Joosef – Kun pahasta seuraakin hyvääEsimerkki

Ihmeellinen täyskäännös

Joosef oli ollut nuori joutuessaan Egyptiin. Hänellä oli varmasti ollut ikävä perhettään, ehkä erityisesti isäänsä Jaakobia, johon hänellä oli äidin kuoltua syntynyt aivan erityinen suhde. Joosef oli juuri edellä kuullut, miten murheissaan Jaakob oli ollut Joosefin katoamisesta ja siitä riskistä, että Benjaminille kävisi nyt samoin. Joosef kunnioitti isäänsä ja tämän murhe ja pelko kosketti häntä syvästi.

Joosef ei voinut enää peittää tunteitaan ja esiintyä tuntemattomana omille veljilleen. Hän itki kerralla monet pelon, pettymyksen ja ikävän itkut, joita hän oli vuosien varrella joutunut nielemään. Vihdoinkin hänen ympärillään oli perhe ja hänellä olisi mahdollisuus nähdä isänsä. Joosef tiesi faraon unen perusteella, että nälänhätä jatkuisi vielä pitkään, joten siksikin oli tärkeää, että koko perhe tulisi Egyptiin, missä ruokaa riitti kaikille. Joosef ei syytellyt veljiään, vaan näki Jumalan johdatuksen vaikeissakin vaiheissa.

Vaikeuksien keskellä Jumalan läsnäoloa on joskus vaikea huomata, mutta kun aikaa kuluu, niidenkin tarkoitus voi aueta. Mutta vaikka jotkut vaikeudet ja kärsimykset jäisivätkin kysymysmerkeiksi, voi silti luottaa siihen, että Jumala ei ole hylännyt. Hän ei vie minnekään, missä hän ei jo edeltä olisi.

Keskustelukysymyksiä

1. Miten Joosefin olisi luullut kohtelevan veljiään kaiken sen jälkeen mitä hän oli kokenut?
2. Mikä oli Joosefin ensimmäinen kysymys? Mitä voimme päätellä siitä?
3. Mitä eroa on surun ja ikävän itkemisessä siihen, että itkee syntiensä takia?
4. Oletko itse joskus löytänyt uskon näkökulman johonkin tapahtuneeseen, joka inhimillisesti katsoen näytti suurelta vastoinkäymiseltä tai jopa tappiolta? Mieti tai kerro.
5. Millaisia ristiriitoja anteeksiantamuksella olisi voitu ratkaista omassa elämässäsi / yhteiskunnassa / maailmanhistoriassa?