Luka 11

Iisus opastau molimahes

(Matf. 6:9-13; 7:7-11)

1Kerran Iisus moliihes yhtes kohtas. Konzu Häi loppi, yksi Hänen opastujis sanoi: «Ižändy, opasta meidy molimahes, kui Iivangi opasti omii opastujii.»

2Iisus sanoi heile: «Konzu molittokseh, sanokkua nenga:

– Tuatto, olgah pyhänny Sinun nimi!

Tulgah Sinun valdu.

3Anna meile päivy päiväl meijän jogapäiväine leiby.

4Prosti meile meijän riähkät,

kui myögi prostimmo jogahizele,

ken on meile vellas.

I älä vie meidy muanituksih

[, no piästä meidy pahas].»

5Vie Iisus sanoi:

«Opikkua duumaija: ku kentahto teis mennöy keskiyön aigah dovarišan luo da sanonou: ‘Armas velli, anna minule laihinah kolme leibiä. 6Yksi minun dovarišois matkas olles tuli minun luo, a minul ei ole midä stolale panna.’ 7A se toine pertispäi vastuau: ‘Ole minus päivilleh. Veräi on jo salvas, i minä olen jo magavosijal lapsienke. En voi nosta sinule nimidä andamah!’ 8No minä sanon teile: hos häi ei nouzis andamah leibiä sendäh, ku sie on dovariššu, häi nouzou sendäh, ku se pakiten pakiččou, i andau sen verran, mi pakiččijale pidäy.

9Sendäh i sanon teile: Pakikkua, i teile annetah. Ečikkiä, i työ lövvättö. Avaitakkua, i teile avatah. 10Sendäh ku joga pakiččii suau, joga eččii löydäy, joga avaittajale avatah. 11Ei taki niken teis ole moine tuatto, kudai andau poijale mavon, ku se pakiččou kalua! 12Libo andau skorpionan, ku se pakiččou jäiččiä? 13Ku kerran työ, pahat rahvas, maltatto andua omile lapsile kaikenmostu hyviä, ga äijiä parembi teijän taivahalline Tuatto andau Pyhän Hengen niilöile, ket sidä Hänel pakitah.»

Iisus da Velzevul

(Matf. 12:22-30; Mark. 3:20-27)

14Kerran Iisus ajoi karun yhtes kielettömäs miehes. Konzu karu lähti hänes, kieletöi rubei pagizemah. Kaikin oldih hämmästyksis. 15No erähät sanottih: «Häi ajau karuloi iäre Velzevulan, karuloin piämiehen väil.» 16A erähät tahtottih oppie Iisusan mielii da prižmittih Hänes tunnusmerkii taivahaspäi.

17Iisus tiezi heijän mielet i sanoi: «Joga mua, kudai jagavuu da toruau omii vastah, häviey, taloi kuaduu taloin piäle. 18Ku sattan torannou omii vastah, kuibo sit hänen valdukundu voibi pyzyö pystys? Tämän minä sanon sendäh, ku työ sanotto, buiteku minä ajan iäre karuloi Velzevulan väil. 19No ku minä ajanen iäre karuloi Velzevulan väil, kenenbo väil sit teigäläzet niilöi ajetah? Sendäh hyö roijah teijän suddikse. 20A ku minä ajan iäre karuloi Jumalan käil, sit Jumalan valdu on jo tulluh teijän keskeh. 21Konzu vägevy mies orožanke vardoiččou omua kodii, sit häi voibi olla rauhas omien eloloin täh. 22No ku händy vägevembi tullou häneh käzin da väistänöy händy, sit se vägevembi ottau kai sen miehen toravehkehet, kudamih mies uskoi, da jagau sualehet dovarišoinke. 23Se, ken ei ole minunke, se on minuu vastah. Se, ken ei keriä minunke, se levittäy.»

Paganhengi menöy järilleh ristikanzah

(Matf. 12:43-45)

24«Konzu paganhengi lähtöy ristikanzaspäi, häi kävelöy ielleh järilleh elämättömis kohtis, eččiy, kus olis huogavuo. I ku ei lövvä huogavussijua, sit sanou: ‘Menen järilleh omah kodih, kudamaspäi lähtin.’ 25No konzu häi tulou sinne, sit nägöy: perti on pyhkitty da kabrastettu. 26Häi menöy da ottau kerale seiččie muudu pahua hengie, vie pahembua kui iče, i kaikin mennäh sih pertih da eletäh sie. Sit jälgimäi sille ristikanzale roih vie pahembi, kui oli enne.»

Ken on ozakas?

27Konzu Iisus vie pagizi, yksi naine kirgai rahvasjoukospäi: «Ozakas on se kohtu, kudai kandoi Sinuu, ozakkahat net n՚ännit, kudamii Sinä imit!» 28Iisus vastai: «Muga se on, ozakkahat ollah net, ket kuultah Jumalan sana da ruatah sidä myöte.»

Rahvas prižmitäh tunnusmerkii

(Matf. 12:38-42)

29Konzu rahvastu kerävyi enämbi da enämbi, Iisus rubei pagizemah: «Nygözel aijal rahvas ollah pahat. Hyö prižmitäh tunnusmerkii, no muudu merkii heile ei anneta, annetah vai se, kudai on tulluh Jumalan iänenkandajan Jonan kauti. 30Kui Jona oli merkinny ninevieläzile, mugai Ristikanzan Poigu roih merkikse tälle polvele. 31Suvirannan tsaritsa nouzou suvvole yhtes tämän polven rahvahanke da panou heidy viäräkse. Häi tuli muan agjaspäi kuundelemah Solomonan mielevii paginoi, a täs teil on nygöi suurembat dielot, miku Solomonan aigua. 32Ninevien linnan eläjät nostah suvvole yhtes tämän polven rahvahanke i pannah heidy viäräkse. Hyö hyllättih riähkät da kiännyttih Jumalan puoleh, konzu Jona toi heile Jumalan viestin. A täs teil on nygöi suurembat dielot, miku Jonan aigua.»

Silmy on rungan lampu

(Matf. 5:15; 6:22-23)

33«Niken ei viritä lampua da sit pane sidä peittoh [libo astien alle]. Korgielehäi se pannah, ku pertih tulijat nähtäs tuli. 34Sinun silmy on rungan lampu. Ku silmy ollou terveh, kaikel rungal on valgei. No ku silmät oldaneh pahat, ristikanzu on pimies. 35Ga sit kačo, ku se valgei, kudai sinus on, ei olis pimei. 36Ku ollou kaikel sinun rungal valgei da ku sinus ei olle ni yhty pimiedy kohtua, sit sinun rungu on valgies, ku andashäi lampu sinule loškottajan valgien.»

Iisus viärittäy fariseiloi da zakonanopastajii

(Matf. 23:1-36; Mark. 12:38-40; Luk. 20:45-47)

37Konzu Iisus oli opastamas, yksi fariseilois pyrritti Händy gostih. Häi meni sinne da istuihes stolah. 38Farisei diivii, konzu dogadii sen, ku enne veruo Iisus ei pessyh käzii.

39No Ižändy sanoi hänele:

«Työ fariseit, toven, piettö puhtahannu mal՚l՚an da juvvan ulgočuran, no sydämeči oletto tävvet ahnehuttu da pahuttu. 40Mielettömät! Eigo se samaine, ken luadii ulgočuran, luadinuh i syväindy? 41Annakkua köyhile, midä on mal՚l՚an sydämes. I sit kai on teile puhtas.

42Paha rodieu teile, fariseit! Työ annatto Jumalale kymmenenden vuitin kai m՚atas da ruutanlehtes da kaikis kodipellon kylvöksis, no etto ole oigiet rahvahii vaste, ettogo suvaiče Jumalua. Nämii käskylöi teil pidäs kuulta, da ei ni niilöi toizii unohtua.

43Paha rodieu teile, fariseit! Työ suvaičetto istuo enzimäzil sijoil sinagougis da oletto hyväs mieles, ku rahvas luajitah teile tervehys linnan pihoil. 44Paha rodieu teile! Työ oletto kui hävinnyöt kalmat, kudamii rahvas tiedämättäh polletellah.» 45Sit eräs zakonanopastajis sanoi Iisusale: «Opastai, sinähäi meidygi satatat nämil sanoil.»

46Iisus vastai:

«Paha rodieu teilegi, zakonanopastajat! Työ panetto rahvahan hardieloile takkoi, kudamat ollah jygiet kandua, a iče etto ni yhtel sormel koskei niilöih, ku auttua.

47Paha rodieu teile! Työ pystytättö Jumalan iänenkandajien kalmoile paččahii heijän mustokse, a kenbo heidy tapoi? Teijän tuatat. 48Nenga työ ozutatto, työ tiijättö da hyvänny piettö teijän tuattoloin ruadoloi: hyö tapettih Jumalan iänenkandajii, a työ pystytättö heile paččahii. 49Siksehäi Jumalan Suuri Mieli oli sanonuhgi: ‘Minä työnnän heijän luo iänenkandajii da apostoloi, i yksii hyö tapetah, a toizii polgietah.’ 50Mugai tämä polvi vastuau kaikkien iänenkandajien veres, kudai muailman luajindas algajen on valutettu, 51Aavelin veres Zaharien vereh suate, sen, kudamua tapettih altarin da jumalankoin välil. Toven minä sanon teile: tämä polvi vie kučutah čotale.

52Paha rodieu teile, zakonanopastajat! Työ varrastitto tiedoloin avaimen. Iče etto mennyh sydämeh, da niilöigi, ket tahtottih sinne mennä, työ piittö.»

53Konzu Iisus lähti siepäi, zakonanopastajat da fariseit suutuksis ruvettih tartelemahes Häneh, otettih paginoih kaikenjyttymii dieloloi. 54Hyö kuunneltih tarkah, ku tahtottih tavata Händy sanois.

Currently Selected:

Luka 11: LIVVI

Highlight

Copy