Luka 13
13
Et käraukoiš grähkišpäi, ka kolet
1Sen aigan tuliba erased mehed Iisusannoks. Hö sanuiba hänele neniden galilejalaižiden polhe, keda Pilat oli käsknu rikta, konz hö paniba žertvoid altarile, i muga mehiden veri oli segoitanus žertvživatoiden verenke. 2Iisus sanui heile: «Meletat-ik, miše hö oliba grähkhižembad mi kaik toižed galilejalaižed, ku saiba mugoižen lopun? 3Ka ei – sanun minä teile – no ku et käraukoiš grähkišpäi, ka tö kaik mugažo kolet. 4A kutak ned kahesatoštkümne, kudambad koliba, konz Siloaman bašn՚ lanksi heiden päle? Meletat-ik tö, miše hö oliba grähkhižembad kaikid toižid jerusalimalaižid? 5Ka ei – sanun minä teile – no ku et käraukoiš grähkišpäi, ka tö kaik mugažo kolet.»
6Sid՚ Iisus sanui mugoižen ozoitezstarinan: «Erasel mehel vinpusadus kazvoi smokvanpu. Hän mäni ecmaha sil ploduid, no ei löudand. 7Siloi hän sanui sadunkacujale: ‘Jo koume vot kävuin ecmaha ploduid neciš puspäi, no en löudand. Čapa pu, sikš ku se vaiše otab vägen maspäi.’ 8No sadunkacui sanui: ‘Ižand, jäta se völ vodeks. Minä rohlenzoitan mad i panen heret ümbri pus. 9Voib olda se tob ploduid. Ku ei to, ka udel vodel käsked čapta se.’»
Iisus tegeb tervheks naižen sobatan
10Iisus oli sobatan ühtes suimpertiš opendamas. 11Sigä oli naine, kudambad kahesatoštkümne vot mokiči paha heng. Heng tegi händast läžujaks, muga miše händast vedi kokovicaks, i hän ei voind oigeta sel՚gäd. 12Nägištades naižen Iisus kucui händast ičezennoks i sanui: «Sinä oled terveh ičeiž kibuspäi.» 13Hän pani käded naižen päle, i naine sid՚-žo oigenzi sel՚gän i ülenzoitaškanzi Jumalad.
14Suimpertin pämez՚ verdui, miše Iisus tegi tervheks sobatan. Hän sanui kaikile, ked sigä oliba: «Nedališ om kuz՚ päiväd, konz voib rata. Tulgat siloi, miše tehtas tervhikš, a ei sobatan.» 15Ižand sanui hänele: «Sinä, koiverdelii! Ei-ik kaikutte teišpäi pästa sobatan ičeze härgad vai oslad kütkespäi i ve sidä jomha? 16Necen Avraaman tütren soton pidi sidegiš kahesatoštkümne vot. Ei-ik händast sanu pästta valdale sobatan?» 17Iisusan vastustajile tegihe huiged, konz hö kulištiba nene sanad, a rahvaz oli ihastusiš neniš suriš tegoišpäi, kudambid Iisus tegi.
Gorčicansemen i muigotez
(Matv. 13:31-33; Mark. 4:30-32)
18Iisus sanui jäl՚ghe: «Mitte Jumalan valdkund om? Min vuitte se om? 19Se om kuti gorčicansemen, kudamban mez՚ semenzi linmaha. Se kazvoi korktaks puks, i taivhan lindud tehliba ičeze pezad sen oksile.»
20Völ hän sanui: «Min vuitte Jumalan valdkund om? 21Se om kuti muigotez. Konz naine segoitades pani sihe koume saton-märad jauhod, ka kaik taigin libui.»
Ahtaz uks՚
(Matv. 7:13-14, 21-23)
22Iisus astui lidnoiden i küliden kal՚t Jerusalimha. Matkas hän openzi rahvast. 23Ken-se küzui hänel: «Opendai, om-ik tozi, miše vaiše harvad päzuba Jumalan valdkundaha?» Iisus sanui:
24«Pangat kaik vägi sihe, miše putta südäimehe ahthan uksen kal՚t. Minä sanun teile: äjad tahtoiba putta sinna, no ei voigoi.
25Tuleb se aig, konz pertin ižand libub i sauptab uksen. A tö seižuškandet irdal, kolkotaškandet i kidastaškandet: ‘Ižand, Ižand, avaida meile!’, a hän sanub: ‘En tunde teid, en teda, kuspäi tö olet.’ 26Siloi tö zavodit sanelda: ‘Mö söim i joim sinunke, i sinä openzid meiden küliš i lidnoiš.’ 27No hän sanub: ‘Sanun teile: en tunde teid, en teda, kuspäi tö olet. Mängat tägäpäi, kaik tö pahudentegijad!’
28Sigä tö voikaškandet i kirskutaškandet hambhil, konz nägištat Avraaman, Isakan i Jakovan i kaikid sanankandajid Jumalan valdkundas, no homaičet, miše teile uks՚ om saubatud. 29I tuleb rahvast kut päivnouzmpolespäi i päivlaskmpolespäi, muga pohjoižespäi i suvespäi, i hö mäneba longile Jumalan valdkundaha. 30I muga oma jäl՚gmäižed, ked linneba ezmäižin, i oma ezmäižed, ked linneba jäl՚gmäižin.»
Iisus voikab Jerusaliman polhe
(Matv. 23:37-39)
31Sil päiväl tuliba erased farisejad sanumaha Iisusale: «Lähte tägäpäi, Irod tahtoib rikta sindai.»
32No hän sanui:
«Mängat i sanugat sille reboile: ‘Tämbei i homen minä kükseškanden mehišpäi pahoid hengid i tegeškanden tervhikš läžujid, i koumandel päiväl lopin minun tön.’ 33No tämbei i homen i homnesjäl՚gen minei tarbiž astta edeleze – ved՚ ei voi, miše Jumalan sanankandai sab surman kus-se toižes sijas, a ei Jerusalimas.
34Jerusalim, Jerusalim! Sinä rikled Jumalan sanankandajid i tacelten kivid surmitad nenid, ked om oigetud sinunnoks. Äjak kerdoid minä olen tahtoinu kogota sinun lapsid, muga kut kana kogodab ičeze poigid suugiden alle! No tö et tahtoinugoi tulda. 35Kulgat nügüd՚: teiden pert՚ jäb teile tühjaks. I minä sanun teile, miše tö et nägištagoi mindai edel ku sil päiväl, konz tö sanut: ‘Blahoslovidud om hän, kudamb tuleb Ižandan nimes!’»
Currently Selected:
Luka 13: UZ
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006
