Luka 11

Iisus opendab openikoid loičmaha

(Matv. 6:9-13; 7:7-11)

1Kerdan Iisus oli erases sijas loičmas. Konz hän lopi, üks՚ hänen openikoišpäi sanui: «Ižand, openda meid loičmaha, muga kut Joan-ki openzi ičeze openikoid.»

2Iisus sanui heile: «Konz loičet, sanugat ninga:

– Meiden taivhaline Tatam!

Olgha pühä sinun nimi.

Tulgha sinun valdkund.

Tehkahas kaik sinun tahton mödhe

täl-ki mal, kut taivhas.

3Anda meile kaikuččen päivän

meiden jogapäiväine leib.

4I pästa meile meiden grähkäd,

kut mö-ki pästam velgad

kaikuččele meiden velgnikale.

Ala ve meid manitushe,

no päzuta meid pahaspäi.»

5Iisus sanui völ:

«Kackat: kenel-ni teišpäi om sebranik, a sinä tuled hänennoks kesked öd i sanud: ‘Vellüdem, anda velgha minei koume leibäd. 6Minun sebranik matkas oldes tuli minunnoks, a minai ei ole nimidä tarita hänele.’ 7A toine sanub ičeze kodišpäi: ‘Lähte täspäi, ala telusta. Uks՚ om jo saupkes, i minä olen jo vernu ühtes lapsidenke. Minä en voi libuda andmaha nimidä.’ 8No minä sanun teile: hot՚ hän ičeze sebranikan täht ei libuiži-ki andmaha, ka hän üks՚kaik libub, sikš ku nece mez՚ pakiten pakičeb, i hän andab severdan, kuverdan se pakičeb.

9Muga sanun teile: Pakikat, i teile anttas. Eckat, i tö löudat. Kolkotagat, i teile avaitas. 10I kaikutte pakičii sab, ecii löudab, i kolkotajale avaitas. 11Niken teišpäi, tedan, ei ole mugoine tat, miše andab ičeze poigale kiven, konz hän pakičeb leibäd, vai andab kün kalan sijas, konz poig pakičeb kalad, 12vai skorpionan, konz hän pakičeb munad. 13I ku tö, pahad mehed, mahtat antta ičetoi lapsile hüvid lahjoid, ka taivhaline Tat völ suremban tahtonke andab Pühän Hengen nenile, ked necidä hänel pakičeba.»

Iisus i Vel՚zevul

(Matv. 12:22-30; Mark. 3:20-27)

14Kerdan Iisus küksi pahan hengen keletomas mehespäi. Konz paha heng läksi, keletoi mez՚ pagižeškanzi, i rahvaz čududelihe. 15Erased sanuiba: «Vel՚zevulan, pahoiden hengiden pämehen vägel Iisus kükseb pahoid hengid.» 16A toižed tahtoiba kodvda händast i pakičiba hänel tundmuztegod, kudamb tuliži taivhaspäi.

17No Iisus tezi, midä heil om meles, i sanui: «Kaikutte valdkund, kudamb jagase i ridleb iče ičezenke, tühjeneb, i pert՚, kudamb iče jagase, lankteb. 18I ku soton zavodib ridelta iče ičezenke, ka kut hänen valdkund voib püžuda? A tö sanut, miše minä küksen pahoid hengid mehišpäi Vel՚zevulan vägel. 19No ku minä küksen pahoid hengid Vel՚zevulan vägel, ka kenen vägel tijalaižed kükseba heid? Sikš hö linneba teile sudjin. 20A ku minä küksen pahoid hengid Jumalan sormel, ka Jumalan valdkund tozi-ki om jo tulnu teidennoks.

21Konz vägekaz mez՚ oružj kädes varjoičeb ičeze horomoid, hänen kodielole niken ei voi tehta pahad. 22No ku toine vägevamb taciše hänen päle i vägestab händast, ka anastab hänen oružjan, kudambaha hän nadeihe, i jagab satusen. 23Ken ei ole minun polel, om mindai vasthapäi, i ken ei kogoda ühtes minunke, se rajadab.»

Pagan heng pördase

(Matv. 12:43-45)

24«Konz pagan heng lähteb mehespäi, se käveleb vedetomid i rahvahatomid tahoidme i ecib lebusijad, no ei löuda. Siloi se sanub: ‘Minä pördamoi kodihe, kuspäi läksin.’ 25Konz hän pördase, ka löudab, miše pert՚ om pühkitud i keratud. 26Sid՚ nece heng mäneb i otab ičezenke völ seičeme pahembad henged, mi iče om, i ned tuleba südäimehe i eläškandeba neciš mehes. I muga sen mehen elo lopuks tuleb völ pahembaks, mi ezmässai oli.»

Ken om ozakaz

27Konz Iisus muga pagiži, eraz naine rahvazkogospäi sanui komedal änel: «Ozakaz om se koht, kudamb om sindai kandišnu! Ozakahad oma ned nižad, kudambad oma sindai imetanuded!» 28Sihe Iisus sanui: «I muga, ozavad oma ned, ked kuleba Jumalan sanan i eläba sen mödhe.»

Rahvaz varastab tundmuzznamad

(Matv. 12:38-42)

29Konz rahvast kogozihe völ enamban, Iisus zavodi pagišta heile:

«Nügüdläine rahvaz om paha rahvaz. Se pakičeb tundmuzznamad, no üksjaine znam, kudamban sille anttas, om Jumalan sanankandajan Jonan znam. 30Kut Jona oli znaman Ninevian eläjile, muga Mehen Poig linneb znaman necile nügüdläižele rahvahale. 31Suviman kunigaz-naine eläbzub i tuleb sudale ühtes necen nügüdläižen rahvahanke i väritaškandeb heid. Hän tuli man toižes agjaspäi kundelmaha Solomonan melekahid paginoid, a sid՚ ved՚ om enamb mi Solomon! 32Ninevian eläjad eläbzuba i tuleba sudale ühtes necen nügüdläižen rahvahanke i väritaškandeba heid. Hö kärauzihe grähkišpäi, konz Jona saneli heile Jumalan vestid, a sid՚ ved՚ om enamb mi Jona!»

Sil՚m om hibjan lamp

(Matv. 5:15; 6:22-23)

33«Niken ei virita lampad sen täht, miše peitta se jäl՚ges vai panda astijan alle. Se pandas lampanpidimehe, miše ned, ked tuleba pert՚he, nägižiba lämoin. 34Sinun sil՚mäd oma sinun hibjan lamp. Konz sinun sil՚mäd oma tervhed, ka kaik sinun hibj-ki linneb täuz՚ lämoid. Konz sinun sil՚mäd oma hondod, ka sinun hibj-ki linneb pimed. 35Kacu, miše lämoi, kudamb sinus om, ei oliži pimed. 36Ku kaik sinun hibj om täuz՚ lämoid i sinus ei ole ni üht pimedad sijad, ka siloi kaik linneb vauged, kuti lamp andab sinei ičeze loštajan lämoin.»

Iisus väritab farisejid i käskištonopendajid

(Matv. 23:1-36; Mark. 12:38-40; Luk. 20:45-47)

37Konz Iisus oli opendamas, üks՚ farisei kucui händast sömha ičeze kodihe. Hän mäni sinna i ištuihe. 38Farisei čududelihe, konz nägišti, miše hän edel sömäd ei pezend käzid.

39No Ižand sanui hänele:

«Tö, farisejad, puhtastat mal՚l՚ad i padad irdpolespäi, no teiden südäin om täuz՚ anastust i pahut. 40Tö, meletomad! Ei-ik hän ole üks՚, ken om tehnu irdpolen i südäinpolen? 41Antkat gollile sidä, midä teiden mal՚l՚as om. Siloi kaik teil linneb puhtaz. 42Voi teid, farisejad! Tö maksat käskišton mödhe kümnendesen m՚atas, rutas i kaikiš toižiš sadheiniš, no et meletagoi oiktuses i Jumalan armastuses. A teile ezmäi tarbiž neciš muštta i sidä ei unohtada.

43Voi teid, farisejad! Tö navedit ištta suimpertiš ezmäižil sijoil i teile om mel՚he, konz rahvaz sanub teile tervhensanoid irdal. 44Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Olet tö koiverdelijad! Tö olet kuti kaumad, kudambil ei ole kaumankivid i kudambiden päl mehed käveleba i ei tekoi, mi om heiden jaugoiden al!» 45Siloi üks՚ käskištonopendajišpäi sanui hänele: «Opendai, mugoižel paginal sinä abidoičed meid-ki.»

46Iisus sanui:

«Voi teid-ki, käskištonopendajad! Tö panet mehiden niškale kandmoid, kudambid om jüged kantta, a iče ühtel-ki sormel et kosketagoi niid.

47Voi teid! Tö teget surid muštznamoid Jumalan sanankandajiden kaumoile. No heid ved՚ rikoiba teiden tatad. 48Muga tö ozutat, miše tedat teiden tatoiden tegod i luget niid oiktoikš: hö rikliba Jumalan sanankandajid, a tö teget heile muštznamoid. 49Sikš Jumalan Mel՚ om-ki sanunu: ‘Minä oigendan heidennoks sanankandajid i apostoloid, erasid hö rikoškandeba, a erasid kükseškandeba.’ 50Sikš nügüdläižele rahvahale tarbiž maksta Jumalan sanankandajiden veres, kudamb om vodanu mirun tegemižen aigaspäi, 51Avel՚an verespäi Zaharian verhesai, hänen, kudamb oli riktud altarin i pühäkodin keskhe. Muga minä sanun teile: nügüdläižele rahvahale tarbiž maksta kaikes.

52Voi teid, käskištonopendajad! Tö otit ičeletoi tedon avadimen. Tö iče et männugoi südäimehe, i nenile-ki, kudambad tahtoiba mända, tö et andnugoi.»

53Konz Iisus pagiži necidä, käskištonopendajad i farisejad lujas verduiba hänen päle i tartuiba hänehe ičeze küzundoil. 54Hö kundliba tarkašti hänen paginoid i tahtoiba tabata miččes-ni sanas, miše voižiba väritada händast.

Currently Selected:

Luka 11: UZ

Highlight

Copy