Hanki sovellusSydämemme valmisteleminen pääsiäistä varten: Paastonajan hartausEsimerkki
"Päivä 13: Pilkka"
Daavid hukkuu ongelmiinsa (j. 1-3). Hän huutaa yksinäisenä tuskaansa, ystäviensä ja perheensä hylkäämänä (j. 9) ja vihollistensa armoilla (j. 5). Hänen maineensa on hyökkäyksen kohteena. Mestaria, jonka nimeä juhlittiin kerran kaduilla, pilkataan nyt juottoloissa (j. 12-13). Israelin pelastaja huutaa pelastusta, eikä hän kuule vastausta (j. 4).
Tuska, jota tunnemme, kun meidän mainettamme vastaan hyökätään, on ainutlaatuisen musertavaa. Huolimatta siitä tulemmeko kulttuurista, jossa nimeä arvostetaan vai olemmeko indiviudalisteja, jotka koettavat tehdä itselleen nimeä, tuo nimi on ansioluettelomme. Tahraa se nimi ja me olemme vaarassa ajautua täysimittaiseen identiteettikriisiin. Miten tunnemme kiusausta vastata, kun maineemme on hyökkäyksen kohteena? Peittelemmekö vikojamme? Vaivummeko epätoivoon? Ajammeko itsemme (ja muut) hulluksi toivottomassa täydellisyyden tavoittelussa? Daavid on eri jäljillä.
Daavidin ajatukset eivät ole hänessä itsessään, vaikka hän onkin ahdingossa. Hän ei mieti omaa kunniaansa. Hänen intonsa on Herran huone. Se kuluttaa häntä (j. 10). Rehellisesti tunnustaen vikansa hän rukoilee ettei hänen omasta virheestään aiheudu sivullista vahinkoa, joka halventaisi Israelin Jumalaa tai niitä, jotka katsovat häneen (j. 6-7). Daavid esittää vetoomuksensa, rohkeasti asettaen vaatimuksensa oikeudenmukaisen ja kaikkitietävän Herransa järkkymättömään rakkauteen ja uskollisuuteen (j. 14). Lyhyesti, hän asettaa itsensä Jumalan omaan maineeseen.
Monta vuotta myöhemmin, hän, jota kutsutaan Daavidin Pojaksi, astui Jerusalemissa temppeliin pääsiäisenä, ja ajoi pois kauppiaat ja rahanvaihtajat. Hänen opetuslapsensa muistivat, että oli kirjoitettu "Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut" (Joh. 2:17). Tuo kohtaaminen antoi kipinän tapahtumille, jotka kulminoituivat suurimpaan mahdolliseen kuviteltavissa olevaan menetykseen. Maailmankaikkeuden luoja, nöyryytettynä rikollisten tapaan ristillä, rukoili vihamiestensä puolesta, tarjoten heille kaikkia hyvän nimensä etuja. Jeesuksessa me perimme ikuisen maineen, jota ei voi ikinä tahrata.
Rukous
Herra Jeesus Kristus, Daavidin Poika, Jumalan Poika, me tunnustamme, että olemme liikaa yrittäneet tehdä nimeä itsellemme, ja liian vähän olemme pohtineet nimeä, jonka sinä olet antanut meille. Sinä, jonka nimi on kaikkia nimiä korkeammalla, et tehnyt itsestäsi numeroa. Nöyryytit itsesi, ottamalla palvelijan muodon, ja kestit väkivaltaisen pilkan heiltä, joille tarjosit omaa nimeäsi. Tuon lopullisen vaihdon kautta olet kirjoittanut nimesi otsaamme, ja meidän nimemme, peruuttamattomasti, elämän kirjaan. Anna meille tarpeellista viisautta ja uskoa nöyrästi vastaanottaa ylistyksesi. Opeta meitä Hengen ja sanan kautta kasvamaan yhteen tuon nimen kanssa, ja siten alkaa kuvastaa tuon nimen piirteitä. Sinun valtakuntasi puolesta, sinun voimallasi, sinun kunniaksesi, aamen.
Tekijänoikeus (c) 2012, Redeemer Presbyterian Church.
Daavid hukkuu ongelmiinsa (j. 1-3). Hän huutaa yksinäisenä tuskaansa, ystäviensä ja perheensä hylkäämänä (j. 9) ja vihollistensa armoilla (j. 5). Hänen maineensa on hyökkäyksen kohteena. Mestaria, jonka nimeä juhlittiin kerran kaduilla, pilkataan nyt juottoloissa (j. 12-13). Israelin pelastaja huutaa pelastusta, eikä hän kuule vastausta (j. 4).
Tuska, jota tunnemme, kun meidän mainettamme vastaan hyökätään, on ainutlaatuisen musertavaa. Huolimatta siitä tulemmeko kulttuurista, jossa nimeä arvostetaan vai olemmeko indiviudalisteja, jotka koettavat tehdä itselleen nimeä, tuo nimi on ansioluettelomme. Tahraa se nimi ja me olemme vaarassa ajautua täysimittaiseen identiteettikriisiin. Miten tunnemme kiusausta vastata, kun maineemme on hyökkäyksen kohteena? Peittelemmekö vikojamme? Vaivummeko epätoivoon? Ajammeko itsemme (ja muut) hulluksi toivottomassa täydellisyyden tavoittelussa? Daavid on eri jäljillä.
Daavidin ajatukset eivät ole hänessä itsessään, vaikka hän onkin ahdingossa. Hän ei mieti omaa kunniaansa. Hänen intonsa on Herran huone. Se kuluttaa häntä (j. 10). Rehellisesti tunnustaen vikansa hän rukoilee ettei hänen omasta virheestään aiheudu sivullista vahinkoa, joka halventaisi Israelin Jumalaa tai niitä, jotka katsovat häneen (j. 6-7). Daavid esittää vetoomuksensa, rohkeasti asettaen vaatimuksensa oikeudenmukaisen ja kaikkitietävän Herransa järkkymättömään rakkauteen ja uskollisuuteen (j. 14). Lyhyesti, hän asettaa itsensä Jumalan omaan maineeseen.
Monta vuotta myöhemmin, hän, jota kutsutaan Daavidin Pojaksi, astui Jerusalemissa temppeliin pääsiäisenä, ja ajoi pois kauppiaat ja rahanvaihtajat. Hänen opetuslapsensa muistivat, että oli kirjoitettu "Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut" (Joh. 2:17). Tuo kohtaaminen antoi kipinän tapahtumille, jotka kulminoituivat suurimpaan mahdolliseen kuviteltavissa olevaan menetykseen. Maailmankaikkeuden luoja, nöyryytettynä rikollisten tapaan ristillä, rukoili vihamiestensä puolesta, tarjoten heille kaikkia hyvän nimensä etuja. Jeesuksessa me perimme ikuisen maineen, jota ei voi ikinä tahrata.
Rukous
Herra Jeesus Kristus, Daavidin Poika, Jumalan Poika, me tunnustamme, että olemme liikaa yrittäneet tehdä nimeä itsellemme, ja liian vähän olemme pohtineet nimeä, jonka sinä olet antanut meille. Sinä, jonka nimi on kaikkia nimiä korkeammalla, et tehnyt itsestäsi numeroa. Nöyryytit itsesi, ottamalla palvelijan muodon, ja kestit väkivaltaisen pilkan heiltä, joille tarjosit omaa nimeäsi. Tuon lopullisen vaihdon kautta olet kirjoittanut nimesi otsaamme, ja meidän nimemme, peruuttamattomasti, elämän kirjaan. Anna meille tarpeellista viisautta ja uskoa nöyrästi vastaanottaa ylistyksesi. Opeta meitä Hengen ja sanan kautta kasvamaan yhteen tuon nimen kanssa, ja siten alkaa kuvastaa tuon nimen piirteitä. Sinun valtakuntasi puolesta, sinun voimallasi, sinun kunniaksesi, aamen.
Tekijänoikeus (c) 2012, Redeemer Presbyterian Church.
Tietoa tästä suunnitelmasta
Mitä on paasto? Se on aikaa, jolloin odotamme Kristuksen valon ja elämän voittoa synnin ja kuoleman pimeydestä. Matkatessamme tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen, meitä muistutetaan omasta hauraudestamme ja Jumalan vapahtavasta armosta.
More
Tämän hartauden on luonut Redeemer Presbyterian Churchin henkilökunta ja se on alun perin julkaistu heidän www-sivuillaan (www.redeemer.com) vuonna 2012. Käytetty tekijöiden luvalla.
