Apostoloin ruavot 5
5
Ananii da Sapfira
1Eräs Ananii-nimelline mies möi yhtes Sapfira-akkahke palazen muadu. 2Vuitin suadulois d՚engois häi peitti, akkugi sen tiezi, a dostalit toi da pani apostoloin edeh. 3Sit Pedri sanoi: «Ananii, mikse annoit oman sydämen sattanan valdah? Mikse opiit muanittua Pyhiä Hengie da peitit vuitin myöndyhinnas? 4Muahäi oli sinun, kuni et vie myönnyh sidä, sinun oldih i d՚engat, konzu sen möit. Kuibo sinule tuli piäh ruadua nenga? Et sinä kielastannuh rahvastu, kielastit Jumalua.» 5Nämien sanoin kuultuu Ananii kuolluonnu pakui muale, a kaikkii, ken kuuli tämän, valdai suuri varavo. 6Nuoret miehet otettih da kiärittih kuolluh, kannettih iäre da pandih muah.
7Čuasun kolmen mendyy tuli sih Ananien akku, häi ei tiedänyh, midä oli roinnuh. 8Pedri kyzyi hänel: «Sano minule, tähgo hindah työ möittö muan?» «Da, sih hindah», vastai naine. 9Sit Pedri sanoi: «Mikse työ yksis mielis rubeitto muanittamah Ižändän Hengie? Kačo, ukses tullah miehet, kudamat pandih muah sinun ukko. Hyö kannetah sinuugi iäre.» 10Sil sanal naine kuadui Pedrin jalgoih da kuoli. Nuoret miehet tuldih sih i nähtih naine kuolluonnu. Hyö kannettih händy iäre da pandih muah ukkoh rinnale. 11Suuri varavo valdai kogo uskojien kanzukunnan da kaikkii, ken tämän kuuli.
Apostolat ruatah tunnusruadoloi
12Apostoloin käzil oli luajittu rahvahan keskes monii tunnusruadoloi da kummii. Uskojat ainos kerävyttih yhteh Solomonan pačaskatokseh, 13i niken muis ei ruohtinuh yhtyö heih. A rahvas počitoittih heidy, 14i Ižändäh uskojien joukkoh vai liženi da liženi rahvastu, miehii dai naizii. 15Voimattomii tuodih pihoile da pandih heidy magavosijoile da kandoimile, anna Pedrin siiriči astujes hos hänen kuvahaine koskettas kedägi heis. 16Ymbäri olijois linnoispäigi tuli äijy rahvastu Jerusalimah. Hyö tuodih voimattomii da paganhengil muokattuloi, i net kaikin piästih.
Apostoloi pannah tyrmäh
17Sit ylimäine pappi da kai hänen kannattajat, kogo saddukeiloin joukko ylen äijäl vihavuttih. 18Hyö otettih kiini apostolat da pandih heidy linnan tyrmäh. 19No yöl Ižändän anheli avai tyrmän ukset, vietti heidy pihale da sanoi: 20«Mengiä, seizokkua jumalankois da sanelkua rahvahale kai tämän uvven elaijan sanat.» 21Apostolat mugai luajittih, päiväzen nostuu mendih jumalankodih da ruvettih opastamah.
Apostolat N՚evvokunnan ies
Konzu ylimäine pappi huondeksel tuli, häi da hänen kannattajat kerättih N՚evvokundu – kai Izrail՚an rahvahan vahnimat – da työttih tuomah apostoloi tyrmäspäi. 22No konzu työtyt miehet mendih tyrmäh, hyö ei löytty sie apostoloi. Hyö tuldih järilleh da sanottih: 23«Myö näimmö, tyrmän ukset oldih tarkah lukitut i uksipielis seizottih vardoiččijat, no ku myö avaimmo ukset, emmo nähnyh sie nikedä.» 24Tämän kuultuu jumalankoin vardoiččijoin piällikkö da ylimäzet papit ei tietty, midä duumaija apostoloih näh da midä ielleh roih. 25Sit kenlienne tuli sanomah: «Net miehet, kudamii työ panitto tyrmäh, seizotah jumalankois i opastetah rahvastu.» 26Vardoiččijoin piällikkö lähti miehienke da toi apostolat. Vägivaldua hyö ei pietty, varattih, gu rahvas ei lykittäs heih kivii.
27Apostoloi seizatettih N՚evvokunnan edeh, i ylimäine pappi rubei kyzelemäh heidy. 28Häi sanoi: «Myö jyrkäh kiellimmö teidy opastamas sen miehen nimes. No nygöi työ täytittö kogo Jerusaliman omil opastandoil da tahtotto luadie meidy viäräkse sen miehen tapandas.» 29Täh Pedri da muut apostolat vastattih: «Enämbäl pidäy kuunnella Jumalua migu ristikanzoi. 30Meijän tuattoloin Jumal on nostatannuh kuollielois Iisusan, kudaman työ riputitto ristupuuh da tapoitto. 31Händy Jumal on ylendännyh da istutannuh iččeh oigiele čurale Piämiehekse da Piästäjäkse, gu andua Izrail՚ale mielenmuutos da prosken՚n՚u riähkis. 32Myö olemmo kaiken tämän tovendajat – samoiten Pyhä Hengi, kudaman Jumal on andanuh niilöile, ket Händy kuunnellah.»
33Tämän kuultuu N՚evvokunnan miehet vähäs ei hallettu vihas i tahtottih tappua apostoloi. 34Sit N՚evvokunnan keskes nouzi yksi farisei, Gamaliilu-nimelline zakonanopastai, kudamua kai rahvas suvaittih. Häi käski vediä apostoloi kodvazekse iäres 35da sit sanoi N՚evvokunnale: «Izrail՚alazet, duumaikkua tarkah enne ku luadie midätahto nämile miehile. 36Enne nämii päivii jiäviihes Feudu. Häi meni suurekse da sai omale puolele läs n՚ellänsuan miehen, no händy tapettih, i kai hänen kannattajat levittih da hävittih jällettäh. 37Hänen jälgeh kirjoilepanendupäivien aigah jiäviihes Juudu Galileilaine da keräi rahvastu ičes ymbäri, no häigi sai surman da kai hänen kannattajat levittih. 38Sikse minä sanon nygöi teile: olgua nämis miehis päivilleh, jätäkkiä heidy rauhah. Ku tämä heijän dielo libo ruado ollou rahvahaspäi, se ičepäivissäh häviey. 39A ku ollou tulluh Jumalaspäi, työ etto voi hävittiä heidy. Vardoikkuattokseh, gu etto puuttus toruamah Jumalua vastah!»
Gamaliilan sana kuultih. 40N՚evvokunnan miehet kučuttih apostoloi, lyödih heidy da kieltih pagizemas Iisusan nimes, sit piästettih välläle. 41Apostolat lähtiettih N՚evvokunnaspäi hyväs mieles, gu heidy kačottih pädijäkse tirpamah huigiedu Iisusan nimen täh. 42Hyö ei heitetty pagizendua, a endizelleh joga päiviä opastettih jumalankois da talolois da saneltih hyviä viestii: Iisus on Messii.
Currently Selected:
Apostoloin ruavot 5: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
