Matvei 23

PAGIN KÄSKIŠTONOPENDAJID I FARISEJID VASTHAPÄI 23

Ken tahtoib tehta ičtaze kaikid vanhembaks

(Mark. 12:38-39; Luk. 11:43, 46; 20:45-46)

1Sid՚ Iisus pagiži rahvahale i ičeze openikoile: 2«Moisejan ištim om nügüd՚ käskištonopendajiden i farisejiden valdas. 3Ka kut hö käskeba teile eläda, muga elägat i tehkat. Vaiše algat tehkoi heiden tegoiden mödhe, sikš ku hö pagižeba üht, a tegeba tošt. 4Hö tungeba rahvahale lujas jügedoid kormid, kudambid löumain kantta, no iče hö ei tahtoigoi sormel-ki likahtoitta. 5Kaiken, min hö tegeba, hö tegeba vaiše sikš, miše rahvaz sidä nägiži. Miččed levedad sidoged sanoidenke Pühiš Kirjutusišpäi oma heiden ocas da käziš i miččed pit՚käd ribud lepkiš! 6Hö navediba ištta praznikan aigan parahimil sijoil i suimpertiš ezmäižil ištmil, 7i oma hüviš meliš, konz mehed irdoil sanuba heile tervhensanoid i kucuba heid ‘ravvi’ – opendai.

8Algat tö antkoi kucta ičtatoi ravvikš, sikš ku teil om vaiše üks՚ opendai, Hristos, i tö kaik olet velled. 9Algat kuckoi tataks nikeda, ken om man päl, sikš ku vaiše üks՚ om teil Tat, hän, kudamb om taivhas. 10Algat antkoi kucta ičtatoi vedäjikš, sikš ku teil om vaiše üks՚ vedäi, Messia. 11Ken teišpäi om vanhemb, se olgha toižiden abunik. 12Ken ičtaze korgenzoitab, se linneb alenzoittud, a ken ičtaze alenzoitab, se linneb korgenzoittud.»

Voi teid!

(Mark. 12:40; Luk. 11:39-52; 20:47)

13«Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö sauptat taivhan valdkundan rahvahaspäi. Tö iče et mängoi sinna i et pästkoi nenid, ked mänižiba. 14Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö anastat leskiakoil pertid i pit՚kha loičet vaiše rahvahan sil՚miš. Sidä pahemb tuleb teile sud.

15Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö mänet mas läbi i meriden taga, miše tehta hot՚ üks՚ mez՚ teiden openikaks, no konz muga tuleb, teget hänespäi adhu mänijan, kahtišti hondomban, mi iče tö olet!

16Voi teid, tö sogedad vedätajad! Tö sanut: ‘Ku ken-se vahvištoitab ičeze sanad pühäkodin kal՚t, hänen sana ei maksa nimidä, no ku vahvištoitab ičeze sanad pühäkodin kuldan kal՚t, siloi tarbiž püžuda ičeze sanas.’ 17Tö uradad i sogedad! Mi om suremb, kuld vai pühäkodi, kudamb sen kuldan tegeb pühäks? 18Tö sanut mugažo: ‘Ku ken-se vahvištoitab ičeze sanad altarin kal՚t, neciš ei ole nimidä, no ku vahvištoitab ičeze sanad lahjan kal՚t, kudamb om pandud altarile, siloi hänele tarbiž püžuda ičeze sanas.’ 19Tö, uradad i sogedad! Mi om suremb, lahj vai altar՚, kudamb lahjan tegeb pühäks? 20Sen täht, ken vahvištoitab ičeze sanad altarin kal՚t, hän vahvištoitab sanad i altarin kal՚t i kaiken kal՚t, midä om pandud altarile, 21i ken vahvištoitab ičeze sanad pühäkodin kal՚t, ka vahvištoitab ned sen kal՚t i mugažo hänen kal՚t, ken sigä eläb. 22I ken vahvištoitab sanad taivhan kal՚t, ka vahvištoitab sanad Jumalan valdištmen kal՚t i hänen kal՚t, ken sigä ištub.

23Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö maksat kümnendesen m՚atas, ukropas i tminas, no unohtat siš, mi käskištos om päazj: oiktuz՚, armahtuz i uskond. Niiden mödhe teile tarbiž eläda, no ei unohtada toižid-ki. 24Tö, sogedad vedätajad! Tö segloičet säsken, a laindat verbl՚udan!

25Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Puhtastat mal՚l՚ad i padad irdpolespäi, a südäimes ned oma täuded anastust i värhut. 26Sinä, soged farisei, puhtasta mal՚l՚ad i padad ezmäi südäimespäi, siloi ned linneba puhthad irdpolespäi-ki!

27Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Olet tö koiverdelijad! Tö olet kuti čomitadud kaumad. Irdpolespäi ned oma čomad, no südäimespäi oma täuded kollijoiden luid i kaikuttušt paganad. 28Mugažo tö-ki olet tozioiktad irdpolespäi, mehiden sil՚miš, no südäimes tö olet koiverdelijad i pahantegijad.

29Voi teid, käskištonopendajad i farisejad! Tö, koiverdelijad! Tö teget Jumalan sanankandajile surid kivikaumoid, tö čomitat tozioiktoiden kaumad 30i sanut: ‘Ku mö elänuižim meiden ezitatoiden aigan, mö em olnuiži värnikad ühtes heidenke Jumalan sanankandajiden veres.’ 31Teiden sanad todištaba teid vasthapäi: tö olet neniden ezitatoiden lapsed, ked rikliba Jumalan sanankandajid. 32Ka tehkat lophusai se, min oma zavodinuded teiden tatad! 33Tö, madod! Tö, kün lapsed! Tö et voigoi pästta pagod, i teid suditas adhu!

34Kulgat-žo: Minä oigendan teidennoks Jumalan sanankandajid, melekahid mehid i käskištonopendajid. Toižid tö rikot, i nagloičet ristha, toižid löt kunutoil suimpertiš i kükslet ühtes lidnaspäi toižhe. 35Muga teiden päle lankteb kaikiden tozioiktoiden veri, kudamb man päl om pästtud, tozioiktan Avel՚an verespäi Zaharian, Varahian poigan verhesai, hänen, keda tö rikoit pühäkodin i altarin keskhe. 36Todeks sanun teile: kaik nece lankteb nügüdläižen rahvahan päle!»

Iisus om opalas Jerusaliman tagut

(Luk. 13:34-35)

37«Jerusalim, Jerusalim! Sinä rikled Jumalan sanankandajid i tacelten kivid surmitad nenid, ked om oigetud sinunnoks. Kuverz՚ kerdad minä olen tahtoinu kogota sinun rahvahan, muga kut kana kogodab ičeze poigid suugiden alle! No tö et tahtoinugoi tulda. 38Kulgat nügüd՚: teiden pert՚ jäb teile tühjaks. 39Minä sanun teile: tö et nägištagoi mindai neciš päiväspäi sihesai, kuni sanut: Blahoslovidud om hän, ken tuleb Ižandan nimes!»

Currently Selected:

Matvei 23: UZ

Highlight

Copy