopäivänä juomia nautittaessa kuningas sanoi Esterille: »No niin, kuningatar Ester. Mitä sinä toivot ja pyydät? Saat vaikka puolet valtakuntaani.» 3Kuningatar Ester vastasi: »Jos olen sinulle mieluinen, kuningas, anna minun pitää henkeni ja salli kansani elää; sitä minä toivon ja pyydän. 4Minut ja kansani on myyty tuhottavaksi, ryöstettäväksi ja vietäväksi orjuuteen. Meistä ja meidän lapsistamme tehdään orjia ja orjattaria. Olen tähän asti pysynyt vaiti asiasta, sillä panettelija ei ansaitse paikkaa hovissa.»
5»Kuka julkeaa tehdä tuollaista?» kuningas kysyi. 6»Meidän vihollisemme», vastasi Ester, »tuo paha Haman!» Haman pelästyi suunniltaan kuninkaan ja kuningattaren edessä. 7Kuningas nousi kesken juhlien ja meni puutarhaan, kun taas Haman kääntyi armoa anoen kuningattaren puoleen, sillä hän käsitti olevansa pahassa pulassa.
8Kun kuningas palasi puutarhasta, Haman oli heittäytynyt kuningattaren sohvalle ja rukoili kiihkeästi armoa. »Vai sillä lailla!» kuningas sanoi. »Sinä jopa teet vaimolleni väkivaltaa omassa talossani!» Kun Haman kuuli tämän, hän kalpeni kauhusta. 9Bugatan, yksi kuningasta palvelevista eunukeista, sanoi: »Onhan Hamanilla pihassaan valmiina viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Sen hän pystytti Mordokaita varten, joka paljasti vihollisesi, kuningas.» Kuningas sanoi: »Hirttäkää Haman siihen.» 10Vasta kun hänet oli ripustettu hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokaita varten, lauhtui kuninkaan viha.
Tällä hetkellä valittuna:
Kreikkalainen Esterin kirja 7: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007