Luka 14
14
Iisus tegeb läžujan mehen tervheks sobatan
1Iisus tuli sobatan erasen farisejiden pämehen kodihe longile, i kaik kacuiba, midä hän tegeškandeb. 2Sid՚ hänennoks tuli mez՚, kudamb läžui vezituržekibus. 3Iisus küzui käskištonopendajil i farisejil: «Voib-ik sobatan tehta tervheks vai ei?» 4Hö ei sanunugoi nimidä. Iisus kosketi mest, tegi händast tervheks i oigenzi sigäpäi. 5Jäl՚ghe hän möst küzui: «Midä tö iče teget? Ku kenen-ni osl vai härg lankteb kaivho, ei-ik hän sid՚-žo vedä sidä sigäpäi, hot՚ oliži-ki sobat?» 6Neche niken ei voind sanuda nimidä.
Miččen tarbiž olda adivole
7Iisus homaiči, miše adivod valičiba ičeleze parahimad sijad longikš. I hän sanui heile ozoitezstarinan: 8«Ku sindai kuctas sajaha, ala ištte parahimale sijale. Ved՚ ken-ni adivoišpäi voib olda sindai arvokahamb, 9i ižand, kudamb om kucnu teid molembid, tuleb sanumaha sinei: ‘Pästa necile sijale händast.’ Siloi sinei linneb huiged, i sinä ištutoi jäl՚gmäižele sijale. 10Ei, konz sindai kuctas, valiče stolan taga kaikid hondomb sija. Sid՚ hän, kudamb om kucnu sindai, tuleb i sanub sinei: ‘Minun sebranik, sirtte tänna lähemba’, i kaik adivod nägištaba, mitte arvokaz sinä oled ižandale. 11Ken ičtaze korgenzoitab, se linneb alenzoittud, a ken ičtaze alenzoitab, se linneb korgenzoittud.»
12Jäl՚ghe Iisus sanui mugažo pertin ižandale: «Konz vaumištad päilongid vai ehtlongid, ala kucu sebranikoid, ala – vellid, ala kucu ičhižid i elokahid susedoid. Ved՚ hö-ki voiba kucta sindai i maksta sil-žo sinei. 13Ei, konz sinä teged praznikan, kucu gollid, kädetomid i jaugatomid, rambičijoid i sogedoid. 14Ozakaz linned, sikš ku hö ei voigoi maksta sinei. Sinei makstas, konz tozioiktad mehed eläbzuškandeba.»
Ozoitezstarin suren praznikan polhe
(Matv. 22:1-10)
15Necen kulištades üks՚ adivoišpäi sanui Iisusale: «Ozakaz se, kudamb linneb longil Jumalan valdkundas.»
16Iisus sanui muga:
«Eraz mez՚ tegi suren praznikan i kucui äi adivoid. 17Konz oli aig zavodidas praznikale, hän oigenzi ičeze käskabunikan sanumaha kuctud mehile: ‘Tulgat, kaik om jo vaumiž.’ 18No hö kaik toine toižen jäl՚ghe zavodiba sanelda, miše ei voigoi tulda. ‘Ostin pöudon’, sanui üks՚, ‘minei tarbiž mända kacmaha sidä. Ala ota abidoks, no en voi tulda.’ 19‘Ostin viž parad härgid’, sanui toine, ‘i mänen kodvimaha niiden radväged. Ala ota abidoks, miše en voi tulda.’ 20Koumanz՚ sanui: ‘Olen vaiše nainu, sikš en voi tulda.’
21Käskabunik pördihe i sanui necen ižandale. Siloi ižand kurktui i sanui abunikale: ‘Mäne teramba lidnan irdoile i to sigäpäi gollid, kädetomid i jaugatomid, rambičijoid i sogedoid.’ 22Käskabunik tuli sanumaha: ‘Ižand, tegin kaiken muga, kut käskid, no völ om sijad.’ 23Ižand sanui käskabunikale: ‘Mäne surile i penile teile i käske rahvahale tulda tänna, miše minun pert՚ oliži täuz՚. 24I muga sanun teile, miše ni üks՚ aigemba kuctud mehišpäi ei putu minun praznikale! Äjid om kuctud, no harvoid mehid om valitud.’»
Midä maksab olda Iisusan openikan?
(Matv. 10:37-38; 5:13; Mark. 9:50)
25Iisusanke astui sur՚ rahvazkogo. Hän kärauzihe i sanui heile:
26«Ku ken-se astub minunke, no navedib mindai vähemba ičeze tatad i mamad, akad i lapsid, vellid i sizarid, i völ ičeze kodielod, ka hän ei voi olda minun openikan. 27Ken ei kanda ičeze ristad i ei astu minun jäl՚ghe, hän ei voi olda minun openikan. 28Ku ken-se teišpäi zavodib leta bašn՚ad, ka hänele tarbiž išttas i lugeda, täudub-ik hänele rahoid, miše leta se lophusai. 29No voib olda muga-ki, miše konz hän tegeškandeb alandusen, hänel lopiše rahad, i rad jäb kesketi. Siloi kaik, ked necen nägeba, zavodiba nagrda händast: 30‘Kac om mez՚! Zavodi tehta, no jäti kesketi.’
31Vai ku kunigaz lähteb voinale tošt kunigast vaste, ezmäi hänele tarbiž išttas i meletada, voib-ik hän kümneltuhal saldatal vägestada tošt kunigast, kudambanke linneb kaks՚kümnetuhad saldatad. 32Muite hän oigendab vestinkandajid pakičemha kožmust, konz se toine kunigaz om völ edahan.
33Muga tö-ki: ku et erigakoi kaikespäi, midä teil om, ka tö et voigoi olda minun openikoin.
34Sol om hüvä. No ku sol kadotab ičeze vägen, mil voib möst tehta se solakahaks? 35Se ei kožu nikuna, ei pöudho i ei herekogoho. Se tarbiž tacta. Kenel oma korvad kulda, ka se kulgaha!»
Currently Selected:
Luka 14: UZ
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
(c) Biblijan kändmižen institut, Helsinki 2006
