Luka 12

Varakkua hyväkse heittelendiä

(Matf. 10:26-27)

1Sil aigua rahvastu kerävyi tuhanzittain, i hyö ruvettih jo pollettamah toine tostu. Enzimäi Iisus rubei pagizemah opastujienke:

«Vardoikkuattokseh fariseiloin muijotestu, heijän hyväkse heittelendiä. 2Ei ole nimidä peitos piettyy, kudai ei tulis nägevih, ei ole mostu peittodieluo, kudai ei rodies tiettäväkse. 3Sendäh kai, midä työ sanotto pimies, kuultah päivänvalgies. I midä työ seinien sydämes šupetatto toizele korvah, se sanotah iäneh levolpäi.»

Kedä pidäy varata

(Matf. 10:28-33; 12:32; 10:19-20)

4«Sanon teile, minun vellet: Älgiä varakkua niilöi, kudamat tapetah rungu, a sen jälgeh ei voija luadie enämbiä nimidä. 5Minä ozutan teile, kedä pidäy varata. Varakkua Sidä, kudamal on valdu ei vai tappua ristikanzu, a lykätä händy uaduh. Da – sanon teile – Händy teil pidäy varata. 6Eigo viitty čiučoidu osteta kahtes hienos d՚engas? A Jumal ei unohta ni yhty heis. 7Teijän joga tukkainegi on lugiettu. Ga sit älgiä varakkua. Olettohäi työ kallehembat äijiä čiučoidu. 8Sanon teile: Ken sanonou iččie minun omakse rahvahan ies, sidä Ristikanzan Poigu sanou omakse Jumalan anheliloin ies. 9No ken rahvahan silmis kieldävynnöy minus, hänes kieldävytäh Jumalan anheliloin ies. 10I jogahizele, ken kironnou Ristikanzan Poigua, se hänele prostitah. No ken kironnou Pyhiä Hengie, sidä ei prostita. 11Konzu teidy vietäh sinagougih i piämiehien da vallanpidäjien edeh, älgiä olgua huolissah sendäh, midä pagizetto da kui puolistatto iččie. 12Konzu tulou se aigu, Pyhä Hengi n՚evvou, midä teil pidäy sanuo.»

Arbaituspagin mielettömäs bohatas

13Yksi ristikanzu rahvasjoukos sanoi Iisusale: «Opastai, sano minun vellele, anna jagau minunke tuatas jiännyöt elot.» 14Iisus sanoi sille ristikanzale: «Midä! Pandihgo minuu teijän sud՚d՚akse da jagomiehekse?» 15Sit Häi sanoi kaikile: «Vardoikkuattokseh kaikenjyttymiä ahnehuttu. Ei eloloin vuoh sua luadie omua elaigua, olgah niilöi hos kui äijy.» 16I Häi sanoi heile nengozen arbaituspaginan:

«Eli yksi bohattu ristikanzu. Hänen peldo andoi hyvän sualehen. 17Häi duumaiččou ičekseh: ‘Midä olis ruadua? Vil՚l՚at jo ei synnytä nikunne.’ 18Sit häi sanoi: ‘Luajin vai nenga: riičin nämä aitat da azun suurembat. Niih minä keriän kai vil՚l՚at da muut elot. 19Sit minä sanon ičele: Sinul on aitas kaikkie hyviä äijäkse vuvvekse. Huogavu nygöi, syö, juo da vietä vesseliä elaigua!’ 20No Jumal sanoi hänele: ‘Mieletöi! Tänyön sinun hengi otetah sinul. I kai se, min olet sinä suittanuh – kellebo se jiäy?’» 21Sit Iisus vie sanoi: «Nenga roih jogahizele, ken keriäy ičelleh eluo, no kel ei ole eluo Jumalan luo.»

Jumal pidäy huolen omis lapsis

(Matf. 6:25-34; 19-21)

22Iisus sanoi opastujile: «Sendäh sanon minä teile: älgiä huolikkua omua hengie, midä olis syvvä, älgiägo rungua, midä olis piäle panna. 23Onhäi hengi kallehembi syömisty, rungu kallehembi sobii. 24Kačokkua korbivaroloi: Ei net kylvetä, eigo leikata. Ei ole niilöil ni aittua, ni heinysaruadu, a yksikai Jumal syöttäy niilöi. A työ oletto äijiä kallehembat linduloi! 25Voibigo ken teis huolindal pitkendiä omua igiä hos askelen verran? 26A ku työ etto voi luadie ni sidä vähiä, midäbo sit huolitto muudu? 27Kačokkua kukkazii, kui net kazvetah: eigo ruata, eigo kezrätä. No minä sanon teile: ni iče Solomon-suari kaikes čomuos ei olluh muga sellinnyh, kui kudaitahto nämis kukkazis. 28Ku Jumal muga sellittäy niityn heinäzen, kudai tänäpäi kazvau, a huomei lykätäh päččih, ga äijiähäi enämbäl Häi pidäy huoldu teis, työ vähäuskozet! 29Ga sit älgiä hädäilkiättökseh, midä olis syvvä da juvva. Älgiä sidä ečikkiä. 30Tädä kaikkie muailman rahvas opitah suaha. No teijän Tuatto tiedäy, sidä teile pidäy. 31Ečikkiä Jumalan valdukundua, i työ suatto kaiken tämängi. 32Älä varua, minun pieni karju. Teijän Tuatto on kaččonuh hyväkse andua teile valdukunnan. 33Myögiä, midä teil on, da annakkua elot köyhile. Suagua moizet kukkarot, kudamat ei tyhjetä. Keräkkiä taivahih eluo, kudai ei puolene. Sie varras ei sua sidä käzih, eigo syö sidä koi. 34Kus ollah teijän elot, sie on teijän syväingi.»

Ižändiä vuottai käskyläine

(Matf. 24:42-51)

35«Piekkiä teijän sovat ainos vyötetynny, i lampat anna paletah. 36Olgua kui käskyläzet, kudamat vuotetah omua ižändiä svuad՚baspäi: hyö ollah valmehet kerras avuamah ustu, konzu häi tulou da avaittau. 37Ozakkahat ollah net käskyläzet, kudamii ižändy kodih tulduu tabuau jallas olijannu! Toven sanon teile: häi vyöttäy oman sovan, kuččuu heidy stolah, da iče rubieu heidy kazakoimah. 38Ozakkahat ollah net käskyläzet, ku ižändy tavannou heidy jallas olijannu, tulgah häi hos enne syväinyödy libo jälles sidä!

39Ellendättöhäi, ku taloin ižändy tiedäs, mil aigua varrastai tulou, ga häi ei andas sille murduakseh taloih. 40Olgua työgi valmehet: Ristikanzan Poigu tulou sih aigah, kudamah työ etto vuota.»

41Pedri sanoi Iisusale: «Ižändy, meih niškoigo sanoit nämä arvattavat sanat, vai kaikkih niškoi?» 42Ižändy vastai: «Kenbo sit on surematoi da tolkukas taloinkaččoi, kudamua ižändy panou kaččomah käskyläzii da jagamah heile heijän leibyvuitin omal aijal? 43Ozakas on se taloinkaččoi, kudamua ižändy kodih tulduu tabuau sidä ruadamas! 44Toven sanon teile: ižändy andau kai omat elot hänele kačottavakse. 45A se taloinkaččoi voibi duumaija i nenga: ‘Ižändy vie ei terväh tule!’ Sit häi rubieu pergamah käskyläzii, miehii da naizii, a iče rubieu syömäh, juomah da humaloiččemah. 46No sil päiväl, kudamua häi ei voi arvata, sil čuasul, kudamua häi ei tiijä, tulou ižändy da pergau händy kuolendah suate, i muga häi suau moizen ozan, kui i uskomattomat. 47Ku käskyläine tiedänöy, midä tahtou ižändy, no ei varustai sih, eigo luaji hänen mieldy myö, häi hyvin suau selgäh. 48No ku käskyläine tiedämättäh luadinou mostu, mis annetah selgäh, häi piäzöy vähembäl perrandal. Kelle on äijy annettu, hänes äijy kyzytäh. A kelle on äijy uskottu, sil pidäy äijäs vastata.»

Ei rauhua, vaiku riidua

(Matf. 10:34-36)

49«Minä tulin tuldu lykkiämäh muale – i kui minä tahtozin, ku se jo olis syttynyh! 50On ristindy, kudamal minuu pidäy ristie – i kui minä tuskičemmos, kuni se ristindy ei rodei! 51Smietittögo, tulin rauhua tuomah muale? En – sanon teile – teriämbi riidua. 52Täs lähtijen pereh, kus on viizi hengie, jagavuu: kolme kahtu vastah, kaksi kolmie vastah. 53Tuatto nouzou poigua vastah da poigu tuattua vastah, muamo tytärdy vastah da tytär muamua vastah, muatkoi n՚eveskiä vastah da n՚evesky muatkoidu vastah.»

Aijan primietät

(Matf. 16:2-3; 5:25-26)

54Sit Iisus saneli rahvahale:

«Konzu työ näittö, ku päivänlaskurannal nouzou pilvi, työ kerras sanotto: ‘Roih vihmu’, i muga rodieugi. 55I konzu tuulou suvituuli, työ sanotto: ‘Roih räkki.’ Mugai rodieu. 56Työ heittelettökseh! Muan da taivahan primietät työ maltatto arvata, miksebo sit etto voi arvata nygösty aigua? 57Miksebo työ iče etto voi puuttuo perile, mi on oigei? 58Konzu olet sinun viärittäjänke menemäs suudoh, vie matkas olles luaji kai, midä vai voit, ku piästä sobuh hänenke. Eiga häi vedäy sinuu sud՚d՚an edeh, a sud՚d՚u andau sinuu vardoiččijale, vardoiččii panou sinuu tyrmäh. 59Usko minuu: siepäi et piäze, kuni et maksane kaikkie velgua jälgimäzeh d՚engazeh suate.»

Currently Selected:

Luka 12: LIVVI

Highlight

Copy