Psalmit 22:1-11

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana. Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene. Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa. Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä. Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään. Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse. Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät. Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa