Sirakin kirja 40
40
Ihmisen osa
1 #
1. Moos. 3:19, 4:1,2,25; Job 7:1–4; Ps. 90:3,10 Työ ja vaiva on luotu ihmisen osaksi,
raskas ies sälytetty Aadamin lasten harteille
siitä päivästä, jona ihminen tulee äitinsä kohdusta,
aina siihen päivään, jona hän palaa maahan,
kaikkien äidin helmaan.
2Jokaista huolettaa, jokaisen sydäntä kalvaa
se, mikä kerran on edessä: kuolinpäivä.
3 #
Viis. 7:5,6 Se, joka istuu loisteliaalla valtaistuimella,
ei eroa siitä, joka kyyhöttää tomussa ja tuhkassa,
4se, joka kantaa purppuraviittaa ja kruunua,
ei eroa siitä, joka kantaa rohdinpaitaa#40:4 Rohdinpaita on karhea pellavapaita..
5Kumpikin tuntee vihaa ja kateutta, huolta ja ahdistusta,
pelkää kuolemaa, on katkera ja riitelee,
ja kun hän yöllä on levossa vuoteellaan,
uni vie hänen mielensä oudoille teille.
6Vain mitättömän hetken hän saa levätä,
ja unessaankin hän kohta ponnistelee kuin päiväsaikaan,
kauhistuu sitä, minkä sielunsa silmillä näkee,
kuin sotilas, joka pakenee taistelusta.
7Viime hetkellä hän herää
ja kummastelee turhaa pelkoaan.
8Kaikkia luotuja ihmisistä eläimiin
ja synnintekijöitä vielä seitsenkertaisesti
9seuraavat kuolema ja veriteot, riita ja miekka,
kärsimys ja nälkä, hävitys ja rutto.
10Kaikki nämä on luotu jumalattomia varten;
juuri heidän vuokseen tuli vedenpaisumus.
11 #
Sir. 41:10; 1. Moos. 3:19; Saarn. 1:7, 3:20, 12:7 Kaikki, mikä on maasta, palaa maahan,
mikä on vedestä, palaa mereen.
Katoavat ja kestävät arvot
12Kaikki lahjukset ja vääryydet kitketään pois juurineen,
mutta rehellisyys kestää iäti.
13 #
Job 6:15–17
Väärintekijän rikkaus on kuin kuivuva virta,
kuin sateeseen laantuva ukkosen jylinä.
14Antelias ihminen iloitsee,
lainrikkoja joutuu perikatoon.
15 #
Sir. 23:25; Job 8:11–13; Viis. 4:3,4; Matt. 13:5,21 Jumalattoman jälkikasvu versoo niukasti;
sen saastuneet juuret ovat jyrkässä kalliossa.
16Jokirantojen ja rantavesien kaislat
tempautuvat pois ennen muita ruohoja.
17Mutta hyvyys on kuin siunattu puutarha
ja armeliaisuus kestää iäti.
18Työ ja kunnon toimeentulo tuovat iloa elämään
mutta eivät vedä vertoja aarteen löytämiselle.
19 #
Sir. 26:1; Sananl. 31:10–12 Lapset ja kaupungin rakentaminen pitävät elossa nimen,
mutta enemmän arvostetaan nuhteetonta vaimoa.
20Viini ja soitto ilahduttavat sydäntä
mutta eivät vedä vertoja viisauden rakastamiselle.
21Huilu ja harppu sulostuttavat laulun
mutta eivät vedä vertoja miellyttävälle puheelle.
22Kauneus ja koristeellisuus viehättävät silmää
mutta eivät vedä vertoja vehreälle oraalle.
23Ystävä ja toveri tulevat ajallaan avuksi
mutta eivät vedä vertoja vaimolle.
24 #
Sananl. 17:17
Veljet ja tukijat auttavat hädän hetkellä,
mutta paremmin sinua auttavat laupeudentekosi.
25Kulta ja hopea tasoittavat tietä,
mutta enemmän arvostetaan hyvää neuvoa.
26 #
Sir. 1:11–30, 15:1, 19:20, 21:6, 23:27 Rikkaus ja voima antavat itseluottamusta
mutta eivät vedä vertoja Herran pelolle.
Herraa pelkäävältä ei puutu mitään,
muuta apua hänen ei tarvitse etsiä.
27Herran pelko on kuin siunattu paratiisi,
se suojaa hurskasta paremmin kuin maallinen maine.
Parempi kuolla kuin kerjätä
28Poikani, älä elä kerjuun varassa;
parempi on kuolla kuin kerjätä.
29 #
Sir. 29:24
Mies, joka tuijottaa toisten pöytään,
ei elä ihmisen arvoista elämää
vaan tahraa kurkkunsa vierailla ruoilla.
Järkevä ja hyvin kasvatettu mies kavahtaa moista.
30Armopala on häpeämättömän suussa makea
mutta korventaa hänen vatsaansa kuin tuli.
Tällä hetkellä valittuna:
Sirakin kirja 40: FB92
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007