Job 19
19
19 LUKU.
Jobin vastaus: Hän torjuu ystäväin häväistyksen ja uudistaa väitteensä, että Jumala on tehnyt hänelle vääryyttä; hän on kurjassa tilassaan kaikkien hylkäämä, mutta tietää, että hänen lunastajansa elää.
1Job vastasi ja sanoi:
2"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani
ja runtelette minua sanoillanne?
3 # Job 16:20 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet,
häpeämättä te minua rääkkäätte.
4Olenko todella hairahtunut,
yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan
ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6Tietäkää siis,
että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä
ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 # Job 30:20 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!'
enkä saa vastausta;
huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 # Job 3:23; Valit. 3:5 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse,
ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9Hän on riisunut minulta kunniani
ja ottanut kruunun minun päästäni.
10Hän repi minut maahan joka puolelta,
niin että olen mennyttä,
ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 # Job 13:24; Job 16:9; Job 33:10; Valit. 2:5 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan
ja piti minua vihollisenansa.
12Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä
ja tekivät tiensä minua vastaan
ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 # Ps. 31:12; Ps. 38:12; Ps. 88:9,19 Veljeni hän on minusta loitontanut;
tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14Läheiseni ovat minusta luopuneet,
ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni
pitävät minua muukalaisena,
minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;
minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,
hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 # Job 30:1 Poikasetkin halveksivat minua;
kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 # Ps. 41:10; Ps. 55:13; Ps. 88:9 Kaikki seuratoverini inhoavat minua,
ja ne, joita minä rakastin,
ovat kääntyneet minua vastaan.
20 # Job 30:30; Ps. 102:6 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni,
eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,
sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,
ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,
jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24rautataltalla ja lyijyllä
hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 # Jes. 41:14; Hoos. 13:14 Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 # 1. Kor. 13:12 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 # Ps. 17:15; 1. Joh. 3:2 Hänet olen minä näkevä apunani;
minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.
Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'
— minusta muka löydetään asian juuri —
29 # Matt. 5:22 niin peljätkää miekkaa,
sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,
tietääksenne, että tuomari on."
Tällä hetkellä valittuna:
Job 19: FB38
Korostus
Jaa
Kopioi
Haluatko, että korostuksesi tallennetaan kaikille laitteillesi? Rekisteröidy tai kirjaudu sisään
(vapaa tekijänoikeuksista) (free of copyright)