Psalmit 22:1-11
Psalmit 22:1-11 Raamattu Kansalle (FINRK)
Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin ”Aamuruskon peura”. Daavidin psalmi. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Olet kaukana, et pelasta minua, olet kaukana, kun huudan apua. Jumalani, minä huudan päivin, mutta sinä et vastaa, ja öin, enkä voi olla hiljaa. Kuitenkin sinä olet Pyhä, sinä asut Israelin ylistyslaulujen keskellä. Sinuun luottivat isämme, he luottivat, ja sinä saatoit heidät turvaan. He huusivat sinua ja pelastuivat, sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten herjaama ja kansan halveksima. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua. He aukovat suutaan ja nyökyttelevät päätään: ”Jätä itsesi HERRAN haltuun! Herra vapauttakoon ja pelastakoon hänet, koska on mieltynyt häneen.” Sinä päästit minut kohdusta, annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla. Sinun huomaasi minut on jätetty syntymästäni saakka, äitini kohdusta asti sinä olet ollut Jumalani.
Psalmit 22:1-11 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet. Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: »Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!» Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
Psalmit 22:1-11 Finnish 1776 (FI1776)
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana. Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene. Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa. Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä. Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään. Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse. Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät. Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa
Psalmit 22:1-11 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä. Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.