Sirakin kirja 22
22
Laiskuus ja kasvatuksen puute
1Laiskuri on kuin ulosteen tahraama kivi,
ilkkuen kaikki viheltävät hänen häpeälleen.
2Laiskuri on kuin lantakokkare:
joka sellaiseen koskee, ravistaa kättään.
3 #
Sananl. 10:1, 17:21,25 Huonotapainen poika on isälleen häpeäksi,
huonotapainen tytär on silkka onnettomuus.
4Järkevä tytär saa mieleisensä miehen,
häpeämätön tytär tuottaa isälleen murhetta.
5Röyhkeä tytär häpäisee isänsä ja miehensä,
ja kumpikin halveksii häntä.
6Kuin hilpeää musiikkia hautajaisissa
on neuvo, joka annetaan väärään aikaan,
mutta vitsa ja kasvatus ovat aina viisautta.
{ 7Kun lapset kasvatetaan hyvätapaisiksi,
ei kukaan muista vanhempien alhaista syntyperää.
8Huonosti kasvatetut, piittaamattomat lapset
tahraavat jalosukuisenkin perheen maineen.}
9Joka tyhmää opettaa, liimaa ruukunsirpaleita,
herättelee nukkuvaa syvästä unesta.
10Joka tyhmälle puhuu, puhuu torkkuvalle;
kun hän lopettaa, tyhmä kysyy: »Mitä?»
11Itke kuollutta – häneltä on kadonnut valo.
Itke tyhmää – häneltä on kadonnut järki.
Kuollutta itke kevyemmin,
sillä hän on päässyt lepoon.
Tyhmän elämä on pahempaa kuin kuolema.
12 #
1. Moos. 50:10; Judit 16:24 Kuollutta surraan seitsemän päivää,
tyhmää ja jumalatonta koko hänen elämänsä ajan.
13 #
Sananl. 14:7
Houkkaan älä haaskaa sanojasi,
älä vieraile typeryksen luona.
{Hän pilaa kaiken huomaamatta itse mitään.}
Varo häntä, jotta välttyisit mielipahalta
etkä tahraantuisi hänen törmäillessään.
Vältä häntä, jotta saisit olla rauhassa
etkä joutuisi sietämään hänen toilauksiaan.
14 #
Sananl. 27:3
Mikä on lyijyäkin raskaampaa?
Mikä on sen nimi? Tyhmyys.
15Hiekkakori, suolakori ja rautamöhkäle
ovat kevyempi taakka kuin typerä ihminen.
16Rakennus, jota puukehikko tukee,
ei maanjäristyksessä sorru,
eikä ihminen, jota viisas harkinta vahvistaa,
järky päätöksessään, kun on ratkaisun aika.
17Ihminen, jolla on ymmärrys ja harkinta tukenaan,
on kuin korkokuva hiotussa kiviseinässä.
18Pikkukivet, jotka ovat kukkulan laella,
eivät kestä myrskyssä paikallaan,
eikä ihminen, joka tyhmyyttään on arka,
kestä mitään, mikä herättää pelkoa.
Ystävyyden vaatimukset
19Jos satutat toista silmään, se vuotaa vettä,
jos satutat sydämeen, se tuntee tuskaa.
20Jos heität kivellä lintuja, pelotat ne pois,
jos solvaat ystävääsi, teet ystävyydestä lopun.
21Vaikka olisit miekka kädessä noussut ystävääsi vastaan,
älä menetä toivoasi: paluutie on auki.
22Vaikka olisit puhunut ystävällesi kovin sanoin,
älä pelkää: vielä voitte päästä sopuun.
Mutta toisen solvaaminen ja kopea käytös,
salaisuuden paljastaminen ja isku selkään
karkottavat joka ainoan ystävän.
23Voita lähimmäisesi luottamus, kun hän on köyhä –
kun hän menestyy, menestyt sinäkin.
Kun ajat ovat kovat, pysy hänen rinnallaan –
kun hän vaurastuu, vaurastut sinäkin.
{Ketään ei tule halveksia ulkoisen olemuksen perusteella,
eikä rikasta pidä ihailla, jos hänellä ei ole järkeä.}
24Uuni savuttaa, ennen kuin tuli syttyy,
veritekoa edeltävät loukkaukset.
25En häpeä suojella ystävääni
enkä ikinä välttele häntä.
26Jos hänen takiaan joudun ahdinkoon,
kaikki, jotka siitä kuulevat, varovat häntä.
Ohjausta kaipaavan rukous
27 #
Sir. 28:24–26; Ps. 39:2, 141:3; Sananl. 13:3, 18:7,21, 21:23; Jaak. 3:2–12 Kuka asettaisi suulleni vartijan,
huulilleni taidokkaan, varman sinetin,
etten puheessani hairahtuisi,
ettei kieleni veisi minua tuhoon?
Tällä hetkellä valittuna:
Sirakin kirja 22: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007