Luka 7
7
Iisus da suanpiällikkö
(Matf. 8:5-13)
1Konzu Iisus oli sanelluh kaiken tämän rahvahan kuunneltes, Häi lähti Kapernaumah. 2Sie yhtel suanpiälliköl oli voimatoi kazakku, kudai oli kuolendukuvil. Tämä kazakku oli ylen kallis suanpiälliköle, 3i konzu suanpiällikkö kuuli Iisussah näh, häi työndi jevreilöin vahnimii pokoroiččemahes Iisusale, anna Häi tulis da piästäs kazakan. 4Jevreit tuldih Iisusan luo da pokoroittihes: «Sille miehele Sinul maksas auttua. 5Häi suvaiččou meijän rahvastu, dai meijän sinagougu on hänen luajittu.»
6Iisus lähti heijänke. No konzu Häi oli jo lähäl taloidu, suanpiällikkö työndi Hänele vastah omii miehii sanoinke: «Ižändy, älä vaivua iččiedäs. En minä ole moine suuri, ku Sinä tulizit minun levon alle. 7En pidänyh iččie ni moizennu, ku tulla Sinun luo. Sano vai sana, dai kazakku piäzöy. 8Minä ičegi kuundelen toizien käskylöi da käsken omile saldatoile. Ku minä sanon saldatale: ‘Mene’, i häi menöy, libo toizele: ‘Tule’, i häi tulou. Libo ku sanon kazakale: ‘Rua tämä’, i häi ruadau.» 9Iisus diivii nämii sanoi. Häi kiändyi jällesastujan rahvasjoukon puoleh da sanoi: «Kuulkua, midä sanon: nengostu uskuo en ole nähnyh nikus, ni Izrail՚angi rahvahan keskes.» 10Konzu Iisusale vastah työtyt miehet tuldih järilleh kodih, hyö nähtih: kazakku on jo terveh.
Iisus elavuttau lesken poijan Nainan linnas
11Terväh sen jälgeh Iisus lähti Nainan linnah, Hänenke astuttih Hänen opastujat da suuri joukko rahvastu. 12Konzu Häi oli jo lähäl linnan veriädy, siepäi kannettih kuolluttu, yhten leskiakan aino poigua. Muamanke astui suuri joukko linnan rahvastu. 13Konzu Iisus nägi muaman, Hänel rodih žiäli, i Häi sanoi naizele: «Älä itke.» 14Iče meni kandimien rinnale da kosketti niilöi, i kandajat azetuttih. Iisus sanoi kuolluole: «Nuori mies, minä sanon sinule: nouze!» 15Kuolluh nouzi istui da rubei pagizemah, i Iisus andoi händy muamalleh. 16Tämän nähtyy kai rahvas ylen äijäl pöllästyttih da ruvettih ylendämäh Jumalua sanoil: «Meijän keskeh on nossuh suuri Jumalan iänenkandai. Jumal tuli abuh omale rahvahale.» 17Viesti täs levii kaikkie Juudien muadu myöte da kaikkii sen ymbäri olijoi mualoi myöte.
Iivan Ristii työndäy kyzelijöi Iisusan luo
(Matf. 11:2-6)
18Iivanan opastujat saneltih hänele kaikkeh sih näh, midä oli olluh. Iivan kučui kahtu heis 19da työndi kyzymäh Ižändäl: «Oletgo Sinä se, kudamale on lepitty tulla, vai pidäygo meil vuottua kedä tostu?» 20Miehet mendih Iisusan luo da sanottih: «Iivan Ristii työndi meidy kyzymäh Sinul: ‘Oletgo Sinä se, kudamale on lepitty tulla, vai pidäygo meil vuottua kedä tostu?’» 21Se oli sil aigua, konzu Iisus oli piästänyh äijän rahvastu voimattomuksis da vaivois, äijis oli ajanuh iäre pahoi hengii da monele sogiele andanuh silmät. 22Sikse Häi vastai: «Mengiä da sanokkua Iivanale, midä oletto nähnyh da kuulluh:
Sogiet nähtäh, rammat kävelläh,
prokuazal voimattomat puhtastutah,
kuurnehet kuultah,
kuolluzii nostatetah,
köyhile sanellah jevangeliedu.
23Ozakas on se, ken ei hairehtu uskos minuh.»
Iisus pagizou Iivan Ristijäh näh
(Matf. 11:7-19)
24Konzu Iivanan työtyt miehet lähtiettih, Iisus rubei sanelemah rahvahale Iivanah näh:
«Midäbo kaččomah työ kävyittö elämättömäh muah? Kortehtugo, kudamua tuuli lekuttau? 25Vai midä kaččomah kävyittö? Miestygo, kudai on sellinnyh čomih sobih? Ket sellitäh čomasti da eletäh bohatasti, ollah suariloin linnois! 26Midäbo sit kaččomah työ kävyittö? Jumalan iänenkandajuago? Juuri sidä, i minä sanon teile: häi on suurembi ku iänenkandai. 27Häi on se, kudamah niškoi on sanottu Pyhis Kirjutuksis:
– Minä työnnän viestinvedäjän#7:27 Viestinvedäi – se on Iivan Ristii. Jumal työndi händy Iisusan ielastujakse. Sinun iel,
häi avuau Sinule dorogan.
28Minä sanon teile: naizen suaduloin keskes ei ole ni yhty suurembua ku Iivan Ristii, no pienin Jumalan valdukunnas on suurembi händy. 29I kai rahvas, ket kuunneltih Iivanua, maksuloinkeriäjätgi, sanottih, Jumalan tahtot ollah oigiet, i ristittihes Iivanan ristindäl. 30No fariseit da zakonanopastajat hyllättih Jumalan tahtot, eigo otettu Iivanal ristindiä.
31Kehbo minä sit voizin verrata tämän polven rahvastu? Mittumat hyö ollah? 32Hyö ollah kui pihal istujat pienet lapset, kudamat kirrutah toine toizele: ‘Myö soitimmo pillil, vai työ etto pläššinyh, myö iänel itkimmö, vai työ etto itkenyh meijänke.’ 33Iivan Ristii tuli, häi eigo syö leibiä, eigo juo viinua, a työ sanotto: ‘Hänes on karu.’ 34Ristikanzan Poigu tuli, Häi syöy da juou, a työ sanotto: ‘Mittuine syömäri da juomari, maksuloinkeriäjien da riähkähizien dovariššu!’ 35A Mielevys ozutetah oigiekse kaikin, ket Mielevytty myö eletäh.»
Farisei da riähkähine naine
36Yksi farisei kučui Iisussua gostih omah kodih. Taloih tulduu Häi meni stolah. 37A sit linnas eli naine, kudai oli riähkähine. Konzu häi tiijusti, Iisus on farisein kois syömäs, häi tuli sinne alebastruastienke, kudamas oli hyväle tulijua pyhävoidu. 38Häi seizatui Iisusan tuakse Hänen jalgoih#7:38 Sen aijan tabah syödih lattiel virujen.da rubei itkemäh. Ku Iisusan jallat kastuttih hänen kyynälil, häi pyhkii net omil tukil, ukkaili niilöi da voideli hyväle tulijal pyhävoil.
39Farisei, kudai kučui Iisussua gostih, nägi sen da duumaičči: «Ku tämä mies olis Jumalan iänenkandai, häi tiedäs, ken on tämä naine, kudai kosketti häneh. Mittumua riähkähisty elaigua häi eläy!» 40Iisus sanoi hänele: «Simon, minul olis sinule paistavua.» «Pagize vai, opastai», vastai Simon.
41Iisus sanoi: «Yhtel velgahandajal oli kaksi velguniekkua, yksi oli vellas viizisadua dinuarua, toine – viizikymmen. 42Ku heil ei olluh, mil maksua, velgahandai prostii mollembile vellat. Kudai nämis velguniekois enämbäl suvaiččou händy?» 43«Ga minuu myö se, kudamale enämbi prostittih», vastai Simon. «Toven sanoit», sanoi Iisus. 44Sit Häi kiändyi naizeh päi da sanoi Simonale: «Kačahtai täh naizeh. Konzu tulin sinun taloih, sinä et andanuh vetty minun jalgoi pestä. A häi kasteli minun jallat kyynälil da pyhkii net omil tukil. 45Sinä et ukannuh minuu tervehyökse, a häi tulendua myö ei heitä minun jalloin ukkailendua. 46Sinä et voijelluh minun piädy, a häi voideli minun jallat hyväle tulijal pyhävoil. 47Sikse sanongi sinule: hänele on prostittu äijät riähkät, sendäh häi suvaiččou äijäl. A kelle vähä prostitah, se vähän suvaiččou.» 48Sit Häi sanoi naizele: «Sinun riähkät on prostittu.»
49Stolas olijat ruvettih pagizemah keskenäh: «Mibo miehii neče on, kudai riähkiigi prostiu?» 50No Iisus sanoi naizele: «Sinun usko piästi sinuu. Mene rauhas.»
Currently Selected:
Luka 7: LIVVI
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003
