Tulta vai Tuhkaa?Esimerkki

Jumalan tuli Jeesuksessa

Joillekin se oli palvontapaikka. Toisille se oli paikka harjoittaa liiketoimintaa kaikin mahdollisin keinoin. Mutta Pojalle se oli hänen Isänsä huone, pyhää maata ja rukouksen huone kansakuntien pelastusta, parantumista ja vapautumista varten. Niinpä hän otti esiin ruoskan ja ajoi sillä ulos rahanvaihtajat, varkaat ja tilan väärinkäyttäjät, saaden fariseukset raivoihinsa ja asettaen oman henkensä vaaraan. Mutta koska hänen Isänsä kunnia ja kansakuntien vapautus oli vaakakupissa, hän nauroi kuolemalle, koska se oli sen arvoista. Hän menisi ristille, jos hänen tulisi mennä. Mikä kiivaus!

Ihmisten kokemuksissa Jumalan tuli näyttäytyy kiivautena – sellaisena kiivautena, jota näimme Jeesuksessa. Hän ei ollut kiihkeä vain sanoissaan. Kun Jeesus kulki Jerusalemiin viimeistä kertaa, voimme lukea, että hän käveli opetuslastensa edellä. He näkivät kuinka hän kiirehti eteenpäin (Mark 10:32). Miksi? Tietyllä tavalla hänen sielunsa tuli näkyi tavassa, jolla hän käveli. 

Kun he saapuivat perille, Jeesus näki kuinka temppeli oli häväisty. Opetuslapset näkivät lisää hänen kiivaita tunteitaan. Hänen reaktionsa muutti hänet pelottavaksi hahmoksi. Opetuslapset muistivat Psalmin 69:9 sanat: "Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut..." Mutta se oli rakkaudesta syntynyttä vihaa, ei kylmää raivoa. Jeesus ei ollut vimmainen fanaatikko. Hän rakasti Isänsä huonetta, siinä kaikki. Hän halusi nähdä ihmisiä temppelissä palvomassa Jumalaa vapaina ja onnellisina. Mutta temppelin kaupallisuus oli pilannut sen. Hänen sydämensä tulvahti niin kuin tulivuori. Pyhän Hengen tuli sai hänet puhdistamaan temppelin. 

Mutta lapset, sokeat ja rammat jäivät paikalle, ja hän paransi heidät (Matt 21:14-16). Juuri sitä hän oli halunnutkin tehdä, ja siksi hänen vihansa oli noussut hehkuvan kuumaksi. Hänen närkästyksensä pyrkimyksenä oli ilo. Hän onnistui: lapset lauloivat "Hoosianna!"