Matvei 24

IISUS PAGIÄEB, MIDÄ JÄL՚GMÄI TEGESE 24-25

Pühäkodin murendamine

(Mark. 13:1-2; Luk. 21:5-6)

1Konz Iisus läksi pühäkodišpäi irdale i tahtoi jo mända, hänennoks tuliba openikad, miše ozutada pühäkodin pertid. 2No Iisus sanui heile: «Näget-ik kaiken necen? Todeks sanun teile: tänna ei jä kived kiven päle, kaik linneb pandud mantazale.»

Kut zavodiše murendamine

(Mark. 13:3-13; Luk. 21:7-19)

3Konz Iisus ištui Voipunmägel üksnäze, openikad tuliba hänennoks i küzuiba: «Sanu meile: konz kaik nece linneb? Mitte znam ozutab sinun tulendad i necen mirun lopud?»

4Iisus sanui: «Olgat herkhil, miše niken ei veiži teid vigaha. 5Äjad tuleba minun nimes i sanuba, miše hö oma minä. Hö sanuba: ‘Minä olen Messia’ i veba äi rahvast vigaha. 6Tö kulištat toran änid i vestid voinan polhe, no algat pöl՚gästugoi. Necile kaikele tarbiž olda, no nece völ ei linne lop. 7Rahvaz libuškandeb tošt rahvast vaste, i ma mad vaste, i äjiš sijoiš linneb näl՚gäd, lendajid kibuid i manrehkaidusid. 8No nece kaik om vaiše kuti sündutandan kibuiden zavodind.

9Siloi teid anttas mokita, teid rikoškatas, i kaik rahvahad kandaškandeba vihan teiden päle minun nimen tagut. 10Siloi äjad hül՚gäidaba uskondan, hö möškandeba toine tošt i kandaškandeba vihan toine toižen päle. 11Siloi tuleb äi tühjid sanankandajid, i hö veba äi rahvast vigaha. 12I ku paha sureneb, äjiden armastuz vilugandeb. 13No ken püžub vahvas lophusai, se päzub igähižehe eloho. 14Nece hüvä vest՚ valdkundan polhe sanuškatas kaikjal mirus, todištuseks kaikile rahvahile, i vaiše siloi tuleb lop.»

Sur՚ ahtištuz

(Mark. 13:14-23; Luk. 21:20-24; 17:23-24, 37)

15«A konz nägištat pühäs sijas paganan opakon azjan, kudamban polhe oli sanunu Jumalan sanankandai Daniil» – el՚gekaha lugii necen! – 16«siloi kaikile, ked eläba Judejas, tarbiž pageta mägile. 17Ken om katusel, ka algha mängoi otmaha tavaroid pertišpäi, 18i ken om pöudos, ka algha pörtkoiš otmaha sobad kerdale. 19Voi nenid, kudambad nenil päivil oma kohtukahad vai imetaba lapsid! 20Loičkat, miše teiden pago ei oliži tal՚vel vai sobatan. 21Ahtištuz linneb mugoine sur՚, ningošt ei ole olnu mirun tegemižespäi neche aighasai i ei linne-ki nikonz. 22I ku Jumal ei lühendaiži necidä aigad, ka ni üks՚ mez՚ ei voiži kaitas. No valitud mehiden täht se aig linneb lühetud.

23I ku ken-ni siloi sanub teile: ‘Tägä om Messia,’ vai: ‘Hän om sigä,’ algat uskkoi. 24Ved՚ tuleb tühjid messioid i tühjid sanankandajid, i hö tegeškandeba surid tundmuztegoid i čudoid, miše veda, ku voiži, valitud-ki vigaha. 25Kackat, minä olen sanunu teile kaiken edelpäi.

26I ku teile sanutas: ‘Hän om rahvahatomas mas,’ algat mängoi sinna, i ku sanutas: ‘Hän peitäse pertiš,’ algat uskkoi. 27Kut samalduz samaldab päivnouzmpoles i tegeb vauktaks taivhan päivlaskmpolhesai, mugoine linneb i Mehen Poigan tulend. 28Kuna om živat kolnu, sinna lendaba sured habukad-ki.»

Mehen Poigan tulend

(Mark. 13:24-37; Luk. 21:25-33; 17:26-30, 34-36; 12:39-40)

29«I teravas neniden päividen ahtištusen jäl՚ghe päiväine pimidub, i kudmaine ei anda ičeze vauktad. Tähthad lankteba taivhaspäi i taivhan väged säregandeba. 30Siloi taivhas ozutase Mehen Poigan znam. Kaik man rodud laskeškandeba voikuid, konz nägištaba Mehen Poigan, kudamb tuleb pil՚viden päl sures väges i hoštoteses. 31Torven lujan änen aigan hän oigendab ičeze angeloid i keradab valitud mehid nelläs man polespäi, man agjaspäi taivhan agjahasai.

32Opekatoiš sišpäi, midä smokvanpule tegese: konz sen oksad heraštuba i kazvaškandeba lehtesed, ka tö tedat, miše keza om läz. 33Mugažo konz nägištat kaik nene azjad, ka tekat, miše se aig om läz, ani verajanno. 34Todeks sanun teile: nügüdläine rahvaz ei kado sihesai, konz kaik nece tegese. 35Taivaz i ma kadoba, no minun sanad ei kadogoi.

36No sidä päiväd i časud ei teda niken, ei taivhan angelad-ki, sen tedab vaiše minun Tat. 37Muga kut oli Nojan päivil, muga linneb siloi-ki, konz Mehen Poig tuleb. 38Suren upotandan edel mehed söiba i joiba, naiba i andliba mehele ičeze tütrid sihe päivhäsai, kudambal Noi mäni surhe veneheze. 39Hö ei tednugoi nimidä, kuni sur՚ upotand ei tulend i ei upotand heid kaikid. Mugažo linneb, konz Mehen Poig tuleb. 40Siloi kaks՚ mest linneba pöudol: toine ottas, toine jättas. 41Kaks՚ našt jauhoškandeba kivel: toine ottas, toine jättas.

42Olgat herkhil, sikš ku tö et tekoi, miččel časul teiden Ižand tuleb. 43Ved՚ tö el՚gendat, ku pertin ižand tedaiži, miččel ön aigal vargaz tuleb, ka hän oliži herkhil i ei andaiži sadas pert՚he. 44Sikš olgat tö-ki vaumhed: Mehen Poig tuleb ani sen aigan, konz tö et meletagoi-ki.»

Hüvä i hond käskabunik

(Luk. 12:41-48)

45«Olgat kuti se todesine i melekaz käskabunik, keda hänen ižand om pannu abunikoiden kacujaks, miše hän andaiži toižile abunikoile sömäd ičeze aigan. 46Ozakaz om se käskabunik, kudamb tegeb muga, i hänen ižand pörttes nägištab sen! 47Todeks sanun teile: hän paneb händast kaiken ičeze kodielon kacujaks.

48No ku käskabunik om paha, hän sanuškandeb ičeksaze: ‘Minun ižand völ hätken ei tule,’ 49i hän löškandeb toižid abunikoid i söškandeb i joškandeb humalikahidenke. 50Hänen ižand tuleb sen päivän, kudambad hän ei varasta, i časun, kudambad hän ei teda, 51löb händast surmhasai i andab hänele sen-žo ozan, mitte koiverdelijoil om. Sigä voiktas i kirskutadas hambhil.»

Currently Selected:

Matvei 24: UZ

Highlight

Copy