KUINKA SURMATA LOHIKÄÄRMEETEsimerkki

Myönnä, että sinulla on lohikäärme

Jack Kent kirjoitti lastenkirjan nimeltä "Lohikäärmeitä ei ole olemassa". Siinä kerrotaan Billy Bixbee -nimisestä pikkupojasta, joka yhtenä aamuna huomasi, että hänen huoneessaan oli yllättäen mukava pieni lohikäärme. 

Kun hän kertoi siitä äidilleen, tämä sanoi: "Lohikäärmeitä ei ole olemassa!" Pian lohikäärme oli jo alakerrassa, istumassa keittiön pöydän ääressä. Mutta Billyn äiti ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota – eikä kukaan muukaan. Pian se oli kasvanut niin isoksi, että kun kuorma-auto ajoi tiellä ohitse, lohikäärme ajoi sitä takaa, kantaen Bixbeen perheen taloa selässään. 

Mitä jos lohikäärmeeni on jo hallitsemattomissa? Mitä jos se on kasvanut jo vuosia ja se on täyskokoinen hirviö, jolla on jo oma postinumerokin?

Billy Bixbeelle avain oli myöntää, että lohikäärme oli olemassa. Joka kerta kun hän tunnusti lohikäärmeen olevan olemassa, se pieneni pienenemistään. Yksinkertaisesti ilmaistuna tämä tarkoittaa sen myöntämistä, että sinulla on ongelma. Jopa maalliset psykologit ja 12-askeliset ohjelmat kuten AA-kerho vaativat apua tarvitsevia ihmisiä myöntämään, että heillä on ongelma. Jolleivat he ole rehellisiä ongelmiensa myöntämisessä, ratkaisuja ei voi koskaan löytää.