Tulkoon ValtakuntaEsimerkki

RUKOILE:

Jumala, haluan tänään nähdä Sinut sellaisena kuin todella olet. Auta, että saisin oikean käsityksen siitä, kuka Sinä olet.

LUE:

Odota! Tiedän, mitä ajattelet – enkö lukenutkin tämän kohdan jo eilen? Mutta näissä jakeissa on kaksi todella isoa ajatusta, joten ne on jaettu kahdelle päivälle. Eilinen aihe koski sen näkyväksi tekemistä, mitä Jumala on tehnyt sisimmässämme. Tänään puhumme pelon roolista hengellisessä kasvussamme.

Vaikka tämän kuuleminen ei ehkä tunnu hyvältä, Paavali sanoo, että ”ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi”. Nykykulttuurissamme meillä on tapana jättää tuollaiset kohdat huomiotta, koska pidämme niitä vanhanaikaisena uskonnollisuutena. Emmehän me halua ajatella Jumalaa olentona, jota meidän tulisi pelätä, emmehän? Mitä apua siitä olisi?

No, ajattele, että olet rannalla pienen lapsen kanssa. Olisiko hyvä idea vain osoittaa merelle päin ja sanoa: ”Mene pitämään hauskaa, minä makailen täällä ja otan torkut”? Ei tietenkään! Se olisi todella vastuutonta, eikö olisikin? Kävelisit käsi kädessä lapsen kanssa sinne asti, missä aallot lyövät rantaan. Näyttäisit hänelle aaltojen voiman, ja kertoisit virtauksien vaaroista. Haluaisit, että hänellä on terve kunnioitus merta kohtaan, koska se on paljon suurempi ja voimakkaampi kuin hän. Et ikinä haluaisi hänen juoksevan mereen ilman tietoa siitä, minkälainen se on, eikö niin? Toisaalta, et haluaisi hänen pysyvän vain tiukasti laiturillakaan siksi, että hän pelkää merta kuollakseen. Näyttäisit lapselle, miten leikkiä, loiskia ja pitää hauskaa aalloissa, koska se on koko rannalle menon pointti. Kun kyseessä on jotakin niin voimakasta kuin meri, tarvitaan sopiva määrä rakkautta ja kunnioitusta.

Samaan tapaan, kun Raamattu puhuu jumalanpelosta, se ei tarkoita, että meidän täytyy olla Hänestä kauhuissaan. Se tarkoittaa, että meillä tulisi olla terve kunnioitus sitä kohtaan, että Jumala on paljon suurempi ja voimakkaampi kuin voimme ymmärtää. Se tarkoittaa, että hyväksymme sen, että kun tulemme Hänen luokseen, hallintavalta ei ole meillä. Me emme voi kontrolloida tai manipuloida Häntä – Hän on kaikkivoipa maailmankaikkeuden Luoja! Emme voi laittaa Häntä taskuun ja kantaa Häntä mukanamme onnenkaluna. 

Mutta tiedon tästä ei pitäisi etäännyttää meitä Jumalasta. Itse asiassa sen pitäisi olla toisinpäin. Kun meillä on terve Jumalan ”pelko”, on todennäköisempää, että emme pidä Hänen rakkauttaan itsestäänselvyytenä. Se lisää ihmetystämme ja vetää meitä lähemmäksi Häntä.

POHDI:

Jumalasuhteemme yksi tärkeä osa on se, että meillä on oikea käsitys siitä, kuka Hän on. On helppo olla Jumalan kanssa niin läheinen ystävä, että unohdamme kuinka suuri Hän on. 

Tässä muutamia kysymyksiä pohdittavaksi…

Onko käsityksesi Jumalasta ollut liian pieni? Mitä seurauksia tuolla rajallisella kuvalla on ollut? Millä alueilla sinusta tuntuu, että olet pitänyt Jumalan rakkautta itsestäänselvyytenä? 

Pyydä Jumalaa antamaan sinulle terve ja hyödyllinen ”pelko” Häntä kohtaan, että näkisit Hänet sinä valtavana ja voimakkaana Jumalana, joka Hän on. Kiitä Häntä sitten siitä valtavasta rakkaudesta, joka sai Hänet jättämään kaiken tuon voiman ja kuolemaan ristillä, että Hän voisi toivottaa sinut tervetulleeksi suhteeseen kanssaan.