Luka 6

Suovatan ižändy

(Matf. 12:1-8; Mark. 2:23-28)

1Kerran suovattan Iisus astui vil՚l՚upellos poikki. Hänen opastujat katkottih tähkii, hierottih niilöi käzien keskes da syödih jyvii. 2Sit erähät fariseit sanottih: «Miksebo työ ruatto sidä, midä ei sua ruadua suovattan?» 3No Iisus vastai heile: «Ettogo lugenuh, midä David ruadoi, konzu hänele da hänenke olijoile rodih n՚älgy? 4Häi meni jumalankodih, otti Jumalale tuovut leivät, söi iče da andoi hänenke olijoile, hos sidä leibiä sai syvvä vai pappiloil.» 5Sit Iisus vie ližäi: «Ristikanzan Poigu on suovatan Ižändy.»

Voibigo suovattan piästiä voimattomii?

(Matf. 12:9-14; Mark. 3:1-6)

6Vie erähän suovattan Iisus meni sinagougah da opasti sie rahvastu. Sie oli mies, kudaman oigei käzi oli kuivanuh. 7Zakonanopastajat da fariseit piettih silmis Iisussua, kačottih, rubieugo Häi parandamah suovattan. Hyö, näit, ečiteltih, mis olis viärittiä Iisussua. 8No Iisus tiezi heijän mielet. Häi sanoi miehele, kudaman käzi oli kuivanuh: «Nouze da tule tänne keskele.» Mies nouzi da tuli rahvahan edeh. 9Sit Iisus sanoi: «Sanokkua nygöi minule, midä on valdu ruadua suovattan – hyviä vai pahua? Piästiägo ristikanzu vai tappua händy?» 10Häi kačoi heih kaikkih i sanoi miehele: «Oijenda käzi.» Mies oijendi käin, i käzi koheni. 11Tämä Iisusan ruado nostatti suuren vihan zakonanopastajien da fariseiloin sydämis, i hyö ruvettih keskenäh pagizemah, midä olis luadie Iisusale.

Kaksitostu apostolua

(Matf. 10:1-4; Mark. 3:13-19)

12Kerran niilöih samazih aigoih Iisus meni korgiele mäile molimahes da vietti sie kogo yön, moliihes Jumalale. 13A päivän tulduu Häi kučui opastujat da valličči heijän keskes kaksitostu hengie, kudamat Häi nimitti apostoloikse. 14Net oldih Simon, kudamale Häi andoi nimen Pedri, hänen velli Andrei, Juakoi da Iivan, Hilippy, Varfolomei, 15Matfei, Homa da Alfein poigu Juakoi, Simon, kudamua kučuttih Zilotakse, 16Juakoin poigu Juudu, da Juudu Iskariot, kudai myöhembi menetti Iisusan.

Iisus piästäy voimattomii

(Matf. 4:23-25)

17Iisus heityi mäilpäi yhtes heijänke da azetui šuoriele kohtale. Sie oli suuri joukko Hänen opastujii da äijy muudu rahvastu kaikes Juudiespäi, Jerusalimaspäi, Tiiran da Sidonan randumualoispäi. 18Kaikin tuldih kuundelemah Iisussua da piäzemäh taudilois. Dai net, kedä vaivattih paganhenget, sežo piästih. 19Jogahine rahvahan joukos opii piästä koskemah Iisussua, ku Hänes lähti vägi, kudai piästi kaikkii.

Ozakkahat da ozattomat

(Matf. 5:1-12)

20Iisus kačoi omih opastujih da sanoi heile:

– Ozakkahat oletto työ, köyhät: teijän on Jumalan valdukundu.

21Ozakkahat oletto työ, kudamat nygöi näittö n՚älgiä: teidy syötetäh kylläl.

Ozakkahat oletto työ, ket nygöi itkettö: työ rubietto nagramah.

22Ozakkahat oletto työ, ku rahvas Ristikanzan Poijan täh vihatah da nagretah teidy, ku ajetah teidy omas joukospäi, da paheksitah teijän nimiegi. 23Olgua vesselänny senny päivänny da hypikkiä ylähpäi hyväsmieles, ku palku, kudaman työ suatto taivahas, roih suuri. Mugahäi teijän vihaniekoin tuatat luajittih Jumalan iänenkandajile.

24– No paha rodieu teile, bohatat! Työ jo saitto oman ozan.

25Paha rodieu teile, kudamat oletto nygöi kylläzet, työ rubietto nägemäh n՚älgiä.

Paha teile, ket nygöi nagratto, työ rubietto pačkamah da itkemäh.

26Paha teile, ku kaikin paistah teis hyviä. Mugahäi nämien pagizijoin tuatat paistih Jumalan iänenkandajikse menijöih näh.»

Suvaikkua teijän vihaniekkoi

(Matf. 5:38-48; 7:12)

27«No teile, ket kuundeletto minuu, minä sanon: Suvaikkua teijän vihaniekkoi, luadiet hyviä niilöile, ket teidy vihatah. 28Blahoslovikkua niilöi, ket teidy kirotah. Pangua malittuu niilöin puoles, ket satatetah teidy pahal sanal. 29Ku kentahto iškenöy sinuu korvale, kiännä hänele toine korvu. Ku kentahto ottanou sinul piällyssovan, anna hänele paidugi. 30Anna jogahizele, ken vai sinul pakinnou. A ku ken ottanou midätahto, mi kuuluu sinule, älä pakiče järilleh.

31Kui työ tahtotto, ku rahvas luajittas teile, mugai työ luajikkua heile. 32Ku työ suvainnetto niilöi, kudamat teidy suvaijah, misbo teidy on kiittiä? Riähkähizetgi suvaijah niilöi, ket suvaijah heidy. 33Ku työ luadinetto hyvytty vai niilöile, ket luajitah hyvytty teile, misbo teidy on kiittiä? Riähkähizetgi luajitah muga. 34Ku työ andanetto laihinah niilöile, kes työ uskotto suaha vellat järilleh, misbo teidy on kiittiä? Riähkähizetgi annetah laihinah toine toizele, ku tietäh, suahah järilleh juuri sen verran, mi annettih. 35A työ älgiä olgua moizet. Suvaikkua omii vihaniekkoi. Luadiet hyviä da anduat laihinah, älgiägo vuotakkua järilleh nimidä. Sit teile roih suuri palku da työ roittokseh Ylimäzen lapset; Häi, näit, on hyvä niilöilegi, ket ollah pahat da passibonsanomattomat.

36Olgua armollizet, muga kui teijän Taivahalline Tuatto on armolline.»

Älgiä suudikkua

(Matf. 7:1-5)

37«Älgiä suudikkua, sit teidygi ei suudita. Älgiä pangua viäräkse nikedä, sit teidygi ei panna viäräkse. Prostikkua, sit teidygi prostitah. 38Annakkua, sit teilegi annetah. Tävvel miäräl, ličatul, säräitetyl da kohurikse pannuol miäräl teile annetah. Mittumal miäräl työ miäriättö, moizel teilegi miärätäh.»

39Vie Häi saneli heile arvattavil sanoil:

«Voibigo sogei vietellä sogiedu? Molleihäi langetah haudah. 40Ei opastui ole suurembi opastajua. No konzu häi suau kai opastukset, häi rodieu kui opastai.

41Kuibo sinä näit toppazen sinun vellen silmäs, a omas silmäs et näi partu? 42Kuibo sinä voit sanuo vellelles: ‘Annas, velli, otan topan sinun silmäs’, ku sinä omas silmäs et näi partu? Midä heittelettös! Ota enzimäi parzi iččes silmäs, sit vaste näit ottua topan velles silmäs.»

Puu da sen muarjat

(Matf. 7:16-20; 12:33-35)

43«Ni yksi hyvä puu ei kazvata pahua muarjua, eigo paha puu hyviä. 44Muarjois puu tundietah. Eihäi piidoituhjos sua kerätä smokvua, eigo kukoinpuus viinumuarjua. 45Ristikanzan syväin on ku eloaittu. Hyvän ristikanzan sydämes tulou vai hyviä, a pahan – pahua. Mil syväin on täytetty, sidä i suu pagizou.»

Kaksi koin alustua

(Matf. 7:24-27)

46«Miksebo työ sanotto minule: ‘Ižändy, Ižändy’, a iče etto rua, midä sanon? 47Minä ozutan teile, mittuine on se, kudai tulou minun luo, kuulou minun sanat da luadiu niilöi myö. 48Häi on ku mies, kudai kodii nostajes kaivoi ylen syväh da pani alustan kallivole. Konzu vezi nouzi da pergi taloin seinii, se ei liikutannuh kodii, ku se oli hyvin luajittu. 49A se, kudai kuulou minun sanat, no ei luaji niilöi sanoi myöte, on ku mies, kudai azui koin muale, alustattah. Ku vezi nouzi da pergi koin seinii, kodi kerras kuadui da meni muan tazale.»

Currently Selected:

Luka 6: LIVVI

Highlight

Copy