Matfei 10
10
IISUS TYÖNDÄY OPASTUJII RAHVAHAN KESKEH 10
Kaksitostu apostolua
(Mark. 3:13-19; Luk. 6:12-16)
1Iisus kučui iččeh luo net kaksitostu opastujua i andoi heile vallan ajua iäre paganhengii da parandua rahvastu kaikis voimattomuksis da vaivois. 2Nämä ollah niilöin kahtentostu apostolan nimet: enzimäine on Simon, kudamua vie sanotah Pedrikse, da hänen velli Andrei, sit Zevedein poijat Juakoi da Iivan, 3ielleh Hilippy da Varfolomei, Homa da maksuloinkeriäjy Matfei, Alfein poigu Juakoi, Faddei, 4Simon Kananit da Juudu Iskariot, kudai jällespäi menetti Iisusan.
Iisus työndäy opastujii matkah
(Mark. 6:7-13; Luk. 9:1-6)
5Nämii kahtutostu Iisus työndi matkah da n՚evvoi nengomil sanoil: «Älgiä mengiä vierasmualazien luo, älgiägo nimittumah Samarien linnah, 6a parembi mengiä Izrail՚an rahvahan yöksynyzien lambahien luo 7da sanelkua: ‘Taivahallizen valdu on lähäl.’ 8Piästäkkiä voimattomii, nostatakkua kuollieloi, puhtastakkua prokuazal voimattomii da ajakkua iäre karuloi. Ilmai saitto, ilmai annakkua. 9Älgiä suitakkua vyöh kuldua, älgiä hobjua, älgiägo vaskie, 10älgiä otakkua reppuu matkah, älgiä kahtu paidua, älgiä jallaččiloi, älgiägo keppii, onhäi ruadai lunnastannuh elätyksen. 11Konzu tuletto kudamahtahto linnah libo kyläh, tiijustelkua, ken sie on hyvä ristikanzu. Olgua hänen luo, kuni siepäi etto lähte. 12Konzu menettö taloih, toivotakkua sille taloile rauhuttu da tervehytty. 13I ku taloin rahvas sidä maksetanneh, suadahes hyö teijän toivotetun rauhuon. No ku hyö ei sidä maksetanne, tulgah se toivotus teijän luo järilleh. 14Ku kudamastahto talois libo linnas teidy ei vastatanne da ei kuunneltanne teijän sanoi, lähtekkiä iäre siepäi da puistakkua pölyt jallois. 15Toven sanon teile: Sodoman da Gomorran mualoile suudopäivänny rodieu kebjiembi ku sille linnale.»
Iisus kehittäy opastujii
(Mark. 13:9-13; Luk. 21:12-17; 12:2-7)
16«Minä työnnän teidy, ku lambahii hukkien keskeh. Sikse olgua viizahat ku mavot da ounastamattomat ku kyyhköit. 17Vardoikkuattokseh rahvahii. Hyö vietäh teidy suvvon edeh da rozgitetah sinagougis. 18Teidy vietäh muaherroin da suariloin edeh minun periä, i sie työ saneletto hyviä viestii heile da Jumalua tundemattomile. 19No konzu teidy annetah vallanpidäjien käzih, älgiä olgua huolissah sendäh, kui da midä työ heile sanozitto, sikse gu teile ihan kerras annetah sanat, kudamat teil pidäy sanuo. 20Työ etto pagize iče, teijän kauti pagizou Jumalan, teijän Tuatan, Hengi. 21Velli andau vellen tapettavakse, tuatto lapsen, i lapset nostah omii vahnembii vastah da suatetah heidy surmah. 22Kaikin ruvetah vihuamah teidy minun nimen täh, no ken kestäy agjah suate, se piäzöy. 23Ku yhtes linnas teidy ruvetanneh painamah, pajekkua toizeh. Toven sanon teile: työ etto ehti kävvä Izrail՚an joga linnah, ku Ristikanzan Poigu jo tulou. 24Ei opastettavu ole opastajua ylembi, eigo käskyläine ole ylembi ižändiä. 25Olgah opastettavu hyvänny sil, ku händy pietäh ku opastajua, a käskyläine sil, ku händy pietäh ku ižändiä. Ku taloin ižändiä nimiteltäneh Velzevulakse#10:25 Velzevul – se on sattan., sidä enämbäl muga nimitelläh hänen kodilazii! 26Ga sit älgiä varakkua rahvahii. Ei ole nimidä peitos olijua, mi ei tulis nägevih, ei ole nimidä peitettyy, mi ei rodies tiijokse. 27Midä minä sanon teile pimies, se työ sanokkua päivän valgies, i midä teile šupetetah korvah, se työ sanokkua iäneh levonočalpäi. 28Älgiä varakkua niilöi, kudamat tapetah rungu, no ei voija tappua hengie, enämbäl varakkua sidä, kudai voibi hengen dai rungan lykätä uaduh. 29Yhteh groššah annetah kaksi čiučoidu, no ni yksi niilöis ei paku muah, ku teijän Tuatto ei sidä tahtone. 30Teijän piäs joga tukkainegi on lugiettu. 31Ga sit älgiä varakkua. Olettohäi työ kallehembat čiuččoloi.»
Hristosan tunnustamine
(Luk. 12:8-9, 51-53; 14:26-27; Mark. 9:41)
32«Ken sanou minuu omakse rahvahan ies, sidä minägi sanon omakse minun Tuatan ies, kudai on taivahas. 33No ken rahvahien ies kieldävyy minus, sit ristikanzas minägi kieldävyn minun taivahallizen Tuatan ies. 34Älgiä duumaikkua, minä tulin tuomah muale rauhua. En rauhua minä tulluh tuomah, a riidua. 35Minä tulin eroittamah rahvahii: nostamah poigua tuattua vastah, tytärdy muamua vastah i neveskiä muatkoidu vastah. 36Vihaniekoikse roijah ristikanzale hänen kodilazet. 37Se, ken suvaiččou omua tuattua da muamua enämbäl ku minuu, ei päi minule, eigo se, kudai suvaiččou omua poigua libo tytärdy enämbäl ku minuu, päi minule. 38Ken ei ota omua ristua da ei astu minule jälles, ei päi minule. 39Ken rippuu omas henges, menettäy sen, no ken menettäy oman hengen minun täh, se suau sen. 40Ken ottau iččeh luo teidy, ottau minuu, a ken ottau minuu, ottau sen, kudai minuu työndi. 41Ken Jumalan iänenkandajan ottau iččeh luo vai sikse, ku se on iänenkandai, suau iänenkandajan palkan, i ken oigien ristikanzan ottau iččeh luo vai sikse, ku se on oigei, suau oigien ristikanzan palkan. 42I ken andau yhtele nämis vähävägizis juodavakse mal՚l՚an viluu vetty vai sikse, ku häi on minun opastui – toven sanon teile: häi ei jiä palkattah.»
Valgt i Øjeblikket:
Matfei 10: LIVVI
Markering
Del
Kopiér
Vil du have dine markeringer gemt på tværs af alle dine enheder? Tilmeld dig eller log ind
(c) Biblienkiännändyinstituuttu, Helsinki 2003