Luka 10
10
Iisus työndäy seiččiekymmen[kaksi] omua opastujua ruadoh
(Matf. 11:20-24)
1Jälles tädä Ižändy valličči vie seiččiekymmen[kaksi] opastujua da työndi heidy iel iččie joga linnah da kyläh, kunne Hänel oli mieli mennä. 2Häi sanoi heile arvattavil sanoil: «Vil՚l՚ua on äijy, a leikkuajua on vähä. Sendäh moliettokseh pellon Ižändäle, anna työndäy rahvastu vil՚l՚ua leikkuamah. 3Mengiä, minä työnnän teidy, ku lambahii hukkien keskeh. 4Älgiä otakkua kerale ni d՚engukukkaruo, ni reppuu, ni jallaččiloi. Matkal älgiä azetukkua luadimah tervehytty. 5I ku tuletto mittumahtahto taloih, enzimäzekse sanokkua: ‘Rauhuttu täh taloih.’ 6Ku ollou sie kentahto rauhan lapsi, häi suau teijän toivotetun rauhuon. A ku ei olle, sit midä työ toivotitto, se tulou teile järilleh. 7Jiägiä sih taloih, kus teidy vastattih, syögiä da juogua, midä teile taritah. Lunnastauhäi ruadai oman palkan. Älgiä siirrykkiä taloispäi toizeh.
8Ku tulletto kudamahtahto linnah da teidy sie vastatanneh, syögiä sidä, midä teile taritah, 9piästäkkiä linnan voimattomii da sanelkua kaikile: ‘Terväh Jumal rubieu pidämäh valdua teijän piäl.’ 10No ku teijän tulduu kudamahtahto linnah teidy ei vastatanne, mengiä sen linnan pihoile da sanokkua: 11‘Teijän linnan pölytgi, kudamat tartuttih meijän jalgoih, myö puistammo iäre – jiädähes netgi teile! No tiijäkkiä: Jumalan valdu on lähäl!’ 12Sen sanon teile: suudopäivänny Sodoman linnu piäzöy kebjiembäl, miku tämä linnu.
13Paha rodieu sinule, Horazinan linnu! Paha rodieu sinule, Vifsaidan linnu! Ku net suuret ruavot, kudamat oli luajittu teijän pihoil, ollus luajittu Tiiran da Sidonan linnois, ga niilöin rahvas jo ammui istutannus tuhkas ribusovat piäl da hyllätännys riähkät da kiännytännys Jumalan puoleh. 14Suudopäivänny Tiiru da Sidon piästäh hoivembal, miku työ. 15A sinä, Kapernauman linnu, nostetahgo sinuu taivahah? Alah sinuu sortah, alah, uaduh!
16Ken kuunnellou teidy, se kuundelou minuu, i ken hyllännöy teidy, hylgiäy minuu. No ken ku hyllännöy minuu, se hylgiäy sen, ken minuu työndi.»
Opastujat tullah järilleh
17Net seiččiekymmen[kaksi] opastujua tuldih järilleh hyväs mieles da sanottih Iisusale: «Ižändy, karulazetgi kuunnellah meidy, ku käskemmö Sinun nimes.» 18No Iisus sanoi heile: «Minä näin, kui sattan pakui taivahaspäi ku tulenišku. 19Minä annoin teile vallan: työ voitto polgie mavon, skorpionan da kaiken vihaniekan väin piäle, i ei ole nimidä, mi vois luadie teile pahua. 20Vai älgiä olgua hyväs mieles sendäh, ku pahat henget kuunnellah teidy, a olgua hyväs mieles sendäh, ku teijän nimi on pandu kirjoile taivahis.»
Iisus kiittäy Jumalua
(Matf. 11:25-27; 13:16-17)
21Sit Pyhä Hengi täytti ihastuksel Iisusan sydämen, i Häi sanoi: «Minä kiitän Sinuu, Tuatto, taivahan da muan Ižändy, ku piit nämä dielot peitos mielevis da opastunnuzis, a avait net lapsen mielele. Moine oli, Tuatto, Sinun hyvä tahto.
22Tuatto andoi kai minun valdah. Niken muu, vaiku Tuatto, tiedäy, ken on Poigu. I sidä, ken on Tuatto, ei tiijä niken, vai yksi Poigu da se, kelle Poigu tahtou Händy avata.»
23Iisus kiändyi opastujien puoleh da sanoi vaiku heijän kuultavakse: «Ozakkahat ollah net silmät, kudamat nähtäh se, min työ näittö! 24Sanon teile: äijät Jumalan iänenkandajat da suarit tahtottih nähtä se, min työ nygöi näittö, vai ei nähty; hyö tahtottih kuulta se, midä työ kuuletto, vai ei kuultu.»
Hyväsydämelline samarielaine
25Yksi zakonanopastai tahtoi oppie Iisusan mielii. Häi nouzi da kyzyi: «Opastai, midä minul pidäs ruadua, ku suaha kodivuitikse ilmanigäine elos?» 26Iisus sanoi hänele: «Midäbo on kirjutettu Zakonas? Midä sinä iče sie luvet?» 27Mies vastai: «Suvaiče Ižändiä, sinun Jumalua, tävvel sydämel, kaikel hengel, kaikel väil da kaikel mielel, i lähimästy suvaiče ku omua iččie.» 28Iisus sanoi: «Hyvin vastait. Rua muga, sit elät.»
29Mies tahtoi ozuttua, kui hyvin häi kuundelou Zakonua, da sanoi Iisusale: «A kenbo on minun lähimäine?»
30Iisus vastai hänele nenga: «Yksi mies oli matkal Jerusalimaspäi Jerihonah i puutui kiškojile käzih. Kiškojat otettih hänel sovat piäl, perrettih vereh suate da jätettih virumah dorogale odva hengis. Iče mendih ielleh. 31Sidä samastu dorogua myö ugodiihes tulemah pappi. Miehen nähtyy, häi vältyi toizele puolele dorogua da matkai ielleh. 32Muga ruadoi leevieläinegi, kudai sežo ugodiihes tulemah sidä dorogua myöte. Konzu nägi miehen, häigi vältyi bokkah da meni siiriči.
33A sit sidä samastu dorogua myöte tuli samarielaine. Konzu häi tuli sih kohtah da nägi miehen, hänele rodih žiäli. 34Häi meni miehen rinnale, kastoi viinal hänen kibiet, voideli net pyhävoil da sidoi. Sit häi nosti perretyn miehen oslale selgäh, vedi matkuniekointaloih, da pidi hänes huoldu. 35Huondeksel häi otti kukkarospäi kaksi dinuarua, andoi ižändäle da sanoi: ‘Kačo hyvin tädä miesty. Ku nämis d՚engois roinnou vähä, ga järilleh tulles minä annan sinule vie.’» 36Sit Iisus kyzyi zakonanopastajal: «Kenbo sinuu myö nämis kolmes on kiškotule miehele lähimäine?» 37Zakonanopastai vastai: «Se, kudai žiälöičči händy.» Iisus sanoi: «Mene da rua sinägi muga.»
Marpu da Marija
38Iisus opastujienke astui ielleh i tuli yhteh kyläh. Sie Händy otti gostih Marpu-nimine naine. 39A Marpal oli sizär, Marija. Marija istuihes Ižändän jalgoih da rubei kuundelemah Hänen paginua. 40Marpal oli äijy ruaduo gostittajes, i häi tuli Iisusan luo da sanoi: «Ižändy, ongo Sinuu myö hyvä, ku sizär jätti kai ruavot minule? Käske hänele auttua minule.» 41A Ižändy vastai: «Marpu, Marpu, sinä hädäilettös da huolit äijii dieloloi. 42A pidäy vai yhty. Marija valličči hyvän ozan, i sidä ei oteta hänel iäre.»
Currently Selected:
Luka 10: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
