Palvo odottaessasiEsimerkki

Rauha. 

Hepreaksi ”rauha” on ”shalom”. Sen merkitys on ”olla turvassa, hyvinvoiva, täydellinen, valmis, ei mitään vailla”. Shalom tarkoittaa hyvinvointia ja harmoniaa, sekä sisäistä että ulkoista. Se tarkoittaa myös ahdistuksen ja stressin puuttumista. Raamatussa se on tulevaisuuteen kohdistuva sana. 

Luulisi, että ”shalomin” ruhtinaan syntymä olisi ollut rauhaisa. 

Niinhän sitä voisi ajatella. 

Matteus 1:18–19 

”Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.” 

Tiedämme Joosefista, Jeesuksen maallisesta isästä, hyvin vähän. Hän on puuseppä. Hän on käsillään työskentelevä artisaani. Hän ei ole akateemikko, liikemies eikä pappi. Hän on rehtiä työtä tekevä mies. 

Hänen kihlattunsa tullessa raskaaksi (Pyhän Hengen kautta, vaikkei Joosef tiedäkään sitä vielä) hän reagoi esimerkillisesti. Syvästä tuskastaan huolimatta hän ei halua häpäistä kihlattuaan julkisesti vaan päättää hoitaa tilanteen kaikessa hiljaisuudessa. Joosef haluaa suojella Mariaa häpeältä, jota tämä tulisi kohtaamaan. Joosef pitää malttinsa ja vastaa olettamaansa pahaan hyvällä. Toisin sanoen hän on hyvä mies. 

Tässä vaiheessa kertomusta hän ei varmastikaan ole vielä löytänyt rauhaa.

Matteus 1:20

”Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli [...].”

Joosef ajattelee tätä myöhään yöhön. Tilanne hallitsee jopa hänen uniaan. Stressiunessaan Joosef kohtaa enkelin, jolla on hänelle tehtävä. 

Matteus 1:20–23

”’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.’ Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”

Enkelit ovat keskeisessä roolissa Jeesuksen syntymäkertomuksessa. Ne saapuvat häikäisevässä kirkkaudessa ja tunnetusti tuovat tullessaan ”ilosanoman”. Mutta vaikka Joosefin saamat uutiset ovatkin hyviä, niiden seuraukset hänelle juuri tässä hetkessä ovat raskaat.

Joosefin on naitava Maria. Maria ja hänen poikansa ovat todella merkittäviä. Maria on se, josta profeetta todisti. Jeesus pelastaa ihmiset synneistään. Nämä ovat valtavia kohtaloita. 

Mutta entä Joosef? Mielenkiintoista kyllä, hänen omasta elämästään tai vaikutuksestaan ei kerrota mitään. Aivan kuin hänen perintönsä olisi sidottu näihin kahteen: neitsyeen ja hänen poikaansa. 

”Älä leiki sankaria, Joe”, kuulen hänen ystäviensä sanovan. ”Se oli pelkkää hölmöä unta.”

Matteus 1:24–25

”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.”

Jumala käskee Joosefia tekemään jotakin, ja Joosef aikoo tehdä sen. Epämukavuudesta, koettelemuksista, ahdistuksesta, haasteista ja häpeästä (lue: ei-rauhasta) huolimatta, hän kasvattaa Rauhan Ruhtinaan. 

Jos olisin Joosef, minulla olisi muutama kysymys. Mutta Joosef ei kysy mitään. Hän luottaa Jumalaan ja tottelee. 

Itse asiassa, kaikista Jeesuksen elämän alkupuolen henkilöistä Joosef viettää eniten aikaa taivaallisten sanansaattajien kanssa. Enkelit ilmestyvät toistuvasti mukanaan vaikea tehtävä. Toistuvasti Joosef luottaa ja tottelee. Katso vaikka itse...

Matteus 2:13–14

”Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ’Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.’ Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä.” 

Matteus 2:19–21

”Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: ’Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.’ Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.” 

Teemme kaikkemme hallitaksemme omaa vaikutustamme, omaa perintöämme, omaa rauhaamme. Iankaikkisesti merkityksellisen loihtiminen lihallisesta voimasta johtaa usein ahdistukseen, stressiin ja rauhattomuuteen. Jumala ei pyydä meitä jakamaan merta kahtia vaan kävelemään sen läpi. Jumala ei pyydä Joosefia selittämään avioliittoaan ja perhettään maailmalle – hän pyytää Joosefia luottamaan ja tottelemaan. 

Luottamalla ja tottelemalla annamme Jumalan toteuttaa lupauksensa. Näin me, kuten Joosefkin, löydämme rauhan. 

Filippiläiskirje 3:13–14; 4:7

Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. [...] Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Luota tulevaisuutesi tänä jouluna Jumalan käsiin ja Joosefin tavoin sido perintösi Rauhan Ruhtinaaseen. 

...

Rukous:

Jumala, anna minulle rauhasi. Auta minua luottamaan ja tottelemaan.

Harjoitus:

Millä tavoin olet yrittänyt loihtia iankaikkisesti merkityksellistä lihallisella voimalla? 

Millä elämäsi osa-alueilla Jumala kutsuu sinua luottamaan ja tottelemaan, vaikka se onkin vaikeaa?