Joan 11

Iisus eläbzoitab Lazarin

1Üks՚ mez՚, kudamb kuctihe Lazarikš, läžui. Hän eli Vifanias, siš-žo küläs, kus hänen sizared Maria i Marfa. 2Maria, kenen Lazar՚-vel՚l՚ läžuškanzi, oli se, ken voidi Ižandan čomahajuižel voil i pühki hänen jaugad ičeze hibusil.

3Lazarin sizared oigenziba Iisusale vestin: «Ižand, se, keda sinä armastad, läžub.» 4Necen kulištades Iisus sanui: «Nece kibu ei ole surmaline, a ozutab, mitte sur՚ Jumal om, i sen kal՚t tuleb sil՚mnägubale se-ki, mitte sur՚ om Jumalan Poig.» 5Iisus lujas armasti Marfad, hänen sizart i Lazarid. 6Hot՚ hän kulišti Lazarin läžundan polhe, no jäi sinna völ kahteks päiväks, 7no jäl՚ges sanui openikoile: «Lähtkam tagaze Judejaha.» 8Openikad vastustiba: «Ravvi, ved՚ ei amu evrejalaižed tahtoiba tacta kivil sinuhu, i sinä möst lähted sinna!» 9Iisus sanui heile: «Päiväs om kaks՚toštkümne časud. Ken astub päiväl, ei kukištu, sikš ku hän nägeb necen mirun lämoin. 10A ken käveleb öl, kukištelese – ved՚ hänes ei ole lämoid.»

11Neniden sanoiden jäl՚ghe hän virki: «Meiden sebranik Lazar՚ uinzi, no minä mänen heraštoitmaha händast.» 12Openikad sanuiba: «Ižand, ku hän om uindanu, ka tervneb.» 13Iisus pagiži Lazarin surman polhe, no openikad meletiba, miše pagin om unen polhe. 14Siloi Iisus sanui heile kohtha: «Lazar՚ om kolnu. 15Teiden täht da sen täht, miše tö uskoižit, voin sanuda sen: om hüvä, miše en olend sigä. No nügüd՚ lähtkam hänennoks.» 16Siloi Foma, kudamb völ kuctihe Kaks՚jäižeks, sanui toižile openikoile: «Mängam mö-ki, kolgam ühtes hänenke.»

17Konz Iisus tuli sinna, hänele sanutihe, miše Lazar՚ oli jo nel՚l՚ päiväd kaumas. 18Vifania oli läz Jerusalimad, videstoštkümnes stadijas, 19i äi evrejalaižid oli tulnu tüništoitmaha Marfad i Mariad heiden vellen surman tagut.

20Konz Marfa kulišti, miše Iisus tuleb, hän läksi hänele vastha. Maria jäi kodihe. 21Siloi Marfa sanui Iisusale: «Ižand, ku olnuižid tägä, minun vel՚l՚ ei kolnuiži. 22No nügüd՚-ki tedan sen: Jumal andab sinei kaiken, midä hänel pakičed.» 23Iisus sanui: «Sinun vel՚l՚ eläbzub.» 24Marfa sanui: «Ka, tedan, miše eläbzub jäl՚gmäižel päiväl, konz kaik eläbzuba.» 25Iisus sanui: «Minä olen eläbzumine i elo. Ken uskob minuhu, ka eläškandeb, hot՚ koleb-ki. 26I kaikutte, ken eläb i uskob minuhu, igäs ei kole. Uskod-ik neche?» 27«Uskon, Ižand», Marfa sanui, «minä uskon, miše sinä oled Messia, Jumalan Poig, kudambale tarbiž tulda mirhu.»

28Neniden sanoiden jäl՚ghe Marfa pördihe kodihe, kucui ičeze sizaren Marian i sanui hänele peitoiči: «Opendai om tägä i kucub sindai.» 29Kuldes sen Maria rigol libui i läksi Iisusannoks. 30Iisus völ ei tulend külähä, a oli völ sigä, kus Marfa vastsi händast. 31Konz evrejalaižed, kudambad oliba pertiš tüništoitmas Mariad, nägištiba, kut hän kipsahti lähtta irdale, läksiba hänen jäl՚ghe. Hö meletiba, miše hän mäni voikmaha kaumale.

32Konz Maria tuli sinna, kus Iisus oli, i nägišti händast, hän lanksi hänen jaugoihe i sanui: «Ižand, ku olnuižid tägä, minun vel՚l՚ ei kolnuiži.» 33Konz Iisus nägišti Marian kündliš i hänenke tulnuzid evrejalaižid-ki kündliš, ka hän lanksi süvähä opalaha. 34Hän küzui: «Kuna tö panit händast?» «Ižand, tule kacmaha», hö sanuiba. 35Iisus kündlestihe. 36Evrejalaižed sanuiba: «Kackat, kut hän armasti Lazarid!» 37No erased sanuiba: «Ku hän voi avaita sogedan sil՚mäd, ei-ik hän voinuiži tehta muga, miše Lazar՚ ei kolnuiži?»

38Iisus möst lanksi opalaha. Hän tuli kaumale. Se oli sur՚ kal՚l՚onduz, saubatud kivel. 39«Heitkat kivi», käski Iisus, no Marfa, kollijan sizar, sanui hänele: «Ižand, hän haižub jo. Hän om olnu sid՚ jo nel՚l՚ päiväd.» 40Iisus sanui: «En-ik sanund sinei: ku uskod, ka nägištad Jumalan vägen?»

41Kivi heittihe kal՚l՚ondusespäi, kus venui kollii. Iisus libuti sil՚mäd i sanui: «Tatam, minä kitän sindai, miše oled kulištanu mindai. 42Ka, minä tedan, miše sinä kaiken kuled mindai, no minä sanun necen neniden täht, kudambad seižuba ümbri, miše hö uskoižiba: sinä oled oigendanu mindai.» 43Iisus sanui necen, sid՚ kirgouzi koval änel: «Lazar՚, tule irdale!» 44Siloi kollii tuli irdale, jaugad i käded kärautud sidegil, mod kattud paikal. Iisus sanui: «Heitkat hänespäi sideged i antkat hänele mända.»

Iisus tahtoidas surmita

(Matv. 26:1-5; Mark. 14:1-2; Luk. 22:1-2)

45Äjad neniš evrejalaižišpäi, ked oliba tulnuded Mariannoks i nähnuded, midä Iisus tegi, uskoškanziba hänehe. 46No erased heišpäi mäniba farisejidennoks i sanuiba, midä Iisus oli tehnu.

47Siloi ülembaižed papid i farisejad kucuiba Nevondkundan suimale i küzuiba sigä: «Midä meile tarbiž tehta? Se mez՚ tegeb äi tundmuztegoid. 48Ku andam hänele edemba-ki tehta ninga, hänehe uskoškandeba ani kaik, siloi tuleba rimalaižed i anastaba meil necen tahon i kaiken meiden rahvahan.» 49Siloi üks՚ heišpäi, Kajafa, kudamb oli sen voden ülembaižen papin, sanui: «Tö et el՚gekoi nimidä. 50Et-ik tö tärtkoi, miše meile oliži paremba, ku üks՚ mez՚ koliži rahvahan täht, mi kaik rahvaz koliži?» 51Nece ei olend hänen ičeze mel՚, no ku hän sil vodel oli ülembaižen papin, ka endusti, miše Iisus koleb rahvahan täht, 52i ei vaiše sen rahvahan täht, a miše kogota ühthe kaikid Jumalan lapsid kaikiš managjoišpäi. 53Siš päiväspäi hö ladiba surmita Iisusan.

54Sen täht Iisus enambad ei kävelend avoin Judejas, a mäni Efraim-lidnaha, kudamb oli läz rahvahatont mad. Sigä hän oleskeli ičeze openikoidenke.

55Evrejalaižiden Äipäivän praznik oli läheli, i külišpäi jo edel Äipäiväd tuli äi rahvast Jerusalimha puhtastamhas. 56Hö eciba Iisusad i seištes pühäkodiš küzeliba toine tošt: «Mittušt mel՚t olet? Tuleb-ik hän praznikale vai ei?» 57Ülembaižed papid i farisejad oliba andnuded mugoman käskön: ku ken-ni tedištab, kus Iisus om, ka sanugaha heile, miše hö voižiba händast tabata.

Currently Selected:

Joan 11: UZ

Highlight

Copy