Apostoloin ruavot 4
4
Pedri da Iivan N՚evvokunnan ies
1Konzu Pedri da Iivan paistih rahvahanke, sih tuldih papit, jumalankoin vardoiččijoin piällikkö da saddukeit. 2Hyö oldih suutuksis, ku nämä apostolat opastettih rahvastu da saneltih: kuollieloisnouzendu on sendäh tozi, ku Iisus nouzi kuollielois. 3Hyö otettih kiini Pedrii da Iivanua da pandih heidy yökse tyrmäh, ku oli jo ildu. 4No äijät niilöis, kudamat kuultih heijän pagin, ruvettih uskomah, i uskovellien lugu kazvoi viideh tuhandeh suate.
5Tossupiänny Jerusalimas kerävyttih yhteh jevreilöin valdumiehet, rahvahan vahnimat da zakonanopastajat, 6ylimäine pappi Annas, Kaifu, Iivan, Aleksandru da kai muut, ket oldih ylimäzen papin roduu. 7Hyö käskiettih tuvva apostoloi heijän edeh i kyzyttih heil: «Mil väil da kenen nimes työ tämän luajiitto?»
8Sit Pedri, täyzi Pyhiä Hengie, sanoi heile: «Rahvahan valdumiehet da vahnimat! 9Gu kerran meidy tänäpäi kyzelläh voimattomale luajitus hyväs ruavos da kyzelläh, mil händy on piästetty, 10ga sit tiijäkkiä, työ kaikin dai kogo Izrail՚an rahvas: se oli luajittu Iisusan Hristosan, Nazariettalazen, nimel. Händy työ nuagličitto ristah, no Jumal nostatti Händy kuollielois. Hänen nimen väil tämä mies seizou teijän ies tervehenny. 11Iisus Hristos on se kivi, kudamua työ, koinluadijat, paheksiitto, no kudai nygöi roih čuppukivekse. 12Niken toine ei voi piästiä, ku vai Häi. Nimidä muudu nimie, kudai piästäs meidy, ei ole rahvahale annettu tämän taivahan al.»
13Konzu valdumiehet da vahnimat nähtih Pedrin da Iivanan julgevus da ellendettih, nämä miehet ollah prostoit da opastumattomat, hyö diivittihes. Hyö tunnustettih heis niilöi, kudamat oldih Iisusanke. 14No ku hyö nähtih piästetty mies seizomas apostoloin rinnal, hyö ei voidu virkua nimidä vastah. 15Hyö käskiettih apostoloile mennä iäres N՚evvokunnan zualaspäi i sit paistih keskenäh: 16«Midä meil ruadua nämien miehienke? Heijän kauti toven on roinnuh tunnusruado. Se kai jerusalimalazet jo tietäh, i meil ei ole midä sanuo vastah. 17No ku pagin täs dielos ei levies ielleh rahvahan keskes, kielläkkiämmö jyrkäh heidy, gu enämbiä ei saneltas nikelle sen miehen nimes.»
18Hyö kučuttih apostolat da kieltih heidy, ku hyö nimidä enämbiä eigo paistas, eigo opastettas Iisusan nimes. 19No Pedri da Iivan vastattih heile: «Ongo oigei Jumalan ies kuunnella teidy enne ku kuunnella Jumalua? Duumaikkua vai iče. 20A myö emmo voi olla pagizemattah sih näh, midä olemmo nähnyh da kuulluh.» 21Sit N՚evvokunnan miehet vie enämbäl varaiteltih heidy, no rahvahan täh piästettih välläle. Hyö ei voidu nikui nakažie miehii, ku kaikin suuril sanoil ylendettih Jumalua sit, midä oli roinnuh. 22Sil miehelhäi, kudai oli parandettu tämän tunnusruavon vuoh, oli jo piäle n՚ellänkymmenen vuvven.
Uskojien kanzukundu molihes vägie
23Välläle piästyy Pedri da Iivan mendih omien luo da saneltih kai, midä oli paistu heile ylimäzet papit da rahvahan vahnimat. 24Sen kuultuu hyö kaikin yhteh iäneh ruvettih molimahes Jumalale. Hyö sanottih:
«Kaikenvaldaine, Sinä kudai olet luadinuh taivahan dai muan, meren dai kaiken, midä niilöis on! 25Sinä sanoit Pyhän Hengen kauti iččes käskyläzen Davidan, meijän tuatan, suul:
– Mikse Jumalua tundemattomat rahvahat uravoijahes,
mikse duumaijah tyhjiä?
26Muailman suarit nostah,
valdumiehet kerävytäh yhteh
Taivahallistu Ižändiä da Hänen Messiedy vastah.
27Juuri muga roihgi, ku täs linnas Irodu da Pontii Pilat nostih yhtes Jumalua tundemattomien rahvahien da Izrail՚an roduloinke Sinun pyhiä Käskylästy Iisussua, Sinun Voijeltuu, vastah. 28Hyö luajittih se, min Sinä omal vallal da omua tahtuo myö lepiit. 29Kačo nygöi, Ižändy, kui hyö meidy varaitellah! Avvuta meile, Sinun käskyläzile, kaikel julgevuol sanella Sinun sanua. 30Oijenda käzi, anna voimattomat piästäh tervehekse, anna roih tunnusruadoloi da kummii Sinun pyhän Käskyläzen Iisusan nimel.»
31Ku hyö loppiettih mol՚en՚n՚u, särähtih se kohtu, kunne hyö oli kerävytty, i hyö kaikin täytyttih Pyhäl Hengel da rohkieh saneltih Jumalan sanua.
Uskojil kai on yhtehine
32Kogo suurel uskojien joukol oli yksi syväin da yksi hengi. Niken ei pidänyh omannu sidä, midä hänel oli, a kai oli heil yhtehine. 33Apostolat täydeh vägeh saneltih Ižändän Iisusan kuollieloisnouzendua, i Jumalan suuri hyvys oli heijän kaikkienke. 34Niken ei olluh nimin vajuas. Kel oli muadu libo taloidu, myödih net, a suavut d՚engat tuodih 35da pandih apostoloin edeh, i jogahizele annettih sen verran d՚engua, mi hänele pidi. 36Josifgi, Kipras rodinuh leevieläine, kudamua apostolat sanottih Varnavakse – nimi merkiččöy ‘urostai’ – 37möi oman pellon, toi d՚engat da pani apostoloin edeh.
Currently Selected:
Apostoloin ruavot 4: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
